Kun se, mitä havaitaan aistein, ei ole todellista, ei ole syyllisiäkään. Aistihavainnot ovat mielen ja menneisyyden vääristymiä. Siihen vain on totuttu niin vahvasti, että keho on totta ja sitä puolustellaan. Keho kun on niin konkreettinen, ainakin sen elossa olon ajan. Keho on vain mielen jatke, epätodellinen ja lopulta kuoleva.
Keho ei osaa tehdä mitään, eikä se tiedä mitään. Se seuraa ja tottelee kokijan ajatusta, ollen kuin robotti. Joka se oikeastaan onkin. Se ei toimi itsenäisesti, mieli ohjaa sitä samaistuen siihen. Kun on kaksi eri mieltä, joista saa valita vapaasti - rakkaus ja pelko. Kun kysyy itseltään, kumpi puhuu, saa vastauksen. Yleensä se pelon ääni kuuluu voimakkaammin. Mutta niin ei tarvitse olla. Rakkaus kyllä odottaa, että mieli hyväksyy sen lopulta ainoaksi todellisuudekseen.
Aina kun tuomitsee, tuomitsee myös itsensä. Tuomitsemisen sijasta, tulisi katsoa omaa mieltään, minkä se kätkee, koska siinä on tie vapauteen. Kun mielessään antaa anteeksi (kokemansa, kuulemansa, näkemänsä ja niihin liittyvät tunteet), vapauttaa sen toisen ja vapauttaa samalla itsensäkin pienuudesta. Samalla se on vapautumista menneisyydestä ja niihin liittyvistä tunteista. Pelko vähenee ja rakkaus laajenee.
Itsensä tuomitsemisen tunnistaa siitä, kun mielen tasapaino ja rauhan tila horjuu. Pelko nousee puolustuskannalle etsien syyllisiä, mutta on liian syvässä unessa, nähdäkseen mikä on totta ja mikä unta - mielen luomaa. Pelko, on egon keino vastustaa todellisuutta ja pitää mieli kahlittuna kehon kokemaan todellisuuteen. Tämän harhakuvan kanssa se mieli taistelee, kunnes kysyy ….mikä tässä on totta.
Todellinen empatiakyky hyväksyy kaiken, aivan kaiken ja rakastaa jokaista ehdoitta. Niin kuin Jumala näkee lapsensa viattomina ja rakastaa jokaista yhtä paljon.
Aloitin muutama vuosi sitten anteeksiantamisen mielessäni. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja. Kaikkia muita, egon suosittelemia pikakeinoja olin jo elämäni kokeillut. Yksikään niistä ei toiminut. Kerroin Pyhälle Hengelle kaiken. Niin rehellisesti kuin vain osasin, häpeilemättä ja Hän auttoi saamaan luottamuksen takaisin Itseeni. Muistamaan, että olen Rakkaus. Ei se helppoa ollut, mutta koin, ettei muuta mahdollisuutta enää ole, kuin ottaa
täydellinen vastuu omista ajatuksista. Olen ollut sen suhteen onnellisessa asemassa, että sisäinen Ohjaus, on toiminut aina hyvin ja lopulta hyväksyin sen viitoittaman tien, ainoaksi oikeaksi suunnaksi.
Muutama vuosi sitten koin täydellisen Rakkauden, josta näin kaiken syyttömyydestä käsin ja olin vapaa. On vain Rakkaus. Siinä on Kaikki. Niin kuin Jeesus kirjassa Ihmeiden Oppikurssi sanoo: ”Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Siinä on Jumalan rauha.”
Jotkut ovat kokeneet Katie Byronin Työ -menetelmän omakseen. Sivulta löytyy työlomake PDF, jossa 4 kysymystä.
http://www.minaolen.com/lehti/byronkatie.htmlJos taas jotakuta kiinnostaa anteeksianto, voi halutessaan lukea miksi ja kenelle annetaan anteeksi. Ja mikä ei ole anteeksiantoa.
http://www.as-keskustelutuokiot.fi/62