seuraava »

[Arkiviisu]

URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 28.4.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Arkkienkeli Uriel: Parantumismahdollisuus

Parantajina tunnette parantumismahdollisuuden toisissa usein aiemmin, kuin he oivaltavat sen itse. Tänä aikana jokaisen täytyy olla valmis astumaan omaan parantumisprosessiinsa. Kukaan ei voi tarjota parantumista kenellekään, ellei tämä ole halukas tunnustamaan haluaan parantua ja tiedostamaan omaa vastuutaan toimenpiteisiin ryhtymisestä omassa elämässään.

Hyvin monien tullessa tietoiseksi Muutoksesta ja kokiessa epämukavuutta ja kaaosta, halu muutokseen on olemassa. Mutta siihen saakka kunnes he tekevät oman valintansa, he ovat parantumismahdollisuuden tilassa, ja teidän on opittava jättämään heidät rauhaan/yksin, kunnes muutoshalusta tulee sitoutumista parantumiseen ja muodonmuutokseen.

Siihen saakka kunnes parantumishalu syntyy, joku saattaa vain haluta poistaa kivun lähteen ymmärtämättä omaa rooliaan sen luomisessa tai täyden hyödyn saamisessa oppitunneista. Tämä ei merkitse sitä, että teidän pitäisi seistä sivussa tietämättömänä toisten kärsimyksestä. Voitte tehdä paljon heidän auttamisekseen tukemalla heitä totuuden etsinnässä, peilaamalla heille ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää ja vain loistamalla omaa valoanne. Se rauha ja ilo mitä teillä on omassa todellisuudessanne, voi näyttää heille, mikä on mahdollista. Mutta heidän on haluttava sitä itse riittävästi päästääkseen irti kivusta, ennen kuin parantuminen voi alkaa. Teidän on jätettävä heidät yksin antaaksenne heidän löytää tämän polun itse.

Miksi kukaan valitsisi kivun parantumisen sijasta? Koska kipu tunnetaan ja sitä ymmärretään ja se on osa ihmiskokemusta, kunnes ihminen valitsee muuttavansa tämän kokemuspuolen ja yhdistyvänsä taas henkiseen lähteeseensä. Jokaiselle yksilölle annetaan tilaisuus valita parantuminen kivun sijaan, ilo kärsimyksen sijaan, rauha kaaoksen sijaan ja rakkaus pelon sijaan. Mutta heidän on valittava se itse - omasta voimastaan ja omasta ymmärrysasemastaan. He voivat oppia esimerkistänne, mutta he eivät voi hyväksyä teidän valintojanne omakseen pelkästään siksi, että he haluavat vapautua kivusta. Tämä on täydellisen muodonmuutoksen aikaa ja jokaisen on valittava omasta vapaasta tahdostaan astuvansa parantumismahdollisuudesta muodonmuutokseen.

Teidän on helppoa opastaa muita valitsemaan parantuminen, koska olette tietoisia heidän kivustaan - monet teistä ovat kokeneet sen itse. Tämä on eteenpäin liikkumisen, tietoisuushyppyjen ja sellaisten valintojen aikaa, jotka vaikuttavat planeetan värähtelytasoon. Jokainen kokee parantumismahdollisuuden. Mutta hänen on valittava se vapaasta tahdostaan, jotta parantava muodonmuutos ja irtipäästäminen voivat tapahtua.

Ole rauhan, ilon ja ehdottoman rakkauden esimerkki muille. Anna heidän nähdä, mitä olet luonut omaan todellisuuteesi. Muistuta heitä heidän voimastaan ja kyvystään luoda unelmiensa todellisuus. Auta heitä valitsemaan voimallisesti ja he astuvat oman olemuksensa mahtavuuteen ja siirtyvät parantumismahdollisuudesta muodonmuutokseen.

Rajattoman rakkauden luominen

Etsiessämme rakkautta katsomme moniin eri paikkoihin ja moniin eri ihmisiin löytääksemme arvostusta, kunnioitusta ja todisteita etsimästämme rakkaudesta. Tämä on usein vaikea matka, koska mitä enemmän etsimme rakkautta ilman, että sen lähde on sisällämme, sitä enemmän löydämme ihmisiä ja tilanteita, jotka eivät ole rakastavia. Voimme luoda rajattomasti rakkautta elämämme - loputtoman rakkausvirran, joka siunaa meitä sillä rakkaudella, jota haluamme saada. Tästä siihen pääseminen on helppoa - meillä olevan rakkauden määrä on peili siitä tasosta, millä hyväksymme itsemme ja muut.

Harvat meistä ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä. Haluamme kaikki olla pidempiä, lyhyempiä, hoikempia, hiuksiltamme erivärisiä. Voimme olla tyytymättömiä myös taloudelliseen tilanteeseemme, uraputkeen, työhön, kumppaniin, elämäntyyliin, asuinpaikkaan - luettelo voi olla hyvin pitkä. Emme hyväksy itseämme ja olemme tyytymättömiä siihen, kuka olemme.

Tämä tyytymättömyys luo oman energiansa elämäämme ja rajoittaa kykyämme luoda rakkautta sen kaikissa muodoissa. Kun hyväksymme muodonmuutoksen aloituskohdaksi jokaisen puolen siitä, kuka olemme, voimme alkaa ilmentää haluamaamme rakkautta elämämme kaikille alueille riippumatta siitä, miltä nykyinen tilanteemme näyttää.

Silloin kun emme hyväksy itseämme, emme hyväksy muitakaan. Voimme löytää vikaa jokaisesta - perheestämme, kumppanistamme, kaupan myyjästä, työtovereista, kauniista malleista tai julkkiksista lehdessä - ja syyttää heitä tyytymättömyydestämme. Silloin kun voimme hyväksyä toiset juuri sellaisina, kuin he ovat, tuomitsematta tai arvostelematta heitä, avaamme oven rajattoman rakkauden luomiselle elämäämme. Meidän ei tarvitse pitää kaikista ja luultavasti emme pidäkään. Meidän täytyy vain hyväksyä heidät ja antaa heidän olla sitä, keitä he ovat.

Kun etsimme rakkautta, meidän on aloitettava rakkaudesta. Mistä tahansa muusta tilasta aloittaminen luo lisää sitä rakkauden puutetta, mitä meillä jo on. Tässä kohtaa luottamus ja usko ovat tärkeitä, koska meidän on usein luotettava siihen, että ponnistelumme tuottavat tulosta, ennen kuin meillä on varsinaisia todisteita siitä. Meidän on siis kestettävä ehkä vielä vähän lisää rakkauden puutetta, ennen kuin rakkaus alkaa. Tai sitten ei - elämme välittömän ilmentämisen aikaa, jolloin jokaisella ajatuksella on välitön luomiskyky.

Saadaksemme rakkautta meidän on aloittava rakkaudesta - itsemme, nykytilanteemme ja sen rakastamisesta, minkä näemme omana vikanamme - ja alettava rakastaa todellisuutemme jokaista osaa. Tulokset voivat olla välittömiä ja voimme luoda rajattoman rakkausvirran elämämme joka alueelle ja alkaa luoda unelmiemme todellisuutta.

Siirtymisjärkytystä

Siellä missä asun, on kevät, ja olen istuttanut uusia kukkia puutarhaani. Päivä istuttamisen jälkeen niille tulee "siirtämisjärkytys" ja muutaman päivän ajan ne näyttävät kuolevan, kunnes ne tottuvat uuteen kotiinsa. Niinpä annan niille enemmän vettä ja huomiota, kunnes ne sopeutuvat. Tämä voi tapahtua meillekin, kun siirrymme uusille värähtelytasoille. Olemme uudessa ympäristössä, mikä on epämukava ja vieras, ja meiltä vie jonkin aikaa sopeutua uuteen energiaan. Koemme "siirtymisjärkytystä", kunnes totumme energiaan ja opimme, miten sen kanssa toimitaan.

Kaiken sen työn jälkeen, mitä olemme tehneet parantuaksemme, päästääksemme irti ja siirtyäksemme uusiin värähtelyihin, näyttäisi siltä, että saapuessamme perille kaikki on ihanaa. Mutta se voi olla kaikkea muuta. Itse asiassa voi olla äärimmäisen vaikeaa sopeutua uuteen energiaan, erityisesti jos odotamme sen olevan hauskaa ja helppoa, koska tilanne voi näyttää jopa pahemmalta kuin se, minkä jätimme taaksemme. Mutta olemme vain siirtymämoodissa ja meidän on totuteltava uuteen, energeettiseen "kotiimme".

Korkeammat energiat vaativat meitä oppimaan, miten olaan sallimisen tilassa, uudessa ja erilaisessa energiassa, mihin emme ole tottuneet. Tässä tilassa voimme luoda aikomuksen ja oikean toiminnan yhdistelmällä. Ilmaisemme tahtomme siitä, mitä haluamme, ja sitten toimimme opastetuilla ja tehokkailla tavoilla tavoitteidemme luomiseksi. Kun puskemme tavanomaisesti saavuttaaksemme tavoitteemme, luomme vastustusta. Vastustus tukkii liikkeen ja hämmennymme, koska odotamme asioiden olevan helppoja ja yhtäkkiä ne ovatkin vaikeita. Tämä on osa "siirtymisjärkytystä", kunnes totumme siihen tapaan, millä asiat toimivat, ja sopeudumme uuteen ja erilaiseen olemistapaan.

Tämän lisäksi meidän on myös oltava kiintymättömyyden tilassa, jolloin kaikki on mahdollista, ja sallimme tapahtumien ja tilanteiden kehittyä parhaalla tavalla, jolloin kaikesta tulee dynaamista. Jokainen tilanne luo lisämahdollisuuksia ja lopputulos voi olla hyvin erilainen kuin se, mitä odotimme ja minkä olisimme ehkä luoneet, mutta myös paljon enemmän virittyneempi omaan värähtelyymme.

Voimmeko hyväksyä tämän uudeksi olemistavaksemme? Voimmeko sallia elämämme virrata parhaalla mahdollisella tavalla ja olla avoin elämään mahdollisuuksissa odotusten sijasta? Tämä on meille suuri muutos, johon meidän on sopeuduttava, mutta lopputulokset ovat paljon mahtavampia ja upeampia, kuin mitä voimme kuvitella.

Tämän päivän lapset - Viestien tulkitseminen

Indigopoikani soitti minulle äskettäin - melko myöhään illalla. Hän kertoi kissallaan olevan kirppuja ja kysyi neuvoa, miten niistä selvitään. Olin väsynyt ja vähän kiusaantunut, mutta aloin puhua hänelle. Puhuessamme tiesin, että tämä oli "esikeskustelua" ja että hän oli soittanut toisesta syystä, muttei tiennyt, miten aloittaisi tuon keskustelun.

Kissan kirpuista puhuminen oli hänelle helppo tapa avata keskustelu ja sitten siirtyä siihen, mistä hän todellisuudessa halusi puhua minulle. Tällaisten viestien tulkitsemisen oppiminen on tärkeää, jos haluamme kommunikoida indigolastemme kanssa luottavalla ja informatiivisella tavalla. He kertovat meille lopulta kaiken, mitä meidän tarvitsee ja mitä haluamme tietää, kun opimme tulkitsemaan näitä viestejä.

Vaikka kommunikoin hyvin indigolasteni kanssa, olen työskennellyt asian kanssa vuosia. He ovat oppineet luottamaan minuun ja tietävät, että kuuntelen heitä. Ja he tietävät, että he voivat olla rehellisiä minulle pelkäämättä seuraamuksia. Ja kuitenkin jos heillä on jokin vaikea keskusteluaihe tai he eivät tiedä, miten aloittaisivat keskustelun, he puhuvat jostain täysin asiaankuulumattomasta, ja minun tehtäväni on kuunnella tarkasti vihjeitä, tulkita viestejä ja valmistautua varsinaiseen keskusteluun.

Voimme tehdä tämän, kun opimme olemaan aktiivisia kuuntelijoita, kiinnittämään huomiota siihen, mitä lapsemme sanovat, ja olemaan tuomitsematta, kun he kertovat meille asioita, jotka ehkä järkyttävät meitä tai yllättävät meidät. Emme voi tehdä tätä, kun olemme hermostuneita, kiireisiä, kun emme halua tulla häirityksi tai olemme epäjohdonmukaisia reaktioissamme tai vastauksissamme - se mikä on ok yhdellä kerralla, ei ole sitä toisella.

Tuntuuko tämä paljolta työltä? Se on enemmänkin tapa kuin mitään muuta. Voimme ottaa tavaksemme antaa lastemme tuntea, että keskustelu heidän kanssaan on tärkeä ja saa huomiomme - aivan samalla tavalla kuin voimme ottaa tavaksemme tehdä kymmentä muuta asiaa samalla ja olla kuuntelematta, kun he yrittävät puhua meille.

Vanhempina ja valotyöntekijöinä olemme suostuneet indigosukupolven huolehtijoiksi. Tähän voivat sisältyä omat lapsemme sekä lapset, jotka löytävät meidät, koska heillä ei ole ketään muuta, kenelle puhua tai kuka ymmärtää heitä. Indigoilla on omat haasteensa ja vaikeutensa, mutta meidän täytyy olla paikalla heitä varten. Ja kun osoitamme heille kuuntelevamme, voimme opastaa heitä keskustelun kautta ja tulla aktiivisiksi kuuntelijoiksi, tulkita heidän lähettämiään viestejä ja auttaa heitä oppimaan kommunikoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan rehellisesti ja luottaen.

