seuraava »

[Riitta]

Olet aivan oikeassa Mio, kysymys on onko nama "hahmot ennalta maarattyja" vai ajatusmaailmammeko niita kutsuu meita peilaamaan?
Tilanteethan muuttuvat koko ajan.

[Mio]

kysymys on onko nama "hahmot ennalta maarattyja" vai ajatusmaailmammeko niita kutsuu meita peilaamaan?
Tilanteethan muuttuvat koko ajan.

Varmaankin vallitseva energiaympäristöllinen tilanne näyttelee merkityksellisestä roolia siinä millaisina peilimme tulevat näyttäytymään.. Ympärilläoleva kun ilmentää sisäisten tuntojamme senhetkistä tilaa mitä koemme itsemme suhteen...

Tuosta tulikin mieleen se kun leffassa Matrix on kohtaus, jossa ihmislapsi sullotaan lillumaan kapselimaiseen koteloon, josta se antaa konemaisille otuksille virtaa niin sehän kuvastaa sitä kuinka ihmisillä on ahdasta tässä mekanistisbyrokraattisuuteen ajautuneessa teknoyhteiskunnassa, jonka sokkeloissa tätä elon polkua tallaamme ja kuinka se imee itseensä voimiamme... Siten symboliikka kertoo aina missä mennään.. Eilen bussissa ollessani näin ison Marabou mainoksen, jossa suklaalevystä purskahtaa esiin karkkimainen sydän, jonka välissä lukee I * You.. Tästä voi päätellä maailman menon kulusta jo paljon...

[Mio]

Mutta millainen olisi peili, joka näyttäisi meille totuuden itsestämme ja mistä löytyisi tuollainen ihmepeli? Uskaltaisimmeko katsoa sen syvyyksiin kääntämättä katsettamme toisaalle kun se väistämättä näyttäisi meille olemuksemme kaikki puolet piilevine saloineen? Ja olisivatko nekin sittenkin vain todellisuuden eri perspektoitumia riippuen näkijän katsantokannasta?

[Esmiralda]

Minäkin laitan kauhani soppaan.

Useinkin mietin tuota, jota vähän tuolla Mirjam ja AthaMaarit toivat esille. Sitä kuinka paljon olla yksilöä ja kuinka paljon olla osa jotakin suurempaa esim. jumaluutta. Että miten voi olla samalla yksilö ja kuulua johonkin ykseyteen?

Peilataanko yksilöä tai sitä ykseyttä toisistamme?

Minua tuossa herätteli tähän itsetarkkailuun tuo buddhalainen filosofia, joka väittää, että juuri silloin kun takerrumme itseyteemme, koemme ahdistuksen. Eli itseemme takertuminen aiheuttaa sairautemme ja siitä vapautuminen suo rauhan ja ilon.

Thulku Thordup, tiibetiläinen munkki maanpaossa, kirjoittaa vanhan Upaniz Adeissan tekstiä näin: " Kun ajattelee 'tämä on minä' ja 'tämä on minun' tulee sidotuksi itseensä kuin lintu, joka jää ansaan.

Mutta tullaanko tässä taas siihen ikuiseen kiistaan egon ja sielun välillä?

[Mio]

Kiva kun Esmiralda tulit hämmentämään keitosta 

Jospa me ihmiskuntana olemmekin yksi ihminen?

Mutta tullaanko tässä taas siihen ikuiseen kiistaan egon ja sielun välillä?

Se kiistakapula tuskin selvinnee muutenkuin yhdistämällä nämä olemuksessaan jonkinlaisella 'rattaistoa' sulauttavalla voitelulla...

[Mirjam*]

Minä olen näitä asioita tutkaillut askel kerrallaan.
Ja tietyllä tapaa elänyt ne sisälläni läpi.
Tunnustelen ja kuulostelen,  jotain ajatusta (luettua tai kuultua) ja annan sen
"rakenteen valua sisääni" ja katson miten se sinne synkronoituu.  (jos synkronoituu)
Lisäksi lueskelen tietoa, mitä minkäkin kyseisen ajatussuuntauksen, opin, uskonnon tms perusta ja lähtökohta, mikä on ollut niiden ihmisten ja ihmisen tilanne ja sisäisen kokemus, silloin kun hän on lähtenyt "vohkaamaan" jotain ajatustaan.
Voisin melkein aina sanoa, että jokainen "oppi, ajatus-suunta,uskonto" tms saa alkunsa jonkin puutteesta. Jostain mitä ei ole saanut/voinut kokemuksellisesti elää, jotain josta on kokenut jääneensä paitsi ja mitä sitten on lähtenyt toteuttamaan ja näin ollen löytänyt ehkä jonkinlaisen täyttymyksen puutteeseensa.
Hyvin usein löytyy paljon samasta puutteesta kärsiviä ihmisiä, joille sama suuntaus sopii, joten niistä syntyy laajempia ja pidempiaikaisia oppeja. Ajan kanssa.

