seuraava »

[Ippuska]

Ave^^, niin TOTTA 



*muokkaus*
Mutta,,,, jollain lailla puoliaan kun oppii pitämään, niin tästäkin elämästä selviää hengissä 

[Esmiralda]

Ave, yhdyn täysin sydämin sanoihisi! 

Kyllä kiltteydellä voittaa vielä tuhatkertaisesti enemmän kuin kostolla. Kosto puree loppujen lopuksi aina omaa nilkkaa.

[Riitta]

Niin, kiltteys tulee esille monellakin tapaa.
Minulla oli entinen tyokaveri ja han on aivan mahtava ihminen, auttaa tuntemattomia taydesta sydammesta, auttoi minuakin kun olin sairas ja nyt tuli mahdolliseksi, etta mina voin auttaa hanta eraassa asiassa.
Joten on kiltti ja kiltti....jota ei arvosteta

[Esmiralda]

Aina löytyy joku joka arvostaa.

Ja arvostaminenhan on hyvin laaja käsite, ehkä enemmänkin meidän ulkopuolella olevaa tuntematonta. Mutta varmasti voit sen tuntea sydämessä, sisimmässäsi, jossa on hyvä olo itsearvostuksenkin vuoksi.

Mutta rajansa kiltteydelläkin.

[Minerwa]

Totta tämä. Kiltteys on myös lahja    Omassa ystäväpiirissänikin on useita ihan aidosti kilttejä ihmisiä ja juuri siksihän minä heistä niin kovasti pidän.

Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa 

[*Kide*]

Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa 

Hyvin sanottu!  Tuo raja on vielä jopa jokaisella tilanne kohtaisesti muuttuva, häilyvä ja aina eri... kuin veteen piirretty viiva 

[Ippuska]

Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa 

Hyvin sanottu!  Tuo raja on vielä jopa jokaisella tilanne kohtaisesti muuttuva, häilyvä ja aina eri... kuin veteen piirretty viiva 

Niin, on eri asia olla kiltti kuin marttyyri, joka syyllistää toisia kun ei saa tahtoaan läpi esittämällä kilttiä. Kyllä kaikki varmaan erottaa, onko toinen vilpittömästi hyvä vai näennäisesti vain. 

Aivan - - kiltteys, martyyrius ja uhrautuminen ovat kaikki eri käsitteitä, vaikka ne helposti limitetäänkin - jopa sekoitetaan keskenään  :

[Mirjam*]

Kiltteys kannattaa!

3.11.2005

Yltiöindividualistisella 1980-luvulla opittiin, että kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt joka paikkaan. Vain markkinavoimissa oli draivia, ja kiltteys oli vähintäänkin naivia. Ruotsalainen professori Stefan Einhorn osoittaa tuoreessa kirjassaan, että kiltteys kannattaa sittenkin. Se parantaa elämää ja on yksi tärkeimmistä tekijöistä matkalla menestykseen. Kiltteys on läsnäoloa ja empatiaa. Ja se leviää.

Kiltteys on sana, joka yhdistetään tyhmyyteen ja naiiviuteen. Kiltteydellä ei siten saavuteta mitään aikana, jolloin ihmiset janoavat julkisuutta ja politiikasta on tullut julkista loanheittoa. Kiltit tytöt ovat niitä suoritusvammaisia, jotka haluavat mekaanisesti lunastaa ympäristönsä toiveet ja oireilevat itse. Juonittelevat Robinson-kilpailijat sen sijaan puukottavat toisiaan selkään minkä kerkiävät. Röyhkeys on 2000-luvun sana. ”Kiltteys tuhosi minut”, lataa kansikuvakaunotar.

Ruotsalaisen professori, lääkärin, syöpätutkijan, kirjailijan ja Karoliinisen sairaalan eettisen komitean puheenjohtajan Stefan Einhornin mukaan oikea kiltteys ei ole tyhmyyttä tai hyväksikäyttöä. Luovuttaminen ja sopeutuminen eivät ole myöskään kiltteyttä. Se, että mihin hintaan tahansa jättäydytään toiseksi, ei ole kiltteyttä, vaan jopa kuolemanvaarallista. Useat rikolliset ovat kertoneet ”seuranneensa vain ohjeita”. Einhornin mukaan todellista kiltteyttä on ajatella itse ja ilmaista se. Todellinen kiltteys vaatii rohkeutta ja voi suistaa epäsuosioon.
Kiltteys ei ole alistuneisuutta

Miksi sitten pitäisi olla kiltti? Emmekö voisi olla ilkeitä ja itsekkäitä? Einhornin mukaan kiltteys lisää onnellisuutta, omaa ja toisten. Oikea kiltteys auttaa itseä ja ympäristöä voimaan paremmin. Lääkäri Einhorn muistuttaa, että yhteistyö ja anteliaisuus aktivoivat sitä samaa aivojen hyvinvointikeskusta, jota myös huumeidenkäyttö aktivoi. Kiltteys ymmärretään väärin, jos se unohdetaan muumitapettisiin lastenkammareihin tai onnellisiin Disney-satujen loppuihin. Oikea kiltteys ei ole alistuneisuutta tai epäkypsyyttä.