Kun lapsesi siis soittaa myöhään illalla kertoakseen  "kissansa kirpuista" , kuuntele sitä keskustelun seuraavan osan vuoksi ja ole kiitollinen siitä, että hän luottaa sinuun riittävästi soittaakseen ja kysyäkseen neuvoasi tai mielipidettäsi.

[Arkiviisu]

Uutiskirjeestä 5.5.2008

URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
( www.urielheals.com)

Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Arkkienkeli Uriel: Kohtalosta voimaan

Jokaisella ihmisellä elämässänne on tarkoitus, joka auttaa teitä saamaan sielunne kasvun tässä elämässä. Jotkut teistä ovat jo ylittäneet sen, mitä tulitte tekemään, ja te olette uudessa ja erilaisessa mallissa. Nämä mallit ovat outoja ja usein hämmentäviä, koska ette ole koskaan kokeneet niitä ettekä tiedä miten edetä. Olette siirtyneet kohtalon energiasta, missä karmahistorianne ja sen oppitunnit muovasivat elämänne, voimaan, missä luotatte itseenne ja pystytte luomaan ne oppitunnut, joita haluatte kokea. Olette nyt oman parantumisenne ohjaksissa ja voitte valita, miten luotte tämän prosessin.

Ne jotka ovat auttaneet teitä oppimaan oppitunteja menneisyydessä, eivät ehkä ole enää osana kokemustanne. Olette valmistuneet riippuvuudesta luottamukseen - ette tarvitse toisia auttamaan oppituntienne kanssa, vaan luotte niitä itsellenne. Oppituntien ei tarvitse enää olla yllätys, niiden ei enää tarvitse tulla tuskallisten kokemusten kautta. Voitte olla sekä oppilas että tarkkailija ja katsoa mallien kehittymistä, olla tietoinen siitä, mitä ympärillänne tapahtuu, ja pysäyttää ja käynnistää prosessin, koska hallitsette ja ohjaatte nyt oppituntejanne sen sijaan, että ne kontrolloivat teitä.

Tämän planeetan energia vaihtuu kohtalosta voimaan harmoniassa sen kanssa, mitä kullekin teistä tapahtuu. Olette osa kokonaisuutta ja myös ihmiskunta kokee kaiken sen, mitä koette henkilökohtaisella tasolla. Hämmennys ja epäilys, mitä tunnette siitä, miten käytetään saatavillanne olevaa voimaa, kumpuaa hallinnassa olemisen outoudesta. Vaikka tämä on aina ollut saatavillanne, halukkuutenne yhdistyä Lähteeseen, ottaa vastaan voimanne ja käyttää sitä on luonut tämän mahdollisuudeksi jokaiselle teistä.

Kohtalo on hallinnut historiaanne monien elämien ajan. Nyt teidän on aika astua voimaan. Mitä haluatte tehdä nyt? Mikä on suurin unelmanne, hartain toiveenne itsellenne ja koko ihmiskunnalle? Tätä hetkeä olette odottaneet, aikaa jolloin voitte luoda ihmeitä ja aikaa jolloin voitte keskittyä rauhan luomiseen maan päälle - kaikkien ilo ja ehdoton rakkaus opastavana voimana.

Olette odottaneet tätä hetkeä ja tässä se on. Käyttäkää voimaa luodaksenne vaivaton elämänvirta, auttaaksenne planeetan energian muuttamisessa korkeammaksi rauhan, ilon ja ehdottoman rakkauden värähtelyksi. Ja auttaaksenne kaikkia vaihtamaan näkökulmaansa voimattomuudesta kohtalonvoimia vastaan, voimaksi ja oman todellisuutensa hallinnaksi.

Tunteiden tuolle puolen

Saduissa onnelliseen loppuun kuuluu aina, että jokainen löytää aidon rakkauden, ilon ja rauhan ja kaikki asiat kehittyvät niin, että jokaista siunataan hyvällä onnella. Mutta todellisessa elämässä emme aina koe tätä. Usein meidän on katsottava hyvin tarkasti, ja joskus emme pysty löytämään onnellista loppua emmekä ole kovin iloisia lopputuloksen suhteen. Löytääksemme onnellisen lopun meidän on siirryttävä tunteidemme ohi ja syvemmälle oppimiseen.

Kun käytämme tunteitamme jonkin tilanteen lopputuloksen tuomitsemiseen, pidämme asiat hyvin matalalla tasolla - henkisestä näkökulmasta katsottuna. Tunteemme perustuvat menneisyyteen, uskomuksiin ja tuomioihin itsestämme ja muista. Niinpä tunteidemme käyttäminen jonkin tilanteen tuomitsemiseen ei koskaan anna objektiivisia tuloksia, koska tunteisiimme liittyy monia muuttujia - keitä on mukana, yhteytemme heihin, miten paljon arvostamme toisten mielipiteitä, mitä odotamme ja miten paljon panostamme itsestämme tuohon tilanteeseen.

Tunteidemme yläpuolelle siirtyminen vaatii kahta asiaa: kykyä ottaa hyvin laaja näkökulma ja kiintymättömyyttä. Laajemmasta näkökulmasta näemme kaiken korkeimmassa muodossaan. Jokaisesta yhteydestä, ihmisestä ja tapahtumasta tulee osa oppimis-, parantumis- ja ymmärtämisprosessia. Millään ei ole tunnemerkitystä ja kaikki on liikkeessä olevaa energiaa. Kiintymättömyys poistaa tunteet, uskomukset, ajatukset ja havaintotavat, niin että jokainen tilanne nähdään sielun kasvun yleistaustaa vasten eikä yksittäisenä tilanteena, missä koemme erilaisia tunteita.

Koemme tunteita, koska se on osa ihmiskokemustamme, mutta niiden ei tarvitse olla keskeisessä polttopisteessä. Niiden yli siirtyminen sallii meidän oppia, kasvaa ja ymmärtää koko kokemus ja nähdä se jokaisesta kulmasta. Ja voimme luoda sitten onnellisen lopun jokaiseen tilanteeseen, koska emme perusta sitä siihen, miten tunnemme, vaan siihen mitä olemme oppineet, miten olemme parantuneet ja miten tuo kokemus on hyödyttänyt sielumme kasvua.

Onnelliset loput perustavat moniin muuttujiin. Niihin sisältyvät kaikki energiavärähtelymme puolet eikä vain se, miltä meistä tuntuu. Luomalla onnellisen lopun saamme oppitunnin valmiiksi ja siirrymme eteenpäin polullamme uuden tiedon ja ymmärryksen kera, mitä voimme soveltaa seuraaviin oppitunteihin.

Nouseminen takaisin satulaan

Monta vuotta sitten olin innokas ratsastaja. Käytin kaiken vapaa-aikani ratsastamiseen ja olin aloittanut vakavissani kilpailemisen, silloin kun menetin hevosen hallinnan ja se heitti minut puuta vasten. Putoaminen oli vakava ja toipumiseni kesti yli kuukauden. Sitten minulla oli vaikeuksia aloittaa urheilu uudestaan, vaikka edelleen rakastin sitä.

Vaikka olin onnistunut löytämään pari, kolme tuntua ratsastusaikaa päivässä, ratsastin vain muutaman kerran viikossa. Ja sekin oli vaikeaa. En ollut kadottanut rakkauttani tätä urheilua kohtaan, mutta olin menettänyt hermoni. Joka kerta ratsastaessani muistin tuntemani pelon, kun en pystynyt pysäyttämään hevosta, putoamiseni aiheuttaman järkytyksen ja tuskan ja vieläkin pahempaa: mietin, olisiko seuraava putoaminen vieläkin vakavampi.

En pysynyt aloittamaan ratsastamista samalla luottamuksella, mikä minulla oli ollut ennen putoamista. En tiennyt, miten voittaisin pelkoni, mikä oli oikeutettua mutta myös perustui menneisyyden tapahtumaan, mikä ei ollut toistunut nykyisyydessä. Putoamiseni kerran hevosen selästä ei merkinnyt sitä, että se tapahtuisi uudestaan. Mutta se voisi tapahtua ja sitä pelkäsin. Ja joka päivä minun oli aina vain vaikeampaa nousta takaisin ratsaille - riippumatta siitä miten paljon rakastin hevosten parissa olemista.

Yhtäkkinen ja odottamaton suhteen loppuminen tekee meillä vaikeaksi ajatella, että ottaisimme taas riskin sydämen särkymisestä. Työn loppuminen voi tehdä meille vaikeaksi etsiä uutta paikkaa. Pettymys, pettäminen tai nolostuminen jossain tilanteessa voi kirjaimellisesti pysäyttää meidät raiteillamme ja menetämme luottamuksen ja uskon itsemme ja maailmankaikkeuteen. Miten voimme nousta takaisin satulaan, kun pelkäämme kokemuksen toistuvan? Tiedämme sen olevan mahdollista - olemme käyneet sen kerran läpi ja se voi sattua uudestaan.

Silloin kun elämme siinä epämukavassa tilassa, että pelkäämme menneisyyttä ja tuomme sen nykyisyyteen, elämme peläten sitä, mitä on mahdollista tapahtua. Samalla kun huolemme saattaa olla oikeutettu, voimme käyttää sitä tehdäksemme toisenlaisia valintoja sen sijaan, että seisomme paikallamme peläten toistavamme menneisyyden.

Menneisyys on todellista - se tosiaankin tapahtui - mutta siitä ei tarvitse tulla totta nykyisyydessä. Meillä on vaihtoehtona - kuten aina - ottaa riski ja nousta takaisin satulaan yrittämään vielä kerran tai sitten ei. Maailmankaikkeus ei tuomitse meitä, jos emme tee sitä. Mutta voimme käyttää menneisyyden meille antamaa tietoa siirtyäksemme eteenpäin luottaen ja tehdä erilaisia valintoja tässä hetkessä.

Tämän päivän lapset - Indigot toisella puolella

Hyvin monet teistä ovat kirjoittaneet minulle kuluneella viikolla ja kuvailleet indigoystäviä ja -lapsia, jotka ovat tehneet itsemurhan ja ottavat nyt teihin yhteyttä toiselta puolen. Monet teistä toivovat, että olisitte voineet auttaa heitä tekemään toisenlaisia valintoja. Jotkut tuntevat, että te ette tehneet tai tienneet riittävästi voidaksenne jotenkin vaikuttaa heidän päätöksiinsä.

Monet vanhemmat kirjoittavat surusta, mitä he tuntevat lapsensa menettämisestä. Vanhempana joka on käynyt tämän prosessin läpi, sydämeni on kanssanne. Ei ole mitään tuskallisempaa kuin lapsen menettäminen. Mutta monet indigot ovat valinneet ja valitsevat itsemurhan, koska he eivät tiedä, mitä muuta he voisivat tehdä.

Jotkut indigot uskovat, että itsemurha on ainoa tapa, millä he voivat tehdä "julkilausuman" tai vaikuttaa. Heistä tuntuu, että tällä tavalla heidät hyväksytään ja muistetaan. Omalla tavallaan he tuntevat, että jos heitä ei kuulla heidän eläessään, heitä kuullaan heidän kuoltuaan. Itsemurha on tapa ilmaista tuskaa ja turhautumista siitä, etteivät he pysty toimimaan toivomallaan tavalla. Samalla kun heitä on siunattu monilla lahjoilla, he eivät ole erityisen kärsivällisiä ja heidän itseluottamuksen puutteensa tekee heille vaikeaksi siirtyä ohi kokemastaan torjunnasta - ja he voivat kokea sitä monta kertaa.

Mitä siis teemme? Miten voimme vakuuttaa heille, että pysymällä täällä ja kehittämällä ihmisverkoston, joka rakastaa ja tukee heitä ja auttaa heitä pysymään raiteilla, he voivat toteuttaa tehtävänsä? Ja entä ne jotka ovat jo kuolleet? Jotkut heistä työskentelevät toiselta puolen. He jotka ovat menehtyneet, ottavat yhteyttä perheeseen ja ystäviin muistuttaen näitä siitä, että he ovat käytettävissä henkisellä tasolla, vaikka he eivät olekaan täällä fyysisesti. Jotkut työskentelevät sellaisten indigojen kanssa, joilla on itsemurhavaara, ja muistuttavat heitä, että se ei ole ainoa mahdollisuus.

Jotkut indigot joihin olen ollut yhteydessä, ovat kertoneet minulle oivaltaneensa viime hetkellään, että heillä oli muitakin vaihtoehtoja käytettävänään. He myös ovat ymmärtäneet, että heidän oppimiseensa kuului myös niiden energioiden kokeminen, mitä heidän oli muutettava, ja että se ei kestäisi ikuisuutta, vaikka se siltä tuntuikin. Monet katuvat valintojaan ja aiheuttamaansa tuskaa. Jotkut tuntevat, että he voivat työskennellä kanssamme tehokkaammin henkimaailmasta. Monet palaavat, koska maailma tarvitsee heitä - he tulevat ollessaan siihen valmiita.

Jos sinulla on ystävä tai lapsi, joka on tehnyt itsemurhan, hän on edelleen lähelläsi. Voit ottaa yhteyttä häneen meditoinnin ja rukouksen kautta ja työskennellä hänen kanssaan, joko kirjoittaen, tarinasi kertoen, toisia indigoja auttaen tai tehden mitä tahansa, mitä sinua opastetaan tekemään.