Tuo ykseys asia on sellainen, jonka koen melko lailla käänteisesti, mitä new agessa se koetaan/kerrotaan. Minusta siinä on mennyt vain "epäsopiva oppi tiettyyn puutteeseen" joidenkin kohdalla.
Se sopii sinällään tiettyyn vaiheeseen, mutta koen sen jälkeen olevan tarkoitus kasvaa ja jatkaa matkaa...
Jos ihminen oikeasti tietää ja kokee ykseyden eikä elä sen puutteessa, niin ei hän sitä silloin enää ulkopuoleltaan etsi oppina ja käsitteellisyyksien kautta.

Itseasiassa ensimmäinen kirjoitus josta löysin jotakuinkin omaa kokemusmaailmaani vastaavan ihmiskuvan ja nimenomaan siitä, mitä ego on ja mikä sen alkuperäinen merkitys on sanan varsinaisessa merkityksessä, on Viktor Franklin kirjassa Tiedostamaton Jumala.

Merkityksellisenä pidän myös sitä, että sanojen todelliset merkitykset ovat kadonneet harmaaseen massaan.
Ego on jotain narsistista, vaikka todellinen merkitys ei ole sitä. Se kun on tullut kansankieleen päivittäin heiteltäväksi klisheiseksi sanaksi, ei suurin osa ihmisistä edes tiedä sen todellista merkitystä.
Samoin on käynyt rakkaudelle. Oi miten rakastan näitä kenkiä.... 
Ihmiset käyttää mennen tullen sanoja, tuosta vain kevyesti, joiden merkityksellisyys ei merkitse heille enää mitään todellista.
Noh, en ole mikään tiukkapipo, heitelkööt miten tykkäävät, mutta minusta se on tietynlainen osoitus ihmisten "löyhtymisestä"... arvojen kutistumisesta... kokemuksellisuuden latistumisesta... arvokkaiden asioiden vähättelystä ja jokapäiväistymisestä... jne

Henkinen kasvukin on nykyisin jotain muuta kuin elämää.
Se on jotein "uutta ja monimutkaista new agea" tuekseen tarvitsevaa.
Lisäksi nämä ameriikaan-hapatus-new aget.... 
Oi miten ne uppoaa jo suomalaiseen mieleenkin... kuhan saa jotain, jolla voi loistaa ja jolla täyttää sisäisen tyhjyytensä.

Minusta buddhalaisuus sopii tiettyyn "puutteeseen" tueksi, mutta kasvu jatkuu siitäkin. Samoin kaikkien oppien kanssa. Olen itsekin käynyt "buddhisti vaiheen läpi, Oshosti- vaiheen läpi, jne.... ) 
Olisi kyllä hienoa, jos kouluihin saataisiin oppiaineiksi alusta asti filosofiaa, oikeasti eri uskontoihin tutustumista, ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, sekä psykologiaa.

Nyt passaa ihmisillä sekoittua psyyke henkeen melko rajusti... mikä näkyy ihmisten eriarvoisuutena, halveksuntana tuntematonta kohtaan jne..
Plaah... no joo sekavaa...

[Esmiralda]

Nämä ovat hurjia juttuja nämä ja hurjinta on se vapaa tantere, missä saamme näistä keskustella.

Tässä eräässä naisryhmässä, jossa olimme tutustumassa astrologiaan ja tarotkortteihin mm., tupsahti suustani okkultismi-sana. Siihen eräällä pyörähti silmät päässä ja hän kuiskasi, eikö se ole jotenkin 'pahaa'.

Se jäi tikuttamaan päähäni, että 'hei mitä tässä tapahtuikaan'.

Wikipediasta poimin tuon sanan, jota ei noin vain voi selittää. Suurin jako siinä on; tiede vastaan okkultismi. Tiede pyrkii olemaan (sitä se ei minun mielestä kuitenkaan ole)objektiivinen ja okkultismi on subjektiivinen. 