Einhorn muistuttaa apinoille tehdystä kokeesta, jossa kahta häkkiin suljettua apinaa vaadittiin tekemään tehtävä. Lopulta vain toinen apina palkittiin makeisilla, mutta apina jakoi automaattisesti herkkupalan häkkitoverin kanssa. Myös tappelevat rotat antavat heikomman osapuolen voittaa automaattisesti. Kiltteys kannattaa lopulta armottomassa luonnossakin, jonne usein luullaan sopivan paremmin Darwinin lait ja synkeä ”syö tai tule syödyksi”-mantra. ”Olisi kummallista biologiaa, jos moraali löytyisi vain ihmisiltä”, eläinten käyttäytymistä tutkiva Marc Bekoff on todennut Time-lehdelle. Einhorn hyväksyy kiltteyden myös itsekkäistä syistä. Hänen mukaansa joskus on yksinkertaisempaa helpompaa olla kiltti.
Anna hyvän kiertää

Einhornin mukaan kiltteys leviää. Tästä hän mainitsee esimerkkinä tieteellisen kokeen, jossa ryhmälle opiskelijoita tarjottiin kakkua. Kakkua saaneet olivat ystävällisempiä ja auttavaisempia toisia kohtaan. Toinen esimerkki on puhelinpylvääseen unohdettu lantti. Lantin löytäneet auttoivat paikalle tuotua naisnäyttelijää löytämään perille.

Al-Qaida, mafia, aseteollisuus ja ydinaseet luovat uhkakuvia. Vaikka maailmassa on puutteita, se voi muuttua. Einhornin mukaan kiltteys luo turvallista ja levollista ilmapiiriä. Levolliset ihmiset ovat tuotteliaampia ja työskentelevät paremmin. Miten sitten voisi yrittää olla kiltimpi ja anteliaampi? Einhornin mukaan on kuunneltava ja arvostettava muita. Annettava palautetta. Tärkeintä on yrittää nähdä kanssaihmisiä. Kuunnella. Kiltteys on myös taito nähdä omat tarpeensa.

Einhornin mukaan sen, mitä teemme toisille, teemme myös itsellemme. Kyse on siis raamatullisesta opetuksesta. Kiltteys ei ole ehkä seksikkäin adjektiivi, mutta miksi sen pitäisikään olla? Kiltteys on jotain paljon suurempaa.

Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (7.11.2005)
Kuva: A4 Media Oy

Lähde: Stefan Einhorn : Konsten att vara snäll. Bokförlaget Forum. 2005.
http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/perhe-ystavat/kiltteys-kannattaa

[Esmiralda]

Tuosta Mirjamin Einhorn-tekstistä tuleekin mieleen, että nämä kilttitytön syndroomat on kaivettu esille vasta nyt 15 vuoden aikana ja se on koskenut enemmän noita sodan jälkeen syntyneitä. Hehän ovat eläneet aivan eri aikakautta kuin tämä aika, missä meidän naisten ei tarvitse enää kumarrella instituutioita (kirkkoa, valtiota, oppilaitoksia, lääkäreitä esim.), koska olemme itse opiskelleet noihin sisälle.

Yleensäkin elämme aikaa, johon ei kuulu minkäänlaiset kumarrukset tai niiaamiset.
Kiltin tytönkin muoto on muuttunut. Onko sitten vuorossa kiltit pojat tai muut syndroomat. Luulen että 'paniikki' tuo esiin aivan erilaiset ilmiöt.

Mutta 'hiljaisen tytön syndroomaa' tytöt edelleenkin kantavat.

[K-NRJ]

Todellakin, aika on muuttunut paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Kun olin lapsi, vanhempani painostivat minut kiltin tytön rooliin, kuten tuossa aikaisemmin kerroin. Jos minussa ei olisi ollut "munaa" lähteä tekemään omia ratkaisuja niin sitä reittiä kai kulkisin vieläkin. Mutta minä opiskelin itselleni hyvän ammatin ja nyt työelämässä näytän miehille närhen munat.
Ei olisi tullut kuuloonkaan aikaisemmin.

