seuraava »

[Hiisitär]

Palautin aiheen takaisin, koska sitä kaivattiin foorumin puolella. Ketju on hyvä keskusteluketju. Pyytäisin, että ette heittelisi omia ketjujanne kovin helposti roskiin, koska niistä voi olla iloa myöhemminkin (uusille) jäsenille   Vaikka itsealoitettu aihe ei tuntuisikaan enää omassa elämässä ajankohtaiselta eikä siihen kirjoitettu viesti enää omalta, voi se olla juuri sitä, mitä joku toinen kaipaa!

[Casperiina]

Tässäpä taas hauska epäsattuma, että AthaMaarit juuri tänään palautit ketjun. Oli taas aikalailla ajankohtaista asiaa.  :

[Tiigris]

Palautin aiheen takaisin, koska sitä kaivattiin foorumin puolella. Ketju on hyvä keskusteluketju. Pyytäisin, että ette heittelisi omia ketjujanne kovin helposti roskiin, koska niistä voi olla iloa myöhemminkin (uusille) jäsenille   Vaikka itsealoitettu aihe ei tuntuisikaan enää omassa elämässä ajankohtaiselta eikä siihen kirjoitettu viesti enää omalta, voi se olla juuri sitä, mitä joku toinen kaipaa!

Olen poistanut näitä omia tekstejäni sen vuoksi, että eräs ihminen oikeassa elämässä sai nimimerkkini täällä selville ja luki parin vuoden ajalta kaikki kirjoitukseni läpi ja suuttui minulle muutamasta asiasta ja sai selville asioita joita hänen ei kuulunut saada tietää.

Sen jälkeen poistin kaiken, mistä tuli ilmi jotain, mitä en halua kenenkään tutun täältä lukevan. Ja mielestäni minulla on siihen täysi oikeus. Mutta se exäni olikin ihan täys mulkero, eikä ole mitään väliä jos hän tai vaikka nykyinen poikaystäväni lukisi täältä kaiken, joten antaa nyt olla, mutta moderaattorit vois silti ymmärtää et ihmisillä on omat syynsä poistaa tekstejä, se on oman anonyymiyden suojelemista!

[Hiisitär]

Olethan huomannut, että meillä voi myös vaihtaa nimimerkin ja salasanan Sen luulisi auttavan asiaa ainakin ensi hätään.

Tietenkin täytyy olla tietoinen siitä, kun kirjoittaa nettiin, että nämä asiat ovat kaikkien luettavissa. Usein nettiin jäänyttä tekstiä ja kuvaa on vaikeaa saada koskaan pois.

Jos ketju on yksityiselämän kannalta ylitsepääsemätön asia, poistan sen.

[Casperiina]

Vaikka viestit poistaa täältä niin esimerkiksi googlen välimuistista löytyy vaikka mitä...  Että se siitäkin, kun kerran  nettiin jotain kirjoittaa, niin täytyy olla valmistautunut siihen asiaan, että et sitä sieltä voi välttämättä koskaan saada pois.  :

[FrozenAngel]

ilmeisesti muutun tosiaan siksi mitä vastustan..tai ainakin pelkään. tuntuu, että kaikki mitä pelkään,
toteutuu. Mutta näistä peloista irti pääseminen ei olekaan ihan helppoa! 

[dodobien84]

On tää niin nurinkurista koko elämä. Luulin että saan jotain oppeja "sisäistämällä" jotain viisauksia elämääni. Huomatakseni vain että olemalla oma idioottimainen itseni niitä tulee kuin itsestään. Dokaaminen ja mokaaminen. Helvetin hullunkurista ja kosmista naurua kuuluu taustalla. Tuon kun olen tajunnut pikkuhiljaa, huomaan, että olen vain "tietokoneohjelma" ajamassa itseään loppuun.

Sanat loppuu ja elämä avautuu itseään kirjoittaen edessä. Sitä muuttaen pystymättömänä. Bravissimo!

Ihme spedeilyä.

[Emosta_kiinni]

Äh välttelen taas esikoisen isoäitiä. En  vastaa puheliuhin. Jostain syystä tuo ihminen käy pahasti hermolleni. Toisin ymmärrän että hän kouluttaa mua sanomaan ei. Hän on sinnikäs ja aika dominoiva ja hyvin dramaattinen. Kokee kaiken itsensä kautta ja kokee olevansa kaikessa uhri. Tätä kautta kaikki päätökset mitä teen lapseni parhaaksi on hänen kiusakseen ja hän ei tee sitä helpoksi.