Tieteen siis pitäisi olla yhteisesti jaettua tosi tietoa.

Kuitenkin tässä tieteessä erotetaan täysin länsimainen ja itämainen tiede. Itämainen tiede, joka sinällänsä on vanhempi, sysätään suoraan okkultismiin.

Ja okkulttisminen tieto sisältää näin ollen vain yksilöllisen maailmankatsomuksen.

Siinä se erotellaan uskonnoistakin, koska sitä ei voi pitää totena.( Hm. Kuka sanoo että länsimaiset uskonnot ovat tosia?)

Eli tämän perusteella niin paljon kuin meillä on tosissaan itsetarkkailua, kuulumme tuohon okkulttiseen suuntaukseen.

Johon mm. kuuluu wikipedian mukaan mm. kaikki nämä kortit täälla ja mm. astrologia sekä itämaiset hoitokeinot. 

Yksinkertaista, eikö totta!

[Riitta]

Niimpa Esmiralda-kuinka meidan on viela irtouduttava vanhempien ja ympariston ja USKONNON varjoista jotka ovat juurtuneet syvalle itseemme-osittain siina on tietysti hyvaa, mutta eiko olisi aika kohtapuoliin karistella osa pois-...ja ehka itamailla puhutaan kuinka paantuneita ovat "valkoiset"ihmiset-mene ja tieda?

[Mio]

Thulku Thordup, tiibetiläinen munkki maanpaossa, kirjoittaa vanhan Upaniz Adeissan tekstiä näin: " Kun ajattelee 'tämä on minä' ja 'tämä on minun' tulee sidotuksi itseensä kuin lintu, joka jää ansaan.

Tuo on sitä omistavuuteen kiintynyttä minuutta ja katoavaisuuteen tarttumista. Onkin hyvä välillä kysyä onko täällä yhtään mitään mikä olisi minun?

Toisaalta sitten minuutta voidaan heijastaa joka paikkaan.. Siitä tulee aika hassu olo kun samaistuu häivähdyksenomaisesti siihen, että ei olemassa mitään missä se yhtenäisen minuuden synnyttävä olento ei olisi.. 

Elämässä itsessään kun ei kuitenkaan ole mitään eroa minkään välillä... Mielemme voi sen jakaa, mutta ne ovat kuin vettä halkovia aaltoja..

Mitä muuten tuumaatte yhdentekevyydestä? Siinä kun voidaan toisaalta ajautua välinpitämättömyyteen tyyliin ihan sama mitä tapahtuu tai sitten antautussa virran vietäväksi voi se kuljettaa niille lähteille, jotka sammuttavat tämän syvän eksistentiaalisen janon...

Joskus taasen tuntuu siltä kuin haluaisi hukkua ja kadottaa itsensä jonnekkin kauas tämän elämän huntuharson taa...

[Mio]

Miten on vapaan tahdon laita? Määräytyykö tapahtumien kulku kuitenkin yhteisön kollektiivisen tajunnan kautta, jonka ilmapiiriä yksilö sitten muovaa? Yksilö myöskin omaa yhteisön itsessään.. Vai olisiko mahdollista, että tämä kaikki on jo jossain ulottuvuudessa käsikirjoituksellisesti tapahtunut? Kiinnostaisikin se kuinka paljon voimme tähän elokuvaan vaikuttaa?


Tutkiessani itseäni olen huomannut, että joku tutkii minua... Selailee kuin avointa kirjaa... Olen pohtinut mitä voimia mahtaakaan ympärillä piillä, jotka tutkailevat tätä touhua ja mitä tämä kaikki merkitsee? Olo on joskus kuin akvaariossa... Ihmettelenkin kuinka monta eloa lukevaa silmää sisältyykään näkymättömään?

[Esmiralda]

Miten on vapaan tahdon laita? Määräytyykö tapahtumien kulku kuitenkin yhteisön kollektiivisen tajunnan kautta, jonka ilmapiiriä yksilö sitten muovaa? Yksilö myöskin omaa yhteisön itsessään.. Vai olisiko mahdollista, että tämä kaikki on jo jossain ulottuvuudessa käsikirjoituksellisesti tapahtunut? Kiinnostaisikin se kuinka paljon voimme tähän elokuvaan vaikuttaa?


