Jeesustellen, "niin kuin te tuomitsette niin tullaan teitäkin tuomitsemaan"...laittaa miettimään aina kun vajavaiset aivoni kehittävät tuomitsevan ajatuksen...
Jeesus tarkoitti tällä, että kun kerran olemme yhtä, (Kristus-tietoisuus,Buddha-tila, Ykseys, Rakkaus yms.) tuomitset itsesi tuomitessasi veljesi.
Se on aina ego joka tuomitsee, et sinä, mutta joka hetki voit valita kumpaa ääntä kuuntelet, egon vai Rakkauden.
Sellainen ihminen joka kokee olevansa syntinen tuomitsee paljon, koska projisoi oman pelkonsa/syyllisyytensä toisiin.
Jokainen luo omilla ajatuksilla tämän niin kutsutun elämän, mikä on oikeastaan vain unta.
Toisin sanoen; pelkoa, syyllisyyttä, vihaa mielessä -> näkee pelkoa, syyllisyyttä, vihaa muissa ja elämässä... niin ikään rakkautta, rauhaa ja anteeksi antoa mielessä, naitä kaikkia muissa ja omassa elämässsä.
Nyt kuulen kun hypit ja kiljut, että miten sen pelon saa pois sieltä mielestä? Minäkin haluan rauhaa ja rakkautta elämääni!
Vastaus on: anteeksi anto itselle ja sitä kautta kaikelle.
Eräs viisas lapsi sanoi kerran:'Että kun eilen oli tänään ja tänään on tänään ja huomennakin on tänään niin mihin ne kaikki päivät oikein haviää?'
Niinpä...
Nyt hetki.
Syyllisyys pitää kiinni 'menneisyyden' muistikuvissa: 'sillonkin tapahtui niin', 'eilenkin minä kaaduin naamalleni', 'ainahan liikennevalot vaihtuvat vihreästä punaiseksi' ja näin sitä sitten luodaan uudestaan ja uudestaan kunnes
muistikuvat annetaan anteeksi. Ja jos tuntuu, että joku kipeä asia on mahdottoman vaikea itse antaa anteeksi niin sen asian voi aina antaa anteeksi annettavaksi.
Kenelle?
Itse käyttäisin sanaa Pyhä Henki tai Jumala, mutta sinä saat kutsua sitä Allahiksi, Buddhaksi, Jeesuksesti, Rakkaudeksi tai mikä nyt tutuimmalta tuntuu.
Hän vie sen aina riemuiten Taivaan kirkkauteen jolloin nähdään ettei sitä koskaan ollutkaan olemassa. Sielä missä on Valoa ei voi olla pimeyttä!
Näin ne muistikuvat sulavat kuin voi auringossa ja elämä muuttuu viimein Rakkauden riemuvoitoksi!
Tämä minä kutsuisin 'henkiseksi kasvuksi' vaikka oikeastaanhan se ei ole mitää kasvua vaan todellisuuden muistamista. Jotai mitä me olemme unohtaneet.
Ajatus kirjoitti hienon ajatuksen, että henkisyys löytyy jokaisesta meistä sisältä.
Hiljennyn joka aamu ja pyydän, että minua ohjattaisiin... antaudun korkeimmalle, joka on sisässäni. Tässä ohjauksessa kaikki menee hyvin voi tehdä Ihmeellisiä asioita!
Elvis sanoi aikoinaan lehtihaastattelussa: 'Minun ääneni tulee Jumalalta.'
Arvatkaapa kumpaa ääntä hän kuunteli, egon vai Rakkauden? :