Ei ole helppoa olla jyrkkä ja sanoa ei. En siedä pahoittaa kenenkään mieltä, mutta taitaa olla pakko hyväksyä se että joskus onnellisen kokonaisuuden luomiseksi täytyy myös jonkun pettyä.

Tässä olisi mulla paljon kasvunvaraa.
Pitäisi rohkeasti vastata ja sanoa vaan se ei.

[Kalevanneito]

Tuo AthaMaaritin selitys,oli kyllä yksinkertaisin ja ihanin selitys tästä asiasta,jota yleensä kukaan ei osaa selittää.

Silti minullekin menee hieman yli joskus tuo oman itsen peilaaminen muissa,kaikissa.
Käsitteenä sen ymmärrän,mutta mitä osaa itsessäni peilaan esim Jammu-sedässä,kun en hänen tekojaan nyt vain pysty ymmärtämään.
Tuo meni äärirajoille,mutta on ihmisiä ja tekoja,joita en ymmärrä.

Tuo on hieman auki vielä,,,
Että jos joku sen osaa selittää?

Hmmm. tuumin että ei tarviikkaan ymmärtää Jammusedän teon taustoja tai edes hänen tekoansa - vaan itse ymmärrän tämän näinkin ETTÄ SE mihin toisissa kiinnitämme huomiota tavalla jos toisella NIIN se kertoo meille- heijastaa meille jotain itsestämme ...  

Kun sanotaanhan näinkin ETTÄ ei voi nähdä toisessa~toisissa mitään sellaista mitä itsestään ei ole tunnistanut, löytänyt ~vähän niinkuin ETTÄ kauneus on aina katsojan silmissä - ja sieluhan asuu silmien takana   että se tapa miten johonkin toisessa ihmisessä tai ylipäänsä jossain näkemässämme ja kokemassamme REAGOIMME  niin se kertoo meille jotain itsestämme - tavasta reagoida ja kokea - vaikka nyt näinkin että jos Jammu setä rypee mudassa ja   on kaikkensa menettänyt likainen pahalta(mudalta) haiseva laitapuolen kulkija NIIN miten häneen suhtaudumme - peilaa meille aika paljon itsestämme - kuin sekin ETTÄ josjakun Jammusetä on löytänyt sen että hänelle on yksi ja monta mitä muut hänestä ajattelevat - että jos hän on kovin onnellinen VAIKKA siellä mudassa kieriskellessään   NIIN mikä kokemus meille siitä tulee ...

Jo vanha viesti muttakun pakko kommentoida koska olen samaa mieltä kuin Chandra tuossa ja  ei Arkiviisu vastannu mua tyydyttävästi Chandralle.

Ei kyse ole siitä että Jammu-setä kieriskelee mudassa ja on laitapuolen kulkija ja haisee pahalle...Vaan siitä jotta hän on PEDOFIILI. Toisessa ei voi tunnistaa mitä itsessä ei ole tunnistanut...Eli olenko pedofiili kun paheksun Jammu-sedän pedofiiliyttä? Ei se peilihomma kuulkaas kaikkeen istu. Osaan kyllä.

ja vielä josjakun pystymme näkemään hänet hänen negatiivisuuden läpi - eli näkemään hänen sielunsa kauneuden JA sitten heijastamme sitä hänelle takaisin ... )  

Anteeksi mut en pysty näkemään pedofiilin sielun kauneutta...  Vaik sen näkeminen ois kuinka henkistä...

[Lilli]

Ei se peilihomma kuulkaas kaikkeen istu.

Itsekin olen sitä mieltä, että aito objektiivisuus on ihan mahdollista ja sitä voi harjoitella ja pidän sitä jopa suotavana. Joillakin on paremmat edellytykset kuin muilla "nähdä" muita ihmisiä sellaisina kuin ovat, esim. jotkut aistivat toisten tunnetilat tai energiat hyvin ja totuudenmukaisesti tai ovat muuten vain niin tarkkanäköisiä, että oppivat tuntemaan muut hyvinkin nopeasti. Hyvää harjoitusta on kuitenkin opetella tuntemaan itsestä poikkeavia ihmisiä hyvin. Tähän kuluu yleensä reilusti aikaa ja on melkoisen mieltä avartavaa, koska toisessa voi olla todellakin ominaisuuksia, joita ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan oman kokemuksen tai oman persoonan kautta. Esim. itsellä ei ollut koskaan käynyt mielessäkään, että joku voisi kokea olevansa tasapainoton ja hakea elämässään sitä balanssia, ennen kuin törmäsin tällaisiin ihmisiin ja kuuntelin heidän tarinansa. Vaikea minun on silti samaistua täysin näihin ihmisiin, koska oma kokemus tasapainottomuudesta puuttuu.