Tutkiessani itseäni olen huomannut, että joku tutkii minua... Selailee kuin avointa kirjaa... Olen pohtinut mitä voimia mahtaakaan ympärillä piillä, jotka tutkailevat tätä touhua ja mitä tämä kaikki merkitsee? Olo on joskus kuin akvaariossa... Ihmettelenkin kuinka monta eloa lukevaa silmää sisältyykään näkymättömään?

Uups, tutkii! Niinpä, onneksi emme tiedosta sitä. Tai jotkut vähemmän jotkut enemmän, ehkä sen mahdollisuuden mittaisesti.

Muistan kun joskus huomasin ja sanoinkin, että huikea avaruus on ympärillämme, niin yhtä huikea avaruus on sisimmässämme. Silloin toinen käsitti minut väärin ja sanoi, että 'ahaa, siis makrokosmos ja mikrokosmos'. Ehkä sen näinkin voi kuitenkin sanoa. Vaikka käsitän että makro on paljon ja mikro on vähän tai osa siitä makrosta.

En silloin osannut sitä selittää enkä varmaan nytkään. Mutta kuvittelen, että tämä fyysinen ruumiin näköinen olento on vain ovi, jonka lävistää tietoisuus ulkomaailmasta sisämaailmaan ja se on sitä samaa maailmaa.

Vai olemmeko vain niinkuin tiedot nykyään pakataan pieneen pakkaukseen CD-levylle. Paketti, jossa on tiivistettynä hyvin paljon.

[Mio]

Vai olemmeko vain niinkuin tiedot nykyään pakataan pieneen pakkaukseen CD-levylle. Paketti, jossa on tiivistettynä hyvin paljon.

CD-levyssä on symbolisoitu mielenkiintoisesti olemassaolon toimintarakennetta.. Olen sen kautta joskus päässyt jyvälle, että miten tämä homma toimii ja ollut ihan ällistyksissä!

Hihii ja onhan ihminen päässyt jo puuhailemaan nanoteknologiankin parissa, jossa päästään mikroskooppisille tasoille nappuloimaan olevaisen kenttää..
Wikipedian mukaan nano tarkoittaa kreikaksi kääpiötä, josta tulee mieleen johdannainen siitä kuinka Shiva Natarajana tanssii kääpiön päällä... 

[Esmiralda]

Tässä eräs itsetutkiskelija; Avilan Teresa, eräs pyhimyksistä.

Hän on kirjoittanut kirjan  Sisäinen linna.

Hänen näkynsä johtui Raamatun lauseesta 'Minun Isäni kodissa on monta huonetta'.

Teresa näki näyssä huikean linnan, jossa oli seitsemän sisäkkäistä tilaa ja valtavasti huoneita. Linnan sisimmässä huoneessa asui itse Jumala. Sielun tulisi kulkea kaikkien näiden seitsemän tilan läpi ennen kuin tavoittaa Jumalan. (Tulee mieleen nämä seitsemän sielun kasvun vaihetta tai sädettä). Nämä seitsemän tilaa Teresan ymmärryksen mukaan on oman sielun keskustaa. Useat ihmiset ovat linnan ulkopuolella eivätkä tiedosta edes sielun olemassaoloa. He eivät tunne Jumalan olemusta eivätkä siten itseäänkään.

Teresa sanoo, että mystiikka on juuri sitä, että ihminen tutustuu omaan todelliseen minäänsä. ' On mieletöntä ajatella, että voimme astua taivaasen astumatta itseemme'.

Kaikki tämä on ehkä jokaisen uskonnon sisältämänä. Mutta ei helposti löydettävissä.

Siis espanjalainen Teresa kuoli 1531.

[Mio]

Huonekerrostumia talossa joo... Gurdjieffihan opetti jotenkin Absoluutista, että kun Ensimmäinen Lähde lähtee luomaan niin valloittaessaan (valottaeissaan) aluesfäärejä joutuu Elämä tekemisiin monimutkaisempien ainerakenteiden ja yhdistelmien kanssa mitä kauemmas se laskeutuu itsestään ulottuuvuksien verkostoissa..

Eli Jumala on sipuli 

[Esmiralda]

Eikö ole kuitenkin hassua, että eri vuosisadoissa, eri kulttuureissa....eri ihmiset ovat tulleet asioissa samohin tuloksiin?  :