Nythän on ihan sallittua, että nainenkin voi johtaa. Tosin joillekin miehille se on vaikea hyväksyä, varsinkin niille jotka ovat minua 10 vuotta vanhempia ja joiden ego ei salli naisjohtajaa, etenkään tämäntyyppistä kuin minä. Mutta myös nämä "vaikeat tapaukset" ovat huomanneet että minähän osaan ja pystyn. Enkä pystyisi jos olisin kiltti tyttö. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tästä puhuttu viereisessä ketjussa..

sota, taistelu.. miehillä kai verissä.. minkä puolesta tulee taistella, mietin kun katsoin lasten satua. Hyvä ja paha.. kiltti ja tuhma.. hmm

[Elektra]

Kiltteys ei tarkoita alistuneisuutta tai epäkypsyyttä

Jotenkin tämä jäi soimaan korviini...

...kiltteys sinällään on varmaankin alunperin hyvinkin positiivispainotteinen käsite, mutta mielestäni olemme käsitelleetkin tässä juuri sitä, kuinka se muodostuu käänteiseksi... kuinka kiltteydestä voi tulla kipeäksi 

Tuossa artikkelista kerrotaan otsikon 'kiltti teko' alla siitä, miten apinat toimivat luonnollisella tavalla jakaessaan herkut keskenään. Onko se oikeastaan kiltteyttä, vai onko se juuri sellainen käyttäytymismalli, millä meidän kuuluukin toimia?

Mikä oikeuttaa tämän planeetan asujaimiston sotimaan, riistämään jne. tai vaatimaan toisia olemaan kilttejä?

Onko kysymys siitä, että olemme täällä vastakohtien maailmassa oppimassa tasapainottamista - mitä ei opita ilman, että annetaan vaakakupin keikahtaa ihan kunnolla äärilaidasta toiseen... kiltti luolamies antaa pähkinän toiselle luolamiehelle, ennenkuin toinen alkaa haluta enemmän pähkinöitä ja kopsauttaa antajaa luulla päähän...
kiltti tyttö alkaa nöyristellä vanhempien vaatimuksesta ja kasvaa kiltiksi naiseksi, joka antaa sitten väkivaltaiselle, tupakan ja vanhan kaljan haisuiselle, kapakasta tulevalle miehelleen pimppaa - vaikkei haluaisikaan - ollakseen kiltti ....sitten jossain vaiheessa naisen päässä pimahtaa ja miehen palasia etsitään poliisivoimin kaatopaikalta... jos ei satu sitä ennen tulemaan havahtuminen kiltintytön syndroomasta 

Jahas - pakenikohan mielikuvitukseni taas sivuraiteelle...

Jokaisella käyttäytymismallilla on kuitenkin oma, korkeampi tarkoituksensa. Mitä mikäkin käyttäytymismalli palvelee, sen oivallamme toivottavasti ennemmin tai myöhemmin.

[Rakkauden enkeli]

Löysin erään loistavan tekstin. Tämä sopisi lähes mihin tahansa topicciin, mutta laitanpa sen tänne: 

Kuule se mitä en sano

Älä hämäänny minusta.
Älä anna kasvojeni pettää itseäsi.
Sillä minulla on naamio, satoja naamioita,
naamioita joiden riisumista pelkään,
eikä mikään niistä ole minä.
Teeskentely on minulla verissä,
mutta älä mene halpaan.
Jumalan tähden, älä mene halpaan.
Minä annan vaikutelman varmuudesta,
että kaikki on aurinkoista ja tyyntä
sisälläni ja ympärilläni,
että olen itse luottamus ja aina tyyni,
että tunnen vedet ja seison ruorissa,
ja että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua.
Minun pintani on sulava, mutta se on sulava naamio,
aina muuttuva ja aina salaava.
Sen alla on riittämättömyys.
Sen alla on sekaannus ja pelko ja yksinäisyys.
Mutta kätken sen. En tahdo kenenkään tietävän.

Kauhistun ajatusta heikkouteni ja pelkoni paljastumisesta.
Siksi luon hädissäni piilottavan naamion,
huolettoman ja hienostuneen julkisivun,
joka auttaa minua teeskentelemään,
suojautumaan katseelta joka tietää.
Mutta juuri se katse on minun vapahdukseni.
Minun ainoa toivoni ja tiedän sen.
Siis, jos sen jälkeen tulee hyväksyntä,
jos sen jälkeen tulee rakkaus.
Vain se voi vapauttaa minut itseltäni,
omatekoisen vankilani omatekoisilta seiniltä,
muureilta joita niin huolellisesti pystytän.
Vain se voi vakuuttaa minut siitä mistä en voi itse vakuuttua,
että oikeasti olen jonkin arvoinen.