Projisointi eli se peilaus on ihan normaalia, mutta tietynlaisiin kehitysvaiheisiin juuttuneet ihmiset, kuten Mirjam tuolla jo aiemmin totesi, käyttävät sitä huomattavasti enemmän kuin hieman monipuolisempia ihmissuhdetaitoja oppineet tyypit. Minua ainakin rassaa toistuvasti, kun eräät ihmiset, jotka väittävät olevansa minulle läheisiäikin, eivät ole koskaan vaivautuneet tutustumaan minuun aidosti, vaan ovat jääneet siihen heijastamisen ansaan, eli ovat tekemisissä pelkän oman mielikuvituksensa tuotteen eivätkä minun kanssani.

[Mantelinpuolikas]

Et sinä kätkössä olevaa pedofiliaa itsestäsi heijasta, vaan alitajuista syyllisyyttäsi, josta tietoinen mielesi ei ole tietoinen. Tarkemmin sanottuna egomielesi ei halua sinun löytävän totuutta. Tämä projisoimis käsite ei ole mustavalkoinen. Ihmiset näkevät alitajuisen syyllisyytensä sellaisissa ihmisissä, jotka näyttävät toimivan "väärin". On helpompaa nähdä syyllisyys toisissa kuin itsessä. Tarkoitan tällä sitä, että jokainen meistä on peittänyt Totuuden Itsestään egon valheilla ja alitajuisesti pelkää tuomiota. Alitajunta vaan ei tuo sitä selkeästi esiin, koska piilotajunnassa olevat "raskauttavat todisteet"(egon mielestä) ovat jumissa pelon vuoksi.Tässä vaiheessa mainitsen, ettei nyt ole kyse oppikirjojen egosta.

Prosessin purku ei tapahdu vuodessa, eikä 15:toista vuodessakaan. Se on todella hidas, toisinaan pelottavakin prosessi, kun riisuu mielensä kaikista niistä uskomuksista, joita se henkilönä luulee olevansa.

[Kalevanneito]

Et sinä kätkössä olevaa pedofiliaa itsestäsi heijasta, vaan alitajuista syyllisyyttäsi, josta tietoinen mielesi ei ole tietoinen. Tarkemmin sanottuna egomielesi ei halua sinun löytävän totuutta. Tämä projisoimis käsite ei ole mustavalkoinen. Ihmiset näkevät alitajuisen syyllisyytensä sellaisissa ihmisissä, jotka näyttävät toimivan "väärin". On helpompaa nähdä syyllisyys toisissa kuin itsessä. Tarkoitan tällä sitä, että jokainen meistä on peittänyt Totuuden Itsestään egon valheilla ja alitajuisesti pelkää tuomiota. Alitajunta vaan ei tuo sitä selkeästi esiin, koska piilotajunnassa olevat "raskauttavat todisteet"(egon mielestä) ovat jumissa pelon vuoksi.Tässä vaiheessa mainitsen, ettei nyt ole kyse oppikirjojen egosta.

Prosessin purku ei tapahdu vuodessa, eikä 15:toista vuodessakaan. Se on todella hidas, toisinaan pelottavakin prosessi, kun riisuu mielensä kaikista niistä uskomuksista, joita se henkilönä luulee olevansa.

"Näyttävät toimivan väärin", eikö pedofiili toimi väärin? Onko susta oikein käyttää hyväksi lasta? Mitä alitajuista syyllisyyttäni? Missä asiassa?  Sorry en tajua, menee ohi ja ylhäältä.

[Indium]

Minäkin kyllä kaipaan vielä lisätarkennusta. Miten voisi olla vain minun omia tiedostamattomia syyllisyyteen liittyviä solmujani (joita en tosin yritä kiistää) jos tuomitsen sen, että lapselle tehdään hänen käsityskykynsä ylittäviä, traumatisoivia asioita?

