Minä olen näitä asioita tutkaillut askel kerrallaan.
Ja tietyllä tapaa elänyt ne sisälläni läpi.
Tunnustelen ja kuulostelen, jotain ajatusta (luettua tai kuultua) ja annan sen
"rakenteen valua sisääni" ja katson miten se sinne synkronoituu.
(jos synkronoituu)
Lisäksi lueskelen tietoa, mitä minkäkin kyseisen ajatussuuntauksen, opin, uskonnon tms perusta ja lähtökohta, mikä on ollut niiden ihmisten ja ihmisen tilanne ja sisäisen kokemus, silloin kun hän on lähtenyt "vohkaamaan" jotain ajatustaan.
Voisin melkein aina sanoa, että jokainen "oppi, ajatus-suunta,uskonto" tms saa alkunsa
jonkin puutteesta. Jostain mitä ei ole saanut/voinut kokemuksellisesti elää, jotain josta on kokenut jääneensä paitsi ja mitä sitten on lähtenyt toteuttamaan ja näin ollen löytänyt ehkä jonkinlaisen täyttymyksen puutteeseensa.
Hyvin usein löytyy paljon samasta puutteesta kärsiviä ihmisiä, joille sama suuntaus sopii, joten niistä syntyy laajempia ja pidempiaikaisia oppeja. Ajan kanssa.
Tuo ykseys asia on sellainen, jonka koen melko lailla käänteisesti, mitä new agessa se koetaan/kerrotaan. Minusta siinä on mennyt vain "epäsopiva oppi tiettyyn puutteeseen" joidenkin kohdalla.
Se sopii sinällään tiettyyn vaiheeseen, mutta koen sen jälkeen olevan tarkoitus kasvaa ja jatkaa matkaa...
Jos ihminen oikeasti tietää ja kokee ykseyden eikä elä sen puutteessa, niin ei hän sitä silloin enää ulkopuoleltaan etsi
oppina ja käsitteellisyyksien kautta.
Itseasiassa ensimmäinen kirjoitus josta löysin jotakuinkin omaa kokemusmaailmaani vastaavan ihmiskuvan ja nimenomaan siitä, mitä ego on ja mikä sen alkuperäinen merkitys on
sanan varsinaisessa merkityksessä, on Viktor Franklin kirjassa Tiedostamaton Jumala.
Merkityksellisenä pidän myös sitä, että sanojen todelliset merkitykset ovat kadonneet harmaaseen massaan.
Ego on jotain narsistista, vaikka todellinen merkitys ei ole sitä. Se kun on tullut kansankieleen päivittäin heiteltäväksi klisheiseksi sanaksi, ei suurin osa ihmisistä edes tiedä sen todellista merkitystä.
Samoin on käynyt rakkaudelle. Oi miten rakastan näitä kenkiä....
Ihmiset käyttää mennen tullen sanoja, tuosta vain kevyesti, joiden merkityksellisyys ei merkitse heille enää mitään todellista.
Noh, en ole mikään tiukkapipo, heitelkööt miten tykkäävät, mutta minusta se on tietynlainen osoitus ihmisten "löyhtymisestä"... arvojen kutistumisesta... kokemuksellisuuden latistumisesta... arvokkaiden asioiden vähättelystä ja jokapäiväistymisestä... jne
Henkinen kasvukin on nykyisin jotain muuta kuin elämää.
Se on jotein "uutta ja monimutkaista new agea" tuekseen tarvitsevaa.
Lisäksi nämä ameriikaan-hapatus-new aget....
Oi miten ne uppoaa jo suomalaiseen mieleenkin... kuhan saa jotain, jolla voi loistaa ja jolla täyttää sisäisen tyhjyytensä.
Minusta buddhalaisuus sopii tiettyyn "puutteeseen" tueksi, mutta kasvu jatkuu siitäkin. Samoin kaikkien oppien kanssa. Olen itsekin käynyt "buddhisti vaiheen läpi, Oshosti- vaiheen läpi, jne.... )
Olisi kyllä hienoa, jos kouluihin saataisiin oppiaineiksi alusta asti filosofiaa, oikeasti eri uskontoihin tutustumista, ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, sekä psykologiaa.
Nyt passaa ihmisillä sekoittua psyyke henkeen melko rajusti... mikä näkyy ihmisten eriarvoisuutena, halveksuntana tuntematonta kohtaan jne..
Plaah... no joo sekavaa...