Mutta en kerro tätä. En uskalla. Minä pelkään.
Minä pelkään että katseesi jälkeen ei tule hyväksyntää,
ei tule rakkautta.
Pelkään että et välitä minusta ja naurat,
ja sinun naurusi surmaisi minut.
Pelkään että syvällä olen ei-mitään ja ei-kukaan,
että huomaat sen ja kävelet pois.

Siis minä jatkan epätoivoista näyttelemistäni,
itsevarmuuden julkisivu ulkona
ja vapiseva lapsi sisällä.
Niin alkaa tyhjyyttään kimaltelevien naamioiden paraati,
jossa elämäni on julkisivun seinä.
Puhun sulavalla äänellä joutavia pinnallisuuksia.
Kerron sinulle kaiken siitä mikä ei merkitse mitään,
enkä mitään siitä mikä on minulle kaikki,
en mitään siitä mikä minussa itkee.
Kun siis olen keskellä omaa rutiiniani,
älä anna sanomisteni huijata itseäsi.
Kuuntele huolella ja yritä kuulla se mitä en sano,
mitä haluaisin pystyä sanomaan,
mitä minun olisi sanottava voidakseni elää,
mutta mitä en pysty sanomaan.

Minä en tahdo olla piilossa.
En pidä pinnallisista huijarien näytelmistä.
Haluan lakata näyttelemästä.
Haluan olla aito ja spontaani ja minä,
mutta sinun on autettava minua.
Sinun on ojennettava kätesi
vaikka se olisi viimeinen asia jota näytän haluavan.
Vain sinä voit pyyhkiä minun silmistäni pois
tämän hengittävän ruumiin tyhjän tuijotuksen.
Vain sinä voit herättää minut eloon.
Aina kun olet ystävällinen ja hellä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää vain siksi että välität,
siivet alkavat kasvaa minun sydämessäni,
hyvin pienet siivet,
hyvin hauraat siivet,
mutta siivet!
Sinulla on voima koskea minut tuntemaan
ja sillä voit hengittää minuun elämää.
Haluan että tiedät sen.

Haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle,
kuinka sinä voit olla luoja - totisesti oikea luoja -
sen ihmisen luoja joka minä olen
jos vain tahdot.
Vain sinä voit murtaa muurin jonka suojassa vapisen,
vain sinä voit riisua minun naamioni,
vain sinä voit vapauttaa minut kauhujen varjoista
ja epävarmuudesta, yksinäisestä vankilastani,
jos valitset niin.
Valitse. Älä ohita minua.
Se ei ole sinulle helppoa.

Pitkä arvottomuuden tuomio rakentaa vahvat seinät.
Mitä lähemmäs minua tulet,
sitä sokeammin saatan iskeä takaisin.
Se on järjetöntä, mutta kirjaviisaudesta huolimatta
minä olen järjetön usein.
Taistelen sitä vastaan mitä odotan kaikkein eniten.
Mutta olen kuullut että rakkaus on vahvempi kuin vahva seinä,
ja siinä minun toivoni on.
Yritäthän purkaa noita seiniä
vahvoin käsin
mutta hellin käsin
sillä lapsi tuntee niin herkästi.

Kuka minä olen, saatat kysyä?
Olen joku jonka tunnet oikein hyvin.
Sillä olen jokainen mies jonka kohtaat
ja olen jokainen nainen jonka kohtaat.

Charles C. Finn, suom. Kotkansydän.

[Minerwa]

Tuo kosketti 

[Cleome]

Kiltteys ei tarkoita alistuneisuutta tai epäkypsyyttä

Jotenkin tämä jäi soimaan korviini...

...kiltteys sinällään on varmaankin alunperin hyvinkin positiivispainotteinen käsite, mutta mielestäni olemme käsitelleetkin tässä juuri sitä, kuinka se muodostuu käänteiseksi... kuinka kiltteydestä voi tulla kipeäksi 

Kaikkihan tietää että mistä tahansa tulee pahaa ja huonoa kun se viedään ääripäähän. Jos ei ole liian kiltti vaan pitää puolensa voi olla ystävällinen ja kohtelias toisia kohtaan. Näitä ominaisuuksia ei pitäisi unohtaa vaikka monet (enemmänkin nuoret) tapaamani ihmiset tuntuvat kuvittelevan että nämä ovat myös näitä liian kiltteyden "huonoja ominaisuuksia". Ainakin he käyttäytymisellään viestittävät näin.