[Ave^^]

Ei minusta sekään ääripää ole hyväksi, että mitään tekoja ei saisi tuomita. Tuomitsematta jättäminen voi joissain tapauksissa näyttää hyväksymiseltä, jolloin tekoja voi seurauksetta uusia. Pedofiiliys silti esimerkissä on sairaus, mutta kyllä mielestäni julkinen paheksunta voi herättää pedofiilinkin tajuamaan mitä on tehnyt ja halun hakeutua apuun, jottei toistaisi tekoaan. Sosiaalinen tuomitseminen toimii monissa paikoin yhteiskunnan rajojen asettajana.

[Mantelinpuolikas]

Kun se, mitä havaitaan aistein, ei ole todellista, ei ole syyllisiäkään. Aistihavainnot ovat mielen ja menneisyyden vääristymiä. Siihen vain on totuttu niin vahvasti, että keho on totta ja sitä puolustellaan. Keho kun on niin konkreettinen, ainakin sen elossa olon ajan. Keho on vain mielen jatke, epätodellinen ja lopulta kuoleva.

Keho ei osaa tehdä mitään, eikä se tiedä mitään. Se seuraa ja tottelee kokijan ajatusta, ollen kuin robotti. Joka se oikeastaan onkin. Se ei toimi itsenäisesti, mieli ohjaa sitä samaistuen siihen.  Kun on kaksi eri mieltä, joista saa valita vapaasti - rakkaus ja pelko. Kun kysyy itseltään, kumpi puhuu, saa vastauksen. Yleensä se pelon ääni kuuluu voimakkaammin. Mutta niin ei tarvitse olla. Rakkaus kyllä odottaa, että mieli hyväksyy sen lopulta ainoaksi todellisuudekseen.

Aina kun tuomitsee, tuomitsee myös itsensä. Tuomitsemisen sijasta, tulisi katsoa omaa mieltään, minkä se kätkee, koska siinä on tie vapauteen. Kun mielessään antaa anteeksi (kokemansa, kuulemansa, näkemänsä ja niihin liittyvät tunteet), vapauttaa sen toisen ja vapauttaa samalla itsensäkin pienuudesta. Samalla se on vapautumista menneisyydestä ja niihin liittyvistä tunteista. Pelko vähenee ja rakkaus laajenee.

Itsensä tuomitsemisen tunnistaa siitä, kun mielen tasapaino ja rauhan tila horjuu. Pelko nousee puolustuskannalle etsien syyllisiä, mutta on liian syvässä unessa, nähdäkseen mikä on totta ja mikä unta - mielen luomaa. Pelko, on egon keino vastustaa todellisuutta ja pitää mieli kahlittuna kehon kokemaan todellisuuteen.  Tämän harhakuvan kanssa se mieli taistelee, kunnes kysyy ….mikä tässä on totta.

Todellinen empatiakyky hyväksyy kaiken, aivan kaiken ja rakastaa jokaista ehdoitta.  Niin kuin Jumala näkee lapsensa viattomina ja rakastaa jokaista yhtä paljon.

Aloitin muutama vuosi sitten anteeksiantamisen mielessäni. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja. Kaikkia muita, egon suosittelemia pikakeinoja olin jo elämäni kokeillut. Yksikään niistä ei toiminut. Kerroin Pyhälle Hengelle kaiken. Niin rehellisesti kuin vain osasin, häpeilemättä ja Hän auttoi saamaan luottamuksen takaisin Itseeni. Muistamaan, että olen Rakkaus. Ei se helppoa ollut, mutta koin, ettei muuta mahdollisuutta enää ole, kuin ottaa täydellinen vastuu omista ajatuksista. Olen ollut sen suhteen onnellisessa asemassa, että sisäinen Ohjaus, on toiminut aina hyvin ja lopulta hyväksyin sen viitoittaman tien, ainoaksi oikeaksi suunnaksi. 

Muutama vuosi sitten koin täydellisen Rakkauden, josta näin kaiken syyttömyydestä käsin ja olin vapaa. On vain Rakkaus. Siinä on Kaikki. Niin kuin Jeesus kirjassa Ihmeiden Oppikurssi sanoo: ”Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Siinä on Jumalan rauha.”

Jotkut ovat kokeneet Katie Byronin Työ -menetelmän omakseen. Sivulta löytyy työlomake PDF, jossa 4 kysymystä.

http://www.minaolen.com/lehti/byronkatie.html

Jos taas jotakuta kiinnostaa anteeksianto, voi halutessaan lukea miksi ja kenelle annetaan anteeksi. Ja mikä ei ole anteeksiantoa.

http://www.as-keskustelutuokiot.fi/62