Nämä ovat meidän lapsiamme riippumatta siitä, olemmeko heidän biologisia vanhempiaan. Meidän kaikkien tehtävänä on auttaa tämän sukupolven opastamisessa vaikeiden aikojen läpi ja osoittaa heille, että monia muitakin vaihtoehtoja on käytettävissä, itsemurha ei ole ainoa vastaus.

[Arkiviisu]

Uutiskirjeestä 12.5.2008

URIEL PARANTAA
 
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
www.urielheals.com

Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



Arkkienkeli Uriel: Palvele siitä kohtaa, missä olet
 
Monilla teistä on kysymyksiä siitä, missä teidän pitäisi tehdä työtänne ja miten voitte palvella muita. Odotatte oikeaa hetkeä, jolloin tunnette olevanne oikeassa paikassa, ja joskus uskotte, että se on missä tahansa muualla kuin siinä missä tällä hetkellä olet. Jokainen askel matkallasi on jumalaisesti ajoitettu ja täydellisesti suunniteltu. Ei ole mitään muuta oikeaa hetkeä kuin läsnä oleva hetki, ja jokainen paikka missä huomaat olevasi, on se missä voit palvella itseäsi ja muita.
 
Kannat valoasi kaikkialle minne menet, ja jokaisella tilanteella missä olet, on tarkoituksensa ja merkityksensä sekä oppitunti opetettavana. Oppitunti saattaa olla niin yksinkertainen kuin löytää tapoja palvella tuossa tilanteessa ja loistaa valoasi tarkoituksella.
 
Usko rooliisi valotyöntekijänä ja luottamus kaikkien asioiden jumalaiseen täydellisyyteen johtavat sinut tarkoitukseesi, jossa olet joka hetki - silloinkin kun siinä ei sinusta ole järkeä.
 
Uskomus että henkinen työ tapahtuu henkisissä puitteissa, on vanha ja sen aika on mennyt ohi. Muutoksen tarkoitus on valon tuominen maailmaan ja sen tehdäksenne teidän on oltava tilanteissa ja ympäristöissä, joissa valoanne tarvitaan ja jotka palvelevat oppituntina opettaen ja parantaen teitä. Sen miettiminen, oletteko väärässä paikassa ja miten voitte mitenkään palvella siitä käsin, lisää vain epäilystänne ja hämmennystänne. Pyytäkää sen sijaan maailmankaikkeutta näyttämään teille miten voitte palvella - näyttämään valonne jumalaisen tarkoituksen tuossa paikassa - ja voitte löytää rauhan ja tyydytyksen.
 
Palvelujaksosi kussakin tilanteessa voi olla lyhyt tai pitkä riippuen siitä, mitä olet valinnut. Muista, että olet todellisuutesi kanssaluoja ja että maailmankaikkeus auttaa sinua luomaan sen mitä tarvitset palvellaksesi. Ei ole mitään virheitä tai erehdyksiä, joten jokainen tilanne on täydellinen tilaisuus palvella, oppia, parantua ja kasvaa, ja kun se on saatettu loppuun, voit siirtyä seuraavaan tilanteeseen.
 
Jos tällä viikolla mietit, miksi olet tietyssä paikassa, suhteessa tai ympäristössä, kysy, miten voit palvella siinä. Kuuntele sitten vastaus, joka valaisee sinulle tarkoituksesi tuossa tilanteessa ja voit siirtyä eteenpäin luottaen ja tietäen, että voit palvella siitä kohtaa, missä olet.


Käänteissiunaukset
 
Usein etsimme onnellista loppua, jossa kaikki toimii haluamallamme tavalla, jossa olemme onnellisia, tyytyväisiä ja saamme haluamamme lopputuloksen. Tämä on sadun onnellinen loppu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu todellisuudessa. Joskus loppu tuo juuri vastakkaista kuin halusimme, ja siihen liittyy sydänsurua ja tuskaa. Sitten kaiken ollessa ohi oivallamme, että saimme kuitenkin onnellisen lopun, koska sillä mitä halusimme, olisi voinut olla tuhoisia vaikutuksia. Eräällä ystävälläni oli tapana kutsua näitä "käänteissiunauksiksi", joissa siunaus tapahtuu silloin kun emme saa haluamaamme.
 
Monia vuosia sitten minulla oli vakava suhde erään miehen kanssa, ja yhtäkkiä toinen nainen astui kuvaan mukaan. Yritettyäni säilyttää suhteen jonkin aikaa päästin lopulta siitä irti. Surullisena ja sydän murtuneena siirryin eteenpäin elämässäni. Muutamia vuosia myöhemmin yhteinen ystävämme soitti minulle kertoakseen miten onnekas olin ollut, kun en mennyt naimisiin tämän miehen kanssa - se oli ollut aikomukseni. Hän kuvasi, miten mies ja "toinen nainen" menivät nopeasti naimisiin ja erosivat nopeasti, kun mies oli kohdellut tuota naista kaltoin ollen toisessa suhteessa ja jättäen hänet toisen naisen vuoksi. Sain kuitenkin onnellisen loppuni - minut säästettiin tuolta kokemukselta. Se ei vain ollut sitä, mitä olin kuvitellut aikanaan.
 
Kun sivuutamme sen ajatuksen, että onnellisen lopun on annettava meille juuri sitä, mitä haluamme - mikä ei ole aina parasta meille - harjoitamme kiintymättömyyttä. Se on vaikeaa, koska etsimme onnellisia loppuja asioissa, jotka ovat meille tärkeitä. Olemme valmiita ottamaan vastaan sen, mitä saamme, vain silloin kun panostamme vähän tunteita johonkin lopputulokseen. Haluamamme onnellisen lopun saamatta jääminen voi saada aikaan pettymystä ja petetyksi tulemisen tunnetta. Mutta jos odotamme riittävän kauan, onnellinen loppu saattaa sitenkin aineellistua - joskus hyvin eri tavalla kuin käsitimme.
 
Henkinen matkamme on kehitysprosessi, jossa voimme oppia paljon itsestämme ja siirtyä ehdottoman rakkauden värähtelyyn. Samalla kun se on palkitseva ja tyydyttävä matka, siihen liittyy kokemuksia, jotka eivät aina ole hauskoja ja nautinnollisia. Jokainen kokemus opettaa meille jotain, mikä valmistaa meitä seuraavaan kokemukseen. Kun opimme pidättelemään onnellisen lopun arvioimista siihen saakka, kunnes koko tarina on kerrottu, voimme huomata, että joskus maailmankaikkeus antaa meille käänteissiunauksia - tilanteita jotka näyttävät aluksi pahoilta, mutta muuttuvat parhaaksi ja täydelliseksi tulokseksi kannaltamme.


Äidit
 
Tänään USA:ssa on äitienpäivä ja vietin ihanan päivän äitini kanssa antaen hänelle lahjaksi aikaani ja huomiotani. Olin tehnyt hänelle pari juttua. Erityislahjat joista tiesin hänen pitävän, olivat merkityksellisiä hänelle ja osoittivat, että kuuntelin hänen puhuessaan minulle ja kiinnitin huomioita pikkuasioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Hän arvosti sitä, että olin tietoinen hänen tarpeistaan ja valmis tyydyttämään ne. Tämä ei ole ollut aina mahdollista suhteessamme. Itse asiassa paljon parantumista täytyi tapahtua, ennen kuin saatoin olla samassa huoneessa äitini kanssa ja tuntea oloni rennoksi ja helpoksi.
 
Suhteessamme on tapahtunut paljon anteeksiantamista ja irtipäästämistä ja minun oli aloitettava tuo prosessi itse, vaikken aikanaan halunnutkaan sitä. Minun oli myös opittava hoivaamaan itseäni ja antamaan itselleni, olemaan äiti itselleni siitä tunteestani huolimatta, etten ollut koskaan saanut riittävästi hoivaa äidiltäni. Suhteemme suuntautui hyvin eri suuntaan kun oivalsin ja hyväksyin, että hän oli aina tehnyt parhaansa eikä voinut muuttaa menneisyyttä. Hyväksyntäni siunaus yllätti minut: kun hyväksyin hänet sellaisena kuin hän oli, se hoiva ja välittäminen mitä olin aina halunnut häneltä, oli nyt saatavillani.
 
Monilla meistä on vaikea suhde äitimme kanssa. Kuulen päivittäin surullisia ja vaikeita lapsuuskertomuksia asiakkailtani ja liikutun usein kyyneliin siitä tuskasta ja turhautumisesta, mitä he tuntevat edelleen vuosien päästä. "Miksi hän ei voinut rakastaa ja suojella minua?" on sanaton vetoomus, jonka usein kuulen heidän sanojensa takaa. Samaan aikaan kun he eivät voi tehdä mitään menneisyyden muuttamiseksi, he voivat tehdä jotain nykyisyyden muuttamiseksi ja lopettaa tuskataakkansa kantamisen elämänsä jokaisena päivänä. Anteeksianto ja hyväksyntä ovat ainoa tapa tämän tekemiseen.
 
Tulimme tänne levittämään valoa ja olemaan valona toisille. Tämä merkitsee sitä, että meidän usein täytyy tehdä asioita, joita emme halua, ja yksi niistä saattaa olla anteeksiantaminen niille, jotka ovat loukanneet meitä - erityisesti äidillemme. Tämä ei merkitse sitä, että heidän tekonsa oli oikein, hyvä tai hyväksyttävä - kenties se ei ollut. Mutta tuo on tuomitsemista. Meidän on siirryttävä tuomitsemisen yli anteeksiantoon ja ehdottomaan rakkauteen. Sitten anteeksiannettu asia siirtyy menneisyyteen minne se kuuluu, ja olemme vapaita siirtymään omaan elämäämme, jossa voimme luoda haluamaamme hoivaa ja iloa.
 
Siunatkaa ja kunnioittakaa äitiänne hänen roolissaan tuoda teidät tähän maailmaan ja antakaa hänelle anteeksi se mitä tapahtui menneisyydessä, jotta voitte hoivata itseänne ja olla äiti itsellenne tavoilla, jotka tuovat etsimäänne rauhaa ja rakkautta. Se tulee luoksenne, kun pystytte antamaan anteeksi ja päästämään irti menneisyydestä - riippumatta sen tuskallisuudesta.



Tämän päivän lapset - rajan yli siirtyminen vaihtoehtona
 
Viime viikolla kirjoitin siitä, miten indigot harkitsevat itsemurhaa tai valitsevat sen vaihtoehtona käsitellä kohtaamiaan ongelmia, ja miten jotkut siirtyvät toiselle puolelle tekemään työtään. Sain muutamia mielenkiintoisia vastauksia useilta nuorilta, parissakymmenissä olevilta indigoilta, mikä huolestutti minua, koska he olivat tulkinneet viestini tarkoittavan, että heillä oli vaihtoehtona tehdä työnsä joko aineellisesta tai henkisestä maailmasta, ja he voisivat mahdollisesti valita henkitason. Se ei ollut eikä ole tarkoitukseni. Muttei minua yllätä se, että he ajattelivat niin.
 
Uskon, että monilla indigoilla on elämiä opettajina ja parantajina, ja he ovat palanneet tuomaan totuuden meille osana yhtä parantumis- ja muutossykliä. Jeesuksen ajoista saakka monet opettajat ja parantajat ovat tulleet tuomaan valon viestiä ihmiskunnalle, ja heidät on sivuutettu tai heitä on kohdeltu hyvin huonosti. Jotkut jopa tekivät itsemurhan epätoivoisena, koska he eivät pystyneet selviytymään vainoamisen haasteista tai pelkäsivät uhkaavaa kuolemaa.
 
Nyt tuo sykli on tullut taas ja indigot ovat osana tätä prosessia. Vuosien saatossa olen kirjoitellut monien indigojen kanssa ja huomannut, etteivät monet heistä ainoastaan harkitse itsemurhaa - ainakin ohikiitävänä ajatuksena - vaan monet heistä ovat tehneet itsemurhan menneissä elämissä ja palanneet uudestaan ja uudestaan, kunnes ovat oppineet täyttämään sopimuksensa jäämättä puolitiehen.
 
Koska monilla indigoilla on voimakas henkinen yhteys, he tuovat tähän elämään muistoja itsemurhasta valitsemanaan vaihtoehtona. Jotkut uskovat, että itsemurha on vaihtoehto, joka on edelleen heidän käytettävissään ja että he voivat täyttää sopimuksensa myös toiselta puolelta. Näin tilanne ei ole.
 
Indigona olemisen haaste on sen tarinan toistuminen, mihin me kaikki voimme samaistua - meitä ei ymmärretä, emme sovi joukkoon, meidät tulkitaan väärin, puhumme totuutta niille, jotka eivät halua kuunnella tai jotka eivät ole valmiita siihen. Tämä on ikivanha vainotun opettajan tai parantajan tarina, sellainen minkä valotyöntekijät ovat kokeneet.
 
Tässä tapauksessa indigoilla on haasteena voittaa itsemurhamuisto viimeisenä vaihtoehtona, pystyä näkemään valoisa tulevaisuus itselleen ja olla valmis jakamaan itsensä ja lahjansa maailman kanssa, joka on valmis heitä varten, vaikkei se aina vaikutakaan olevan sitä. Tätä hetkeä he ovat odottaneet elämien ajan, eikä itsemurha ole vaihtoehto, jonka he voivat valita jos he aikovat täyttää sielunsa sopimuksen. Jos he tekevät itsemurhan, heidän on toistettava prosessia - kuten he ovat tehneet aiemminkin - kunnes he pystyvät oppimaan sen toivonkipinän löytämisen ja vaalimisen, mikä valaisee heidän polkunsa.

_______




_______

[Chandra]

Tuo kirjoitus oli niiiiiin hyvä tänne,että!!!!!!!!!!

Itse paljon tuolla saralla työtä tehneenä,sekä myös henkilökohtaisesten ongelmien kautta tiedän,mikä valtava herkkyys noissa huumeisiin paenneissa on.
Esim.poikani,joka kävi reikikurssin,oli tietysti harjoituksissa mukana,kun energian käyttöä opeteltiin.En ollut kurssin pitäjänä,vaan apuopea silloin.
Voi mahdoton mikä energian kulku!
Samoin toisen käyttäjän kohdalla,,,
Mutta ja iso MUTTA,ei se yrityksistä huolimatta johtanut ainakaan toistaiseksi sen pidemmälle.Toinen jaksoi toki kauemmin,eikä vieläkään voi olla tiedostamatta todellista itseään,mutta käyttää silti.

Nyt murrosikään tullut toisen perheen nuori,reagoi vahvasti ja voi huonosti koulussa.
Hän tietää kykynsä,vaikkei osaa niitä kovinkaan erikoisena pitää,koska se on hänelle niin luonnollinen asia.
Nyt hän haluaisi olla "ihan tavallinen nuori."
Hän tietää,että tulee kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi ja on vaarallisen lähellä masennusta.

Miikkulainen kirjoitti niin hyvin ja jotenkin kokemusperäisesti tästä aiheesta.
Vanhemmat ovat minunkin mielestäni liian lähellä ollakseen pääosassa tukijoina.Sivusta kannattelu ja paikalla oleminen silloin,kun tukea tarvitaan,on vanhemman tärkeä rooli,mutta he eivät aina niitä sisimpiä ajatuksiaan tuo julki kuin sivulliselle ja luotettavalle ihmiselle.
He myös säästävät vanhempiaan liialta kivulta.Mutta sen olen kyllä huomannut,ettei heitä saa tähän samaan normimuottiin,missä muut ovat iät ajat eläneet.
Jos he menevät työelämään,on työ jotain luovaa.Varsin usein jotain taiteisiin liittyvää.Myös mielellään sellaisiin paikkoihin,joissa ei kireitä aikatauluja.

Ei ole helppoa elää yhteiskunnassa,jonka tuntee läpimädäksi ja kummalliseksi paikaksi,ja joka valtaosan ajattelutavan vain kuuluu olla tällainen.
Silloin helposti kääntää sen niin,että minussa on vikaa ja asia surettaa ja hämmentää.

Anteeksi tämä pitkä vuodatus,mutta kun ahe on niin sydäntä lähellä.
Kun sen tuntee ja aavistaa,mikä valtava kätketty voima noissa nuorissa ja nuorissa aikuisissa on,ja että heidän avullaan tätä maailmaa saataisiin paljon parempaan kuosiin.
Mutta se ei ole helppoa.
Kyllä vanhemmalle iälle pääsevät varmaan sitten sen kykynsä käyttöön ottavat.
Missä vaiheessa,on heidän oma asiansa.
Mutta valitettavan paljon,menetämme heitä vielä.

[Chandra]

Hei vaan kaikille!

Iloisia uutisia!
Syy,miksi olin niin iloinen tuosta Athan tuomasta kanavoinnista tänne,oli juuri se,miten paljon näitä juttuja tätä kautta lukevat ihmiset,jotka voivat huomata lähellään jonkun oireilen nuoren.
Jos syy selittyykin siitä,ettei hän oikein ymmärrä tätä maailma kaikkine kummallisine sääntöineen ja rajoineen.Pakottamista ja kellottamista yms.niin ehkäpä juuri silloin teistä jostakin,on apua juuri hänelle.
Te ymmärrätte.

Ja nyt KIITOKSET,jotka tulevat sydämestä.Kävin eilen kyläilemässä tuon kiusatun pojan kotona ja arvatkaas vain?
Se on loppunut ja poika oli kuin toinen poika.
Hänen homeopaattinsakaan ei kuulemma ollut tunnistaa samaksi pojaksi,joka ensimmäisellä kerralla oli vastaanotolla.
Nyt äiti pyysi kiittämään teitä kaikkia,jotka olet rukouksin ja energiahoidoin auttaneet.
Vien tämän vielä alkuperäisen topiciin,mutta halusin vain kirjoittaa,että auttaa voi niin monin tavoin.

[~Arkiviisu~]

 
URIEL PARANTAA
 
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
www.urielheals.com
Uutiskirjeestä 31.3.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

 
Arkkienkeli Uriel: Luopukaa kaikesta
 
Luovuttakaa kaikki maailmankaikkeudelle ja olkaa Jumalan ehdottoman rakkauden virrassa, rakkauden joka ei tunne pelkoa tai epäilystä, joka tuntee vain kaiken täydellisyyden. Luopukaa jokaisesta toiveesta, unelmasta ja halusta. Luopukaa menneisyydestänne, peloistanne, pettymyksen, toivottomuuden ja voimattomuuden tunteistanne. Antakaa nämä asiat lahjana maailmankaikkeudelle ja astukaa ehdottoman rakkauden parantavaan energiaan. Olkaa kuin lapsi tuntien täydellisyytenne ja sen, miten ansaitsette jokaisen asian yltäkylläisyyden ihmeen.
 
Olkaa antautumisen tilassa joka päivä tietäen, että Jumalan mielessä ainoa hetki on läsnä oleva hetki. Tässä hetkessä on vain täydellisyyttä, sillä mennyt on valmis eikä tulevaisuutta ole vielä luotu. Läsnä olevassa hetkessä seisotte tulevaisuuden kynnyksellä - jokainen ajatuksenne luo seuraavaa askelta matkallanne. Kun antaudutte, päästätte irti kaikesta, mihin uskotte, ja sallitte maailmankaikkeuden opastaa teitä jokaisella matkanne askelella. Maailmankaikkeus ei koskaan salli teidän kompastua ja kaatua. Se on paikalla tukemassa teitä erehtymättömänä oppaananne.
 
Ovatko päivän ensimmäiset ajatuksesi katumusta, pelkoa tai vihaa? Tervehditkö jokaista päivää menneisyyden taakoilla? Ole antautumisen tilassa, koska olet aina uusi ihminen maailmankaikkeuden mielestä. Luojalla on sinun varallesi suurimmat unelmasi ylittäviä ilon, rauhan, ehdottoman rakkauden ja yltäkylläisyyden lahjoja. Ensiksi sinun on oltava valmis luopumaan jokaisesta tunteesta, ajatuksesta, uskomuksesta ja matkalla tekemäsi virheen muistikuvasta, sillä niitä ei ole olemassa. Mitään mennyttä ei ole läsnä olevassa hetkessä.
 
Olette siirtymässä olemisen korkeampiin ulottuvuuksiin ja tuomassa taivasta maan päälle. Taivaassa ei ole menneisyyttä, ei pelkoa tai katumusta, mikään ei ole tapahtunut - kaikki on tapahtumisen tilassa.
 
Käytä joka päivä aikaa luopumiseen peloistasi, toiveistasi, katumuksistasi, unelmistasi ja odotuksistasi ja luota maailmankaikkeuteen. Kun olet antautumisen tilassa, olet avoin kaikille siunauksille, valmis vastaanottamaan kaikki ihmeet ja tietämään, että ansaitset kaiken, mitä sinulle annetaan. Luovuta kaikki ehdottomalle rakkaudelle ja sinut palkitaan rauhalla, ilolla ja loputtomien ihmeiden elämällä.

 
Rakkaudenpelko
 
Etsimme rakkautta hyvin monista paikoista ja usein petymme, koska etsimämme ei ole oikeastaan sitä, mitä haluamme. Rakkauden sijasta haluamme olla arvostettuja, haluamme jonkun kertovan tai osoittavan meille, että olemme upeita ja ansaitsemme heidän huomionsa, että olemme lahjakkaita ja taitavia ja meillä on jotain sellaista tarjottavana, mitä joku toinen haluaa, ja hän on valmis antamaan meille rakkautensa vastineeksi ponnisteluistamme. Etsimme siis näitä asioita joka tilanteesta ja otamme vastaan vaativia työtehtäviä, ihmissuhteita ja elämäntilanteita tietäen, että jos kamppailemme riittävän kovasti, löydämme lopulta etsimämme rakkauden. Mutta me myös pelkäämme - emme itse rakkautta, vaan sitä ettemme saa sitä. Rakkaudenpelkomme voi olla suurempaa kuin halumme saada sitä.
 
Miten monta kertaa olemme yrittäneet saada asioita toimimaan uskoen, että jos yrittäisimme kovemmin, antaisimme tilanteelle vielä yhden tilaisuuden tai muuttaisimme itseämme, niin saisimme etsimämme tyydytyksen. Ja joskus se toimii haluamallamme tavalla. Mutta maksamamme hinta on hyvin korkea. Joskus se ei toimi ja petymme uskoen, että olemme riittämättömiä jollain alueella, ettemme pysty saamaan etsimäämme tunnustusta emmekä löydä sitä arvoa, jonka toivomme meille annettavan vastineena ponnisteluistamme. Rakkaudenpelkomme on juuri osoitettu todeksi, ja uskomme, että emme ansaitse sitä tai emme saa sitä, vaikka kuinka kovasti yritämme.
 
Rakkaudenpelkomme ilmentyy monin tavoin. Valitsemme kumppaneita, jotka eivät pysty tyydyttämään rakkaudentarvettamme, emme tavoittele unelmiamme, emme ota vastaan haastavaa työtä epäonnistumisen pelosta, emme seuraa mahdollisuuksia, koska pelkäämme pettyvämme, olevamme riittämättömiä tai emme vain pysty siirtymään pois siitä, missä olemme. Tai voimme pelätä, että toiset eivät hyväksy meitä, ymmärrä meitä tai anna tunnustusta ponnisteluillemme. Rakkaudenpelko ilmentyy usein itsesabotointina, silloin kun estämme itseämme menestymästä peläten epäonnistumista.
 
Rakkaudenpelon voi parantaa ymmärtämällä todellisen syyn halullemme olla rakastettu, lakkaamalla keskittymästä rakkauden "tarvitsemiseen" kaikissa muodoissa ja "olemalla" rakkaus itsellemme. Maailma on harhaa, hologrammi uskomuksistamme, havainnoistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja kyllä, erityisesti peloistamme. Sitten kun tunnistamme ehdottoman rakkauden olemuksen jokaisessa olemisemme puolessa, kohtaamme maailman rakkautta virrattaen ja maailma heijastaa sen meille takaisin.
 
Mitä sinun rakkaudenpelkosi on? Missä kohtaa sinä pelkäät sitä, ettet saa tarvitsemaasi rakkautta arvon, hyväksynnän ja kunnioituksen muodossa? Päästä irti rakkaudentarpeestasi, ole itsellesi etsimäsi rakkaus ja katso rakkauden tulevan esiin jokaisessa todellisuutesi osassa.

 
Ei sitä merkkiä, kiitos
 
Monissa lukemuksissa asiakkaat kertovat minulle haluavansa merkkejä maailmankaikkeudelta. Kun osoitan heille sellaisia, he sivuuttavat ne, koska he eivät halua nähdä sellaisia merkkejä. Heidän on oivallettava, että he haluavat ehdollisia merkkejä. Nämä ehdolliset merkit liittyvät alueisiin, missä he eivät halua tehdä valintoja, tai asioihin mitä he eivät halua tunnustaa. Maailmankaikkeus antaa heille merkkejä. He eivät vain kiinnitä huomiota niihin. Pyydämme maailmankaikkeudelta merkkejä ja sitten luomme rajoituksia niiden alueiden ympärille, joilla emme halua tunnistaa tai muuttaa.
 
Joskus haluamme elää sellaisessa harhassa, että jos odotamme riittävän kauan, asiat muuttuvat sellaisiksi kuin haluamme. Ja silloin kun meidän pitää keskittyä siihen, mitä haluamme, menemme joskus väärään suuntaan, kun odotuksemme tulevat kuvaan mukaan. Tiedämme tämän, kun elämästä tulee kovaa, asiat vaativat liikaa ponnistelua tai mikään ei toimi. Sitten pyydämme merkkejä. Mutta jos toiveemme ovat kiinni tietyssä lopputuloksessa, halumme merkkejä osoittamaan meille, että asiat kääntyvät toivomaamme suuntaan. Pyydämme apua, mutta tietyin ehdoin. Pyydämme merkkejä, mutta kun maailmankaikkeus antaa niitä, emme halua nähdä.
 
Niinpä sivuutamme merkit, jotka tulevat tiellemme, tai ajattelemme niiden olevan vääriä tai tulkitsemme niitä väärin - koko ajan toivoen, että saamme merkin, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Mutta kun olemme keskittyneenä henkiseen matkaamme, saamme totuuden ilman mitään ehtoja. Valmius olla parantavalla matkalla vaatii hyväksymään totuuden, joka ylittää sen totuuden, jonka haluamme kuulla. Meidän on tiedettävä, tunnustettava ja hyväksyttävä totuus. Meille annetaan merkkejä, mutta meidän on otettava odotuksemme pois tieltä.
 
Haasteenamme on luottaa, että se mikä ei ole korkeimmaksi parhaaksemme, korvautuu jollakin, joka on, heti kun päästämme irti odotuksistamme ja hyväksymme meille osoitetun totuuden. Riippumatta siitä miten paljon haluammekin jotain, homma ei yksinkertaisesti toimi, jos aika ei ole oikea sille.
 
Elämän pitäisi olla ilon vaivatonta virtaa, ja jos se ei ole sitä, meille näytetään, missä kohtaa puutumme prosessiin. Kun lakkaamme etsimästä vastausta, mitä emme saa, näemme merkit, jotka näyttävät meille niiden upeiden ihmeiden suunnan, joita maailmankaikkeus yrittää auttaa meitä luomaan.

 
Tämän päivän lapset - Lapsellani on ongelma
 
Kiitos sähköposteista, joita lähetitte viime viikon artikkelin johdosta. Ne indigot jotka kärsivät huumeiden yliannostuksesta, toipuvat, ja perheeltä joka koki murhan, vie jonkin aikaa parantua. Nämä tilanteet olisi voitu välttää, jos vanhemmat olisivat olleet valmiita tunnustamaan, että heidän lapsillaan oli ongelmia, ja he olisivat tarttuneet niihin ennakolta. Mutta huumeriippuvuuteen liittyy häpeän leima eikä "mukavien" perheiden lapsilla ole sellaisia ongelmia. Niinpä vanhemmat sivuuttivat kaikki merkit ja kieltäytyivät tunnustamasta, että heidän lapsellaan on jokin ongelma.
 
Indigot voivat olla haastavia - myös tultuaan aikuisiksi. He eivät yhtäkkiä kasva 18-vuoden iässä ja muutu kypsiksi, vastuullisiksi ja kommunikoiviksi aikuisiksi. Monilta heistä vie useita vuosia työstää ongelmiaan, ja kun kuvassa on mukana riippuvuuksia, prosessista tulee vieläkin monimutkaisempi. Indigot ovat erityisen alttiita riippuvuuksiin, ja jos sellaisia ilmenee, heidän on erittäin vaikeaa päästää irti noista tavoista. He tarvitsevat rakkauttamme ja tukeamme aikana, jolloin on vaikeinta olla läsnä heitä varten.
 
Sen tunnustaminen, että indigolla on ongelma, että hän on hallitsematon ja syöksymässä riippuvuuteen tai masennukseen, on vaikeaa vanhemmille. Tämä merkitsee sitä, että heidän on osallistuttava tilanteeseen, oltava ennakoivia ja selvittävä ongelman kanssa. Monet vanhemmat ovat liian ylikuormitettuja työstään tai päivittäisestä elämästä, että heillä olisi ylimääräistä aikaa kiinnittää huomioita. Sitten kun lapsi on iässä, missä hänen pitäisi pystyä selviytymään omasta elämästään, on vieläkin vaikeampaa hyväksyä, että meidän tarvitsee palata taaksepäin, täysiaikaiseen vanhemmuuteen juuri, kun luulimme kamppailun olevan ohi. Vanhempien on liian vaikeaa kohdata se, että lapsella on ongelma.
 
Mutta indigoilla on todella ongelmia, joskus vakavia, ja kun ne sivuutetaan, tulokset voivat olla tuhoisia. Meidän ei tarvitse toitottaa henkilökohtaisia ongelmiamme maailmalle, mutta meidän toki täytyy tunnustaa, että lapsillamme on ongelmia, kun niitä tulee esiin, ja etsiä apua, jota tarvitsemme päästäksemme lasten kanssa ongelmien läpi. Ongelman tunnustaminen on ensiaskel kohti avun etsimistä. Totuuden kätkeminen saa aikaan vain lisää ongelmia.
 
Tämä on indigoille vaikeaa aikaa, ja kun he tarvitsevat apua, he eivät tavallisesti pyydä sitä. Meidän täytyy olla tietoisia heidän ongelmistaan ja otattava vastuu, ennen kuin ongelmista tulee niin ilmeisiä, ettei meillä on muuta vaihtoehtoa kuin niiden kohtaaminen.

[Arkiviisu]

URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 2.6.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Oletteko hukanneet tilaisuuksia?

Voi valita, hyväksyykö polulleen tulevat mahdollisuudet vai ei. Jokainen teille esittäytyvä tilaisuus on vaihtoehto, joka on teille mahdollinen polku. Voitte aina valita hyväksyvänne sen tai valita jotain muuta. Jotkut tilaisuudet esittäytyvät toisen kerran, jotkut eivät. Tekemissänne ja tekemättä jättämissänne valinnoissa on oppitunti. Mutta mitään tilaisuutta ei koskaan hukata, koska se mihin yhdistytte, vastaa värähtelyänne ja uskomuksianne. Tilaisuus johon ette voi yhdistyä, ei ole hukattu - se ei vain ole mahdollinen teille tuolla hetkellä.

Älkää kuluttako aikaanne katuen asioita, joita ette tehneet aiemmin. Se mitä ette valinneet aiemmin, ei vaikuta nykytodellisuuteenne. Se on vain vaihtoehto, jota ei valittu tuolla hetkellä - valittiin jotain muuta. Nykyhetki koostuu jokaisesta päätöksestä ja valinnasta, jonka olisitte voineet valita silloin, kun se esiteltiin teille. Kaikki mitä ette valinneet, oli valinta, jonka teitte joko siksi, ettei se tuntunut oikealta teille tai se ei ollut vaihtoehto, johon olisitte voineet yhdistyä. Mutta sitä ei hukattu. Tilaisuuksia ei koskaan hukata - ne vain tulevat teille toisessa muodossa, sitten kun olette valmiita niihin.

Elätte mahdollisuuksien ulottuvuudessa, missä kaikki mihin voitte yhdistyä, on mahdollista tuolla hetkellä. Ja vain ne asiat joihin voitte yhdistyä, ovat mahdollisia teille. Valinnat joita toiset tekevät, toimivat ehkä heillä, mutta ne eivät ole teidän polullanne. Se mitä ette valitse, sisältää monia tärkeitä oppitunteja liittyen uskoonne, luottamukseenne sekä voimanne ja sielunne kasvun ymmärtämiseen. Jokainen valinta heijastaa sitä, missä kohtaa olette matkallanne. Hyvin paljon saavutetaan eikä mitään koskaan menetetä tai hukata.

Valitsette aina sen, mikä on teille parasta tuolla hetkellä. Sitten kun olette valmis valitsemaan toisin, luotte toisenlaisia vaihtoehtoja itsellenne. Mikään ei ole parempi tai huonompi - jokainen tilaisuus ja valinta edustaa erilaista suuntaa polullenne. Tämän vuoksi ette voi katua menneisyyttä tai uskoa asioiden voineen olla toisin. Teitte tuolloin parhaan mahdollisen valinnan. Tehkää se eri tavalla tässä hetkessä uskomalla omaan voimaanne, rajattomiin mahdollisuuksiinne ja muistamalla, että ansaitsette parasta itsellenne. Juhlikaa toisten menestymistä ja iloa ja sitten luokaa se, mitä itse haluatte, omaan todellisuuteenne. Silloin näette rajattomasti tilaisuuksia, joita teille voi olla, ja luotte tilanteita, jotka tekevät niistä mahdollisia.

Seuraava hetki

Kun asuin Australiassa, menin bussilla joka paikkaan, koska en yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan ajamista auton ja tien toisella puolella. Eräänä päivänä odottaessani bussipysäkillä näin, kun nuori nainen juoksi kadun poikki ehtiäkseen bussiin. Kun hän lähestyi bussipysäkkiä, hän kompastui jalkakäytävän reunaan ja lensi. Eräs nainen astui ulos väkijoukosta hänen eteensä, sai hänet kiinni ja esti näin naisen ikävän kaatumisen. Tuo näkymä jäi mieleeni, koska se osoitti, miten yksi hetki voi muuttaa elämämme. Kun olemme muodonmuutoksen risteyksessä, jokaisella minuutilla on merkitystä.

Se mitä noiden kahden naisen välillä tapahtui tuolla hetkellä, osoittaa, että se mikä voisi olla katastrofi, voi muuttua jumalaisen väliintulon kautta. Yksi hetki voi vaikuttaa ja muuttaa elämämme monien eri tavoin. Silloin kun kerromme maailmankaikkeudelle olevamme valmis muodonmuutokseen, mitä tahansa voi tapahtua. Olemme avoimia muutokselle, valmiita päästämään irti ja haluamme jotain muuta. Muutos tapahtuu aina - joskus pienillä tavoilla, jotka voivat näyttää merkityksettömiltä ja joskus suurilla tavoilla, jotka vaikuttavat ylivoimaisilta. Ja joskus se tapahtuu toisten ihmisten ponnistusten avulla. Meidän on oltava avoimia, koska se mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu, voi olla etsimämme muutos.

Kaikki bussipysäkillä näkivät, mitä tapahtui, ja meihin kaikkiin teki vaikutuksen tuon naisen valmius auttaa vierasta ihmistä. Näimme kaikki, miten tuo hetki muutti jonkun elämää. Tässä tapauksessa nuori nainen vältti vakavan kaatumisen, koska joku puuttui tilanteeseen reagoiden hänen tarpeeseensa. Kun käymme läpi muodonmuutosta, joka hetkeen sisältyy mahdollinen siunaus, joka voi tulla missä tahansa muodossa.

Kiinnittämällä huomioita, olemalla läsnä hetkessä ja luottamalla jokaisen hetken tärkeyteen sallimme maailmankaikkeuden toimia puolestamme. Jos keskitymme täysin omaan tilanteeseemme miettien, mistä apua tulee ja tuleeko sitä ollenkaan ja tuntien itsemme voimattomaksi, kuljemme pää painuksissa ja voimme hukata jonkin upean tilaisuuden, joka tapahtuu seuraavassa hetkessä.

Muodonmuutos tapahtuu usein hyvin pienin askelin, ja jos odotamme vahvistusta sen tapahtumisesta etsimällä suuria asioita - kuten lotossa voittaminen - saatamme ohittaa ne lahjat, joita meille annetaan joka hetki. Olen varma, ettei tuo nuori nainen koskaan unohda toisen naisen ystävällisyyttä, ja kenties hän tarvitsi muistutuksen ihmisten hyvyydestä - jonkun halukkuudesta palvella häntä - ja maailmankaikkeuden suojelusta. Tämä saattoi olla hänelle muutoshetki.

Olemme aina muodonmuutoksen risteyksessä ja jokaisella hetkellä on merkitystä. Kun keskitymme unelmiemme toteuttamiseen muistaen, että maailmankaikkeus ottaa kaiken vakavasti, havaitsemme muuttavia siunauksia elämässämme, kun niitä tapahtuu hetkestä toiseen.

Yhdistymistä uudelleen vai irrottautumista?

Tämä on mielenkiintoista aikaa monille meistä, kun meille annetaan tilaisuuksia yhdistyä uudelleen ihmisiin elämässämme tai irrottautua heistä täysin. Kyse ei ole hyvästä tai huonosta, eikä näitä suhteita tuomita mitenkään. On vain aika luoda suhteita ja tilanteita, jotka ovat meille miellyttäviä. Ja päästää irti niistä, jotka eivät ole. Päätös yhdistymisestä uudelleen tai irrottautumisesta ei ole henkilökohtainen, se on osa energeettisen värähtelymme muuttumista ja valinta, joka meidän ehkä on tehtävä -haluamme sitä tai emme. Mukana roikkuminen tai irtipäästäminen on valintatilanne, joka meille kaikille annetaan ja valinta on täysin omamme.

Yksi vaikein valinta-alue koskee perhettä ja olen tehnyt lukuisia lukemuksia asiakkaille, jotka ovat kohdanneet valintatilanteen siinä, millainen suhde heillä on perheensä jäseniin. Meidän kaikki on hyväksyttävä ihmiset sellaisina, kuin he ovat, tuomitsematta heidän käyttäytymistään. Tämä päätös on erityisen vaikea, kun kyse on perheenjäsenistä, koska näiden ihmisten "pitäisi" rakastaa meitä ja joskus he toimivat hyvin ei-rakastavalla tavalla.

Voimme kuluttaa paljon aikaa ja energiaa toivoen ihmisten olevan erilaisia, kohtelevan meitä eri tavalla, sanovan ystävällisiä asioita ja olevan kunnioittavampia. Kun he eivät toimi näin, otamme se hyvin henkilökohtaisesti. Kohtaamamme valintatilanne on hyvin helppo: voiko tämä ihminen olla osana elämäämme sellaisena, kuin hän on tällä hetkellä? Voimmeko päättää yhdistyä häneen uudestaan ja hyväksyä hänet sellaisena, kuin hän on, ja olla odottamatta hänen muuttumistaan? Vai voimmeko päästää irti siitä, että hän on elämässämme, ja olla tyytyväinen tähän valintaan?

Vaikeimmat opettajamme opettavat meille erittäin rankkoja oppitunteja. Ja joillakin teistä on ollut erittäin vaikeita opettajia elämässänne. Oli aika, jolloin teidän oli elettävä heidän käyttäytymisensä kanssa. Nyt teillä on valintatilanteita siitä, keitä on elämässänne - valintatilanteita joita tulee, kun siirrytte erilaiseen energeettiseen värähtelyyn. Kun tämä tapahtuu, monet suhteet eivät enää sovi energiaanne ja näette kuiluja, joita ette ennen nähneet.

Tarkastele tällä viikolla, keneen yrität yhdistyä uudelleen tai kenestä irrottautua. Jos teet jälkimmäisen, tee se tuomitsematta ja muistaen, että kukin ihminen on omalla polullaan. Kun irrottaudut jostain ihmisestä, teet tilaa yhdistymiseen jonkun toisen kanssa. Kaikki on aina jumalaisen täydellisessä järjestyksessä ja kun yhdistyt uudelleen tai irrottaudut tuomitsematta ja täysin hyväksyen, luot harmoniaa elämääsi ja tasapainoa kaikkiin suhteisiisi.

Vanhemmuuden ongelmat

Kun kasvatin omia lapsiani, minusta tuntui usein siltä, että toimin tyhjiössä. Vanhempien odotettiin olevan asiantuntijoita omista lapsista huolehtimisessa ja ongelmat salattiin toisilta eikä niistä kerrottu. Oli melkein hävettävää myöntää, että omilla lapsilla oli ongelmia. Itse asiassa oli parempi, että tilanne häntiin sellaisena, että lapset olivat täydellisiä ja kasvoivat "täydellisessä" perheessä - riippumatta siitä miten kaukana se oli totuudesta. Ja kuitenkin monet perheet olivat kaukana siitä.

Olisin ollut kiitollinen, jos olisin voinut kertoa epäilyksistäni ja lapsiin liittyvistä ongelmista tosille, jotka olisivat voineet tukea ja ymmärtää, muttei tällaisia resursseja ollut käytettävissä. Niitä on nyt ja vanhemmilla on upea tilaisuus jakaa vanhemmuuspulmansa toisten kanssa.

Minusta tuntuu, ettei ole mitään yksinäisempää kuin vanhemmuus, silloin kun on ongelmia lasten kanssa eikä tiedä, että toisilla on samoja kokemuksia. Kun meillä on indigo- ja kristallilastemme kanssa turhauttavia ongelmia, voimme saada suurta lohtua kuullessamme vanhemmista, joilla on samanlaisia ongelmia lastensa kanssa. Voimme jakaa turhautumisemme tuntematta, että olemme riittämättömiä vanhempina. Asioita jakamalla voimme löytää ratkaisuja ja tietää, ettemme ole yksin. Uskon, että vanhemmuus onnistuu parhaiten samanmielisten ihmisten yhteisöissä.

Tänä päivänä vanhemmat eivät pelkää jakaa kokemuksiaan toisten vanhempien kanssa ja etsivät apua ja tukea. Itse asiassa monet tilanteet, joita vanhemmat kohtaavat indigo- ja kristallilastensa kanssa, täytyy jakaa - joskus niiden kestäminen yksin on liikaa ja toisista saa voimaa. Silloin kun samanlaisia ongelmia kokevat vanhemmat yhdistyvät, siitä mikä vaikuttaa yksittäiseltä ongelmalta, tuleekin tilanne, minkä olemme nähneet indigojen ADD-diagnooseissa ja kristallien autismissa - ongelma joka vaikuttaa koko lapsisukupolveen. Silloin voi tapahtua muutos.

Monet vanhemmat kirjoittavat minulle turhautumisestaan, peloistaan, epäilyksistään ja huolistaan, ja vastaan parhaan kykyni mukaan tietäen, miten vaikeaa on, kun lapsilla on vakavia ongelmia emmekä tiedä, mitä tehdä. Tämä ei ole merkki siitä, että olemme epäonnistuneet vanhempina. Lapsemme ovat antaneet meille tilaisuuden jakaa toisten kanssa ja oppia toisilta, muuttaa vanhemmuus yksinäisestä tehtävästä yhteisön ponnistukseksi, joka antaa meille ajatuksia ja ratkaisuja, joita emme ehkä tulisi ajatelleeksi yksin. Jokin onnistuminen omien lastemme kanssa saattaa olla ratkaisu, jota joku toinen etsii, ja jollakin samanlaisien ongelmien kanssa kamppailevalla vanhemmalla voi olla ratkaisu meille.

Seuraavien kuukausien aikana tästä nettisivustosta tulee voimavara teille, kun saatan yhteen monia samanmielisiä ihmisiä antamaan teille apua ja informaatiota, mistä voitte saada vastauksia ja tukea tarvitessanne. Innostan teitä etsimään apua toisilta, koska sitä on olemassa.
Ehdottomasti ette ole yksin - riippumatta siitä mitä käytte läpi.

[Arkiviisu]

URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 9.6.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Tietämättömyyden tila

Kun saatte valmiiksi yhden oppitunnin ja valmistaudutte seuraavaan, olette "tietämättömyyden" tilassa - ette tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja olette epävarma seuraavasta askeleesta, mikä pitäisi ottaa.  Tämä on voimallinen paikka, koska siinä on rajattomasti mahdollisuuksia ja puhdasta potentiaalia. Se on aina myös suuren pelon paikka, kun tarkastelette sitä tunnetasolta, koska mielenne ei voi tarttua mihinkään - tässä tilassa ei ole mitään tunnetta ja muistoja menneisyydestä. Se mitä voitte tehdä tässä tilassa, on rajatonta. Usein kuitenkin astutte menneisyyteen, takaisin siihen mikä tiedetään ja ymmärretään.

Moniin oppitunteihinne liittyy tunteiden ja niihin liittyvän karman parantaminen. Nämä ovat teille hyvin tuttuja paikkoja, jolloin tiedätte, mitä tapahtuu seuraavaksi, koska niin on tapahtunut monissa elämissä. Teitä ovat hallinneet ja johtaneet monien elämien ajan tunteet, tunnereaktiot ja tulokset, jotka tiedätte saavanne niillä. "Tietämättömyyden" tilassa oleminen haastaa teidät hengen johdatettavaksi, jolloin tunteiden ja hengen välillä on tasapaino ja pystytte valitsemaan tapanne toimia sen sijaan, että reagoitte. Tässä tilassa ei ole karmaa ja voitte sallia karman loppumisen.On edelleen tunteita, muttei ole draamaa.

Mieli luo draamaa ollakseen tilassa, missä se tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. "Tietämättömyyden" tila haastaa teidät ilmentämään seuraavan askeleen unelmistanne ja haluistanne, ilmentämään todellisuuden sydämestä sen sijaan, että luotte tunnetilanteen, joka on seuraava oppituntinne. Mieli ja tunteet muistavat menneisyyden, henki tuntee vain läsnä olevan hetken. Seuraava askeleenne on tulevaisuus. Voitte valita, muistuttaako se menneisyyttä vai onko jotain täysin muuta riippuen siitä, luodaanko se mielestä vai hengestä. Tehdessänne tätä päätöstä muistakaa, että karma on osa tunteita, jotka muistatte.

Luot voimallisesti jokaisen hetken todellisuudessasi. Voitko käyttää voimaasi luoda rauhaa ja iloa ja luottaa, että siitä tulee ihanaa, vai luotko menneisyydestä ja kaikista sen oppitunneista? Tämä on haaste teille valotyöntekijöinä: oppia tämä niin, että voitte levittää tätä tietämystä ihmisille.

"Tietämättömyyden" tilassa pelko voi ottaa vallan ja muistuttaa teitä voimattomuudestanne.Antakaa hengen tulla sisään, kuulkaa sen tyyni ja vakuuttava ääni ja lempeä muistutus, että olette Luojan lapsia - voimakkaampia kuin voitte kuvitella - ja teillä on avain luoda todellisuus, joka heijastaa suuruuttanne, jumaluuttanne ja sitä ehdotonta rakkautta, joka on jumalainen syntymäoikeutenne, jos olette hiljaa tässä "tietämättömyyden" tilassa ja odotatte hengen äänen opastavan teitä.

Mikä polku on oikea?

Seisomme elämämme joka hetki muodonmuutoksen risteyksessä. Tulevaisuutta ei ole koskaan määrätty ennalta - se tulee esiin jokaisella tekemällämme valinnalla ja päätöksellä. Energia jolla resonoimme ja johon yhdistymme, määrää tilaisuudet, jotka näemme valintamahdollisuuksina. Se mikä tuntuu meistä oikealta jossain kohtaa, saattaa taaksepäin katsottuna vaikuttaa pahimmalta mahdolliselta polulta, jonka olisimme voineet valita. Miten voimme tietää, mikä polku on oikea, kaikkien niiden umpikujilta vaikuttaneiden polkujen jälkeen.

Se mikä on meille parasta ja oikea yhdellä hetkellä, ei ole välttämättä sitä ajan kuluessa. Esim. valinnat jotka teit 18-vuotiaana, eivät ole samoja, jotka tekisit 40-vuotiaana. Mutta tämä johtuu vain siitä, että olet elänyt aiempien valintojesi tuloksien kanssa ja tiedät tiettyjen päätösten lopputuloksen. Kun nämä lopputulokset eivät tuo meille sitä, mitä haluamme, tuomitsemme ne vääriksi. Tämä luo meille vielä lisää ongelmia, koska mikään päätös ei ole koskaan väärä - voimme valita vain sen, minkä ajattelemme kulloinkin mahdolliseksi itsellemme. Ja se muuttuu aina.

Henkisellä matkallamme ei ole mitään oikeaa polkua eikä polkumme ole suora - se kaartelee ja kiemurtelee erilaisten kokemusten kautta tavoitteena varmistaa, että opimme sielusopimuksemme oppitunnit. Sen sijaan että tuomitsemme kokemuksemme, saamme näkemystä, siirrymme lähemmäs valaistumista ja lisäämme valintamahdollisuuksiamme tarkastelemalla sitä, mitä olemme oppineet, miten ja miksi valitsimme tietyn vaihtoehdon ja mitä odotuksemme olivat tuolloin. Sitten meillä on informaatiota, mitä voimme käyttää seuraavaan päätökseen. Toinen muodonmuutoksen risteys on aina olemassa ja voimme valita eri tavalla seuraavalla kerralla.

Voi tuntua siltä, että teemme päätöksiä, jotka vievät meitä taaksepäin, vanhoihin kokemuksiin ja kulkemaan vanhalla maaperällä, josta luulimme jo päässeemme eroon. Kenties pääsimmekin, mutta meidän täytyy ehkä oppia tuon oppitunnin toinen puoli. Emme voi kiirehtiä tämän prosessin kanssa. Ei ole mitään aikajanaa tai takarajaa. Matkalle ei ole loppua.

Lähestyessämme kutakin muodonmuutosristeystä, voimme ottaa oman aikamme, tarkastella vaihtoehtojamme, laajentaa näkemystä voimastamme ja mahdollisuuksistamme ja sitten valita jotain, mikä palvelee korkeinta parastamme tuolla hetkellä. Sitten kun olemme valmiita erilaiseen käännökseen polullamme, siirtymään toiseen suuntaan, meillä on tilaisuus valita uudestaan.

Päätöskohta

Kuultuani useista vakavista sairastumisista ja erään ystäväni yhtäkkisestä kuolemasta tällä viikolla ajattelin niitä lukuisia tuntemiani ihmisiä, jotka ovat kuolleet viimeisten 10 vuoden aikana. Ja nämä ovat olleet nuoria ihmisiä, useimmat alle 50-vuotiaita. Jotkut heistä kuolivat varoittamatta ja heidän kuolemansa oli järkytys heidät tunteneille. Olemme saapumassa päätöskohtaan, missä monet ihmiset päättävät lähteä tältä planeetalta, toiset valitsevat kokevansa elämää muuttavan sairauden sielusopimuksensa osana.

Käytän sanaa "valita" tarkoituksella, koska me kaikki valitsemme elämänpolkumme - rajan yli siirtyminenkin on valinta. Monet valotyöntekijät tuntevat, että heidän aikansa täällä on ohi, toiset ovat kamppailleet matkansa kanssa ja ovat päättäneet, etteivät he enää voi palvella tällä kapasiteetilla. Toiset eivät ole tyytyväisiä elämänvalintoihinsa ja haluavat alkaa alusta. Muutoksen yksinäisyys ja kamppaileminen ovat olleet vaikeita meille kaikille ja maapallomatriisin muutosenergioiden kantaminen on ollut vaativa ja loputon taakka. Joillekin tämä taakka on ollut enemmän, kuin he ovat voineet kestää, ja he valitsevat nyt lähtevänsä.

Sairauden valitseminen on vähän vaikeampi ymmärtää - miksi kukaan valitsisi sairastuvansa? Mutta tuntemilleni ihmisille hengenvaarallinen, krooninen tai pitkäaikainen sairaus on ollut peruuttamattoman muuttava kokemus. Ja myös heidän lähellään oleville. Monet heistä ovat palvelleet sairautensa kautta avaamalla myötätunnon portteja ja sallimalla toisten parantua ja kasvaa toisen hoitamisen ja hänestä huolehtimisen kautta. Jotkut valitsevat sairauden, koska he ovat kulkeutuneet niin kauas sielusopimuksestaan, että heidän sairautensa pysäyttää heidät raiteillaan ja sallii heidän keskittyä miettimään uudelleen elämänvalintojaan.

Nämä eivät ole helppoja aikoja ja me kaikki kohtaamme päätöksen siirtyä lähemmäs Lähdettä ja valoa tai sitten ei, päätöksen kohottaa värähtelyämme tai sitten ei. Ei ole mitään oikeaa tai väärää valintaa, ei ole mitään hyviä tai huonoja valintoja. Se mitä valitsemme, on oikea valinta meille, aivan samalla tavalla kuin toisten valinnat ovat oikeita heille. Voimme vain kunnioittaa toisten valintoja - vaikka niissä ei olisikaan meistä järkeä - tietäen, että he ovat valinneet sen, mikä on oikein ja parasta heille. Voimme vain seurata omaa opastustamme ja tietää, että kaikki on jumalaisessa järjestyksessä ja kaikki on täydellistä.

Luovan äänensä löytäminen

Jokainen jolla on indigo- ja kristallienergiaa - mukaan luettuna aikuiset ja nuoremmat sukupolvet - on hyvin luova ja lahjakas. Näitä lahjoja on monella tasolla ja ne voivat vaihdella musiikista, taiteesta, valokuvauksesta, kirjoittamisesta, näyttelemisestä, puhumisesta, tietokoneella työskentelystä oivaltavuuteen ja korkean tason henkiseen tiedostamiseen. Jokaisella on vaihtelevassa määrin erilaisia lahjoja, ja indigot ja kristallit etsivät tapaa ilmaista itseään luovasti eivätkä he usein löydä rauhaa ja tyydytystä, ennen kuin ilmaisevat.

Yhteiskunnassamme korostetaan niin paljon ulkoista "olemista" - olemista menestynyt, varakas, suosittu ja kykenevä tekemään tavalla, jonka toiset voivat kopioida tai tuntea mukavaksi - että aloittaessamme ollen erilainen, meille on vaikeaa löytää tuota paikkaa, jossa näemme ainutlaatuiset lahjamme ja taitomme arvokkaiksi. Jatkuva paine tehdä samaa kuin muut ja olla sellainen, mikä voidaan tuntea mukavaksi, voi saada indigot ja kristallit tuntemaan, ettei heillä ole mitään tarjottavaa ja etteivät heidän kykynsä ole tärkeitä tai tasavertaisia toisten kykyjen kanssa.

Jokainen indigo ja kristalli tuo energiansa siihen, mitä hän tekee. Ja heidän energiansa on hyvin parantavaa ja muuntavaa. On siis tärkeää, että he löytävät luovan äänensä, löytävät kanavan energialleen, jotta he voivat leivittää tätä värähtelyä muille. Monet tekevät tämän ja nuoremmille indigoille ja kristalleille on tilaisuuksia, joita ei ole ennen ollut. Nuoret taitelijat ja muusikot kunnostautuvat maailmassa ja heidän taitojaan juhlitaan. Mutta vanhemmilla indigoilla ja kristalleilla, jotka ovat eläneet vuosia erilaisuuden leiman kanssa, on vielä työtä tehtävänä.

Maailma tarvitsee tätä energiaa enemmän kuin koskaan ennen, joten kannustan jokaista teitä löytämään luovan äänenne ja ilmaisemaan sitä - riippumatta siitä mitä siihen sisältyy. Voisitte kirjoittaa seuraavan upean kirjan, laulun tai maalata seuraavan upean maalauksen. Voisitte luoda uudenlaisen parannusmenetelmän, työskennellä eläinten, lasten tai jopa vankien kanssa. Mihin tahansa tunnettekin vetoa, siellä luova äänenne asustaa.

Olkaa rohkea, ottakaa tuo askel, löytäkää resursseja tukemaan ja auttamaan itseänne, tutustukaa internet-mahdollisuuksiin julkaista työnne ja tukea sitä - ja niitä on monia. Energianne on siinä, mikä intohimonne on, ja se on lahjanne maailmalle. Rohkaiskaa lapsianne - ja itseänne - löytämään luova äänensä ja autatte ihmiskuntaa siirtymään seuraavalle värähtelytasolle ja siunaatte maailmaa lahjoillanne.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
_________________

Lempeydellä voi ravistella maailmaa

[Tiigris]

Kiitos tuosta! 

[Arkiviisu]

URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 23.6.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Totuuden kohtaaminen

Kun tietoisuus itsestänne henkisenä olentona kasvaa, näette ihmispuolen eri tavalla ja tietoisuus totuudestanne laajenee. Tämä voi usein pitää sisällään asioita, joista ette pidä itsessänne, koska näette nyt alueita, joissa teiltä on puuttunut luottamusta tai joissa ette ole käyttäneet voimaanne. Joskus ihmisyydestänne selviytyminen henkisyytenne edessä voi tuntua mahdottomalta haasteelta. Miten voitte muuttaa sen, mistä ette pidä ja tulla enemmän sellaiseksi, mistä pidätte, kun tuntuu olevan hyvin paljon sellaista, mistä ette pidä? Miten kohtaatte oman totuutenne ja käytätte tietoa eduksenne?

Totuus jonka näette, voi olla rakkauden ja yltäkylläisyyden puutetta, suurta pelkoa tai hämmennystä. Saattaa olla kyse voimattomien valintojen elämästä, ilon ja harmonian puutteesta tai siitä, ettei saa toisilta sitä, mitä haluaa tai tarvitsee. Saatatte nähdä, missä kohtaa olette tehneet samoja valintoja aina vain uudessaan henkisestä tiedostanne ja ymmärryksestänne huolimatta. Saatatte nähdä vaikeudet, mitä olette kokeneet ja miten olette luoneet ne. Totuus jonka Luoja näkee, on täydellisyytenne, valintoja jotka teitte sielutasolla oppiaksenne myötätuntoa, voimaa ja ehdotonta rakkautta itseänne ja toisia kohtaan.

Totuus paljastuu teille, kun olette valmiita näkemään ja muuntamaan tilanteen. Se tulee teille muistutuksena siitä, missä kohtaa ette seiso omassa voimassanne, missä olette pelossa tai epäilyksessä tai missä unohdatte oman jumaluutenne. Se ei ole muistuttamassa teitä omista vajavuuksistanne, vaikka niin saatatte tilanteen nähdä. Tässä voitte löytää täydellisyyden havaitussa vajavuudessa, ruusun keskellä orjantappuraröykkiötä. Se on hyvin voimallinen oivallus, joka voi vapauttaa teidät elämien kokemuksista, joissa halusitte oppia totuuden oppitunnin. Silloin kun pystytte näkemään totuuden, olette valmis tiedostamaan voimanne. Totuus menneisyydestänne ei ole totuus läsnä olevasta hetkestä. Totuus paljastuu, kun olette valmis selvittämään oppitunnit ja luomaan uusia todellisuuksia.

Olkaa lempeitä itsellenne, silloin kun totuus paljastuu. Tietoinen valintanne ei ole olla voimaton - kyse on voimanne hyväksymisen oppitunnista. Tietoinen valintanne ei ole olla pelossa - kyse on Lähteeseen yhdistymisen ja ehdottoman rakkauden oppitunnista. Tämä on totuus siitä, kuka olette, ja kun näette sen, olette valmis tietämään sen, mitä totuus tuo. Tämä hetki vapauttaa teidät menneisyydestä, pelosta, epäilyksestä - rauhaan joka ylittää kaiken ymmärryksen. Totuus on nähtävänänne ja tunnistettavananne, jotta voitte oppia siitä. Sitten pystytte käyttämään voimaanne uudella tavalla luodaksenne uuden todellisuuden. Näin totuus vapauttaa teidät, ja kun teette tämän itsenne itsellenne, luotte totuuden värähtelyä kaikkien ihmisten koettavaksi ja opittavaksi.

Tietoisuuden kehittäminen

Sen tiedostaminen miten voimakkaita olemme, sallii meidän oivaltaa, missä olisimme voineet valita toisin, tehdä toisenlaisia päätöksiä tai missä saimme merkkejä muutoksen mahdollisuudesta ja hukkasimme tilaisuuden täysin. Sen sijaan että tuomitsemme itsemme tai kritisoimme itseämme, mikä vaan jarruttaa meitä lisää, voimme oppia kehittämään tietoisuutta muuntavista tapahtumista ja siitä, miten niitä käytetään parhaaksi eduksemme.

Muutosmahdollisuuksia on joka hetki, mutta ilman tiedostamista joko hukkaamme nämä tilaisuudet täysin tai teemme samat valinnat joka kerta. Vasta sitten kun valinnat on tehty ja olemme ulkona hetken tunteista, voimme vetäytyä etäämmälle, irrottautua ja käsittää, että olisimme voineet tehdä toistenkin valinnan. Tiedämme, että saamme aina toisia tilaisuuksia oppia oppituntimme - miten siis voimme valmistautua niihin? Tietoisuuden kehittäminen auttaa meitä tunnistamaan muodonmuutostilaisuudet, pysymään läsnä hetkessä ja estää meitä toistamasta vanhaa käyttäytymistä.

Tunteet ja tuntemukset mitä meillä on ihmisistä ja tilanteista, osoittavat parhaiten sen, milloin muodonmuutosta tapahtuu. Toiset osallistuvat oppitunteihimme ja auttavat järjestelmään niitä. Meidän tehtävämme on käyttää niiden antamaa informaatiota valintojen tekemiseen. Jos olemme aina reagointitilassa, teemme päätöksiä ja valintoja tunnetilastamme emmekä käytä kiintymättömyyden ja tarkkailun työkaluja arvioidaksemme sitä, mitä tapahtuu, ja nähdäksemme joukon tilaisuuksia sen yhden sijasta, joka näyttää olevan ilmeisin. Ilman tiedostamista selvin vaihtoehto on se, jonka olemme aina valinneet. Tiedostaen vaihtoehtokenttä on paljon laajempi. Silloin meidän on päätettävä, voimmeko valita eri polun vai emme.

Tämä vaatii kurinalaisuutta ja valmiutta irtautua niistä vanhoista käytösmalleista, jotka luovat meille lisää karmaa. Henkilö joka ärsyttää meitä, tekee sen, koska se on hänen roolinsa elämässämme siihen saakka, kunnes opimme oppitunnin, jossa hän auttaa meitä. Tiedostamalla näemme, että näin tapahtuu ja voimme päättää, haluammeko toimia samalla tavalla joka kerta. Miksi he pystyvät tekemään sen ja mitä voimme tehdä astuaksemme tuosta tilanteesta erilaiseen olemistapaan? Tiedostaen astumme rauhan ja tyyneyden tilaan riippumatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Sitten voimme tehdä valintoja, jotka parhaiten hyödyntävät muodonmuutostilaisuutemme, ja siirtyä polulle, joka lopettaa karman ja luo rauhaa, iloa ja uusia tilaisuuksia todellisuuteemme.

Pelkäätkö lahjojasi?

Äskettäisessä lukemuksessa eräs asiakas kertoi, miten kiitollinen hän oli siitä, että olin valmis käyttämään lahjojani ja miten paljon hän arvosti kanssani työskentelemistä. Olimme keskustelleet hänen intuitiivisista lahjoistaan ja siitä, ettei hän käyttänyt niitä. Hän sanoi, ettei hän halunnut vastuuta liiasta tietämisestä, joten hän sivuutti lahjansa ja toivoi niiden häviävän. Ja ne hävisivät, mutta koska hän pelkäsi lahjojaan, hänen elämässään oli toisia alueita, joihin hän ei ollut yhteydessä ja hän tunsi olevansa jumissa. Hänen "lahjapelkonsa" sai aikaan tukoksia monille alueille, mitkä hän pystyisi poistamaan, kun hän kohtaisi haluttomuutensa avautua ainutlaatuisille kyvyilleen.

Jokainen on intuitiivinen ja jokaisella on lahjoja eri alueilla. Jotkut ihmiset kirjoittavat, toiset laulavat, luovat taidetta, pystyvät työskentelemään lasten tai vanhusten kanssa, ovat hyviä organisoijia, yrittäjiä - luettelo on pitkä. Ne jotka tuntevat, että avoimuus omille lahjoilleen avaa heidät myös informaatiolle, mitä he eivät halua tietää, eivät ymmärrä lahjojensa tarkoitusta. Ne antavat meille sen, mitä tarvitsemme, tehdäksemme ainutlaatuisen osamme maailmassa, tehdäksemme oman työmme. Lahjamme antavat meille intohimon ja kiinnostuksen, jota tarvitsemme keskittyäksemme tiettyyn suuntaan. Ilman niitä tiedämme, että haluamme tehdä jotain, muttemme tiedä, mitä se on, ja meistä voi tuntua hämmentyneelle ja suunnattomalle.

Siinä on eroa, mitä osaamme tehdä ja minkä tekemisestä pidämme. Esim. voimme osata kokata, muttei meillä välttämättä ole intohimoa tai tavoitetta tulla kokiksi. Voimme osata hoitaa lasta, muttei meillä ole kiinnostusta tulla opettajaksi. Voimme osata laittaa siteen haavaan, muttemme ajattelisikaan tulla lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi. Ilman halukkuutta käyttää lahjojamme voimme kuluttaa paljon aikaa tehden eri asioita, muttei meillä on intohimoa seurata niitä loppuun saakka. Lahjamme voivat alkaa intuitiosta, mutta voivat mennä paljon pidemmälle.

Tähän saattaa liittyä tieto siitä, miten yhdistämme tiettyjä ainesosia luodaksemme upeita aterioita, mitä hoitoja potilaat tarvitsevat tai miten annetaan tietoa tavalla, minkä nuori mieli ymmärtää. Jos pelkäämme lahjojamme, meillä ei ole pääsyä niiden meille antamiin siunauksiin.

Intuitiomme on pieni osa lahjoistamme ja se opastaa meitä parhaaseen suuntaan. Kun olemme valmiita seuraamaan sitä, pääsemme virtaan, jotta teemme työtä, joka on meille juuri oikea. Emme koskaan tiedä enempää, kuin minkä tunnemme mukavaksi ja voimme käyttää lahjojamme auttamaan sen todellisuuden luomisessa, missä teemme sitä, mikä tuo iloa ja yltäkylläisyyttä. Silloin kun olemme avoimia käyttämään lahjojamme, teemme työtämme täällä, täytämme tehtävämme ja luomme tilaisuuksia käyttää energiaamme parhaimmalla ja täydellisimmällä tavalla. Meidän ei pidä pelätä lahjojamme, ne ovat juhlimisen arvoisia, koska ne ovat erityisosamme taivaan tuomisessa maan päälle itseämme ja ihmiskuntaa varten.

Tämän päivän lapset - Indigot ja syyttely

Kun indigotyttäreni oli hyvin pieni, hän liukastui ja kaatui lumeen. Se oli vähän hassu näky ja nauroin auttaessani häntä ylös. Hän oli hyvin vihainen ja nolostunut ja sanoi, että hän oli kaatunut, koska tönäisin häntä. Todellisuus oli toisenlainen: olin sanonut hänelle, että oli hyvin liukasta ja hänen pitäisi pitää minua kädestä kiinni, ettei hän kaatuisi. Hän ei välittänyt puheistani, juoksi ulos ovesta ja kaatui jalkakäytävälle. Tämä on tyypillistä indigoille. He usein syyttävät meitä asioista, joita heille tapahtuu. Se on heidän tapansa olla ottamatta vastuuta omista teoistaan, mutta vielä tärkeämpää, hyvittää se, mitä he eivät tunne tekevänsä oikein tai hyvin. He pelaavat "syyttelypeliä" oikein hyvin ja se voi olla hyvin tuskallista vanhemmille, jotka ovat usein syytösten kohde.

"Se ei ollut minun vikani", "En tiedä, mitä tapahtui" tai "joku toinen teki sen minulle" ovat lauseita, jotka kuulin usein indigolapsiltani. Ennen kuin keskustelin heidän vastuustaan omasta elämästään, minun oli oltava tietoinen siitä, mitä he eivät kertoneet minulle - että he tunsivat epäonnistuneensa, he tiesivät, ettei heidän olisi pitänyt tehdä jotain tai he yrittivät kätkeä nolostumisensa omista virheistään. Ja indigot nolostuvat hyvin helposti.

Indigot ovat hyviä syyttelemään toisia omista ongelmistaan ja heidän todella täytyy oppia henkilökohtaista vastuuta. Mutta ennen tuon keskustelun käymistä heidän täytyy myös oppia luottamaan ja uskomaan itseensä. Suureen osaan heidän käyttäytymistään liittyy itsesabotointia ja itsetuhoisuutta, koska he pelkäävät onnistua ja epäonnistua. Meistä se on vain tehotonta, mutta heille se on hyvin todellista. Itse asiassa he voivat pelätä niin kovasti onnistumista ja tulevaa epäonnistumismahdollisuutta, että he voivat kehitellä itselleen kaikenlaisia ongelmia ja sitten syyttää niistä jotakuta muuta, myös vanhempiaan.

Niin paljon kuin indigot käyttäytyvätkin tavalla, etteivät he kaipaa vanhempia tai vanhemmuutta, vastakkainen on itse asiassa totta. He tarvitsevat paljon vanhemmuutta - mitä enemmän sen parempi. Mutta he tarvitsevat enemmän kuin vain fyysistä hoivaa ja huomiota, mitä voimme antaa heille - he tarvitsevat myös henkistä hoivaa. Meidän tarvitsee muistaa heidän henkinen puolensa ja ravita sitä, kuunnella sitä, mitä he eivät sano, käyttää omaa intuitiotamme tietääksemme, kun jokin on vialla, kun heillä on tarve puhua ja tulla kuulluksi. Meidän on nähtävä sen yli, mitä on edessämme, ja virittyä heihin, yhdistyä henkisinä olentoina ja auttaa heitä tunnistamaan tuon osan itsessään. Kyllä, tämä vaatii aikaa ja voi olla haastavaa, mutta se on palkitsevaa ja auttaa heitä lopettamaan toisten syyttelyn, ottamaan vastuuta itsestään ja tämän myötä tulee tietoisuus omasta voimastaan, jotta he voivat löytää itsevarmuutensa. Sitten heistä tulee niitä voimakkaita, muuntavia olentoja, joita he ovat.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
_________________
Lempeydellä voi ravistella maailmaa

[^^Queen Nefertiti^^]

hyvä lause tuolla, että kaikilla on yhtä paljon voimaa. olen kauan kuullut yhdestä perhedraamasta jossa joku juuri tuntuu uhrilta. mutta olen vetäytynyt, vaikka tuntuu vaikealta ajatella että kaikki on heidän näytelmäänsä.. vaan.

Henki on valmis vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, kuin "mitä opin", "mikä on oppituntini" ja "mikä on voimallisin polku minulle". Sitä ei kiinnosta "miksi", koska sillä ei ole merkitystä. Kysymykseen, "miksi" jotain tapahtui, ei ole mitään vastausta, koska olette todellisuutenne luoja. Ja vain te voitte tietää, miksi loitte ne tilanteet ja kokemukset, jotka ovat osa kasvuanne ja parantumistanne. Vain te tiedätte syyn "miksi", ja kuitenkin se on kysymys, jonka jatkuvasti esitätte maailmankaikkeudelle.
 
Kysytte myös muilta, "miksi" he tekevät asioita, mitä tekevät, eikä teille anneta vastausta. Jokainen ihminen toimii valaistumistasonsa ja karmansa rajoissa.

[Arkiviisu]

http://www.phpbbserver.com/phpbb/viewtopic.php?t=1852&mforum=uusimaa


URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 29.12.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Siirtyminen eteenpäin

Valotyöntekijät ovat erittäin pitkän matkan lopussa, matkan joka koostuu kamppailun, vainoharhaisuuden, surullisuuden ja eristyneisyyden elämistä. Olette sen syklin huippukohdassa, minkä Jeesus aloitti - ihmiskunnan herääminen jumalaiseen tarkoitukseensa, ihmisen jumaluuden ylistäminen ja valon voitto pimeydestä. Tästä kohtaa ei ole paluuta, on vain liikettä eteenpäin. Mutta mihin se johtaa teidät? Monet teistä ovat hämillään ja epävarmoja seuraavasta askeleestanne, sillä osa sielunne tarkoitusta on valmis. Teillä ei ole enää karmaa, ei muutoskohtaloa, ei määriteltyä polkua elämällenne. Tästä kohtaa on vain liikettä eteenpäin, tuntemattomaan ulottuvuuteen ja te valitsette sen luomismuodon.

Elämänne polku on keskittynyt voittamiseen, valon tuomiseen maan päälle ja ihmiskunnan herättämiseen omaan jumaluuteensa. Nyt kun on riittävästi vauhtia tämän energian etenemiseksi, teidän polttopisteenne on muututtava. Mihin keskitytte nyt? Aivan kuin vanhemmat joiden lapset ovat lähteneet kotoa, te olette tehneet oman työnne ja päästäneet irti toisista, jotta he voivat seurata omaa polkuaan. Siinä missä olitte kerran valo pimeydessä, joka loisti kirkkaasti, jotta toiset saattoivat nähdä, olette nyt sen totuuden, ilon, rauhan ja ehdottoman rakkauden opastava valo, joka on heijastusta näistä energioista sisällänne. Nämä ovat muodonmuutoksenne, hyväksyntänne ja mestaruutenne ominaisuuksia ja opastatte toisia esimerkillänne ilosta, kärsimyksen sijasta.

Niille jotka ovat saattaneet loppuun muodonmuutostyönsä, tämä on liikkumista henkiseen mestaruuteen, sopimuksenne täyttämiseen valotyöntekijöinä, ihmisenkeleinä ja jumalaisen totuuden liekin ylläpitäjinä. Nyt on aika luoda uusi sielun tarkoitus, koska tarkoituksenne on keskittynyt sielupolullanne olevien parantamiseen ja muodonmuutokseen. Siinä missä kerran piditte yllä energiaa maailman pimeyden muuntamiseksi, tämä on aikaa voimaantua, olla esimerkkinä vaivattomasta ja yltäkylläisestä elämisestä. Vapauttakaa jokainen omaan kohtaloonsa. Olette olleet tiennäyttäjiä koko ihmiskunnalle ja nyt on riittävästi valoa, jotta kaikki voivat nähdä. Seuraava askel matkallanne on olla tiennäyttäjänä elämisessä korkeammissa värähtelyissä.

Uusi värähtelysi on ihmettä ja henkistä mestaruutta. Voitko vapauttaa itsesi parannustehtävästä ja keskittyä omaan ilontäyteiseen ja yltäkylläiseen elämiseen? Sinun on aika siirtyä eteenpäin - Kristus-marttyyritietoisuudesta, mikä on ollut osa kolmatta ulottuvuutta, uuteen voitokkaaseen Kristus-tietoisuuteen. Olet todellisuutesi kirjoittaja ja luoja. Uusi tarkoituksesi on seurata intohimoasi, elää omasta totuudestasi ja elää ilossa. Ole se ilo, rauha ja yltäkylläisyys, mitä toivot näkeväsi maailmassa. Luo uusi sielun tarkoitus intohimosi elämisestä, omassa totuudessasi olemisesta, kärsimyksettä elämisestä ja jumaluutesi muistamisesta.

Polariteetin korkeampi värähtely

Olemme ihmiskunnan evoluution risteyksessä - meillä on tilaisuus valita, elämmekö polariteetissa vai astummeko uuteen ulottuvuuteen. Polariteetti on se joko/tai-, parempi/huonompi- tai on/ei ole -ajattelutapa, mikä määrittelee kolmannen ulottuvuuden. Henkisen kasvun ja ymmärryksen avulla olemme tulleet tietoiseksi siitä, että meillä on muitakin mahdollisuuksia. Nyt meidän on valittava, mitä ne ovat ja miten ilmaisemme niitä ilman polariteetin hierarkiaa.

Joka kerta kohottaessamme värähtelyä luomme mahdollisuuksia yhdistyä kokemiemme energioiden korkeampaan värähtelyyn. Polariteetin korkeampi värähtely on yhdistyneisyyttä. Siinä missä polariteetti saa aikaan erillisyyttä, sen korkeampi ilmaisumuoto on yhteyttä. Silloin elämme ensimmäisen universaalin lain, jumalaisen ykseyden lain, mukaan. Tässä laissa tunnistamme jumalaisen lähteemme ja alamme tunnistaa tämä yhteyden sisällämme. Maailma on peili meistä jokaisesta ja muuttamisaikomuksemme on alettava sisäisestä muutoksestamme. Kun siirrymme yhdistyneisyyteen polariteetin sijasta, siirrymme korkeampaan värähtelyyn ja kaikki polariteetin puolet jotka tunnemme kolmannessa ulottuvuudessa, siirtyvät korkeampaan värähtelyyn.

Kun siirrymme pois polariteetin matalammasta värähtelystä, alamme tunnistaa toisia alueita, joita voimme muuntaa. Siirrymme karmasta ja kohtalosta, jolloin se karma mitä tulimme parantamaan, päätti elämämme valinnoista, luomiseen, jolloin päätämme siirtyä karman ohi ja sallimme toisten mahdollisuuksien ilmentyä elämässämme. Siirrymme katkeruudesta anteeksiantoon, mikä auttaa ratkaisemaan karmamme ja siirtää meidät ulos kolmannen ulottuvuuden elämisen rajoituksista. Siirrymme kaaoksesta ja draamasta rauhaan ja päätämme oppia tuskan sijasta ilon avulla. Siirrymme pelosta rakkauteen, mikä viimeistelee yhdistymissyklin ja vie meidät takaisin "kodin" energiaan.

Elämme edelleen maailmassa, mutta valitsemassamme todellisuudessa. Valotyöntekijät tulivat tänne muuttamaan maailmaa - suorittamaan prosessia, mikä alkoi Jeesuksesta ja on nyt kulkenut koko ympyrän. Maailma on valmis meitä varten, mutta olemme myös valmiita itseämme varten, yhdistymään omaan energiaamme ja luomaan taivaan maan päälle sisältä ulospäin. Polariteetti on uskomusjärjestelmä, jonka aika on loppumassa, ja päättäessämme muuttaa sen, avaamme oven uuteen ulottuvuuteen, missä voimme elää taianomaista, ilontäyteistä ja yltäkylläistä elämää ja tuoda taivaan maan päälle.

Ennustuksia vuodelle 2009

Vuosi 2008 on lähes ohi ja miten haastava vuosi onkaan ollut. Katsoessani taaksepäin kuluneita 12 kuukautta voin nähdä tapahtuneen puhdistumisen ja muodonmuutoksen, sen miten muutokset ja portaalit ovat toimineet, mihin uudet energiat ovat keskittyneet ja miten kaikki osat ovat pelanneet yhteen saattaakseen meidät tähän hetkeen. Monien teidän tapaan, asioiden tapahtuessa minäkin prosessoin kiireisenä energiaa kyetäkseni yhdistämään palasia. Tämä vuosi oli viimeistelyä, ovien sulkemista, tunne-energioiden käsittelyä ja vanhoista malleista irtipäästämistä, tien tekemiseksi uudelle.

Jos olet ollut turhautunut, koska uudet projektit ovat näyttäneet olevan jumissa, ole kärsivällinen vielä vähän aikaa, koska vuosi 2009 tuo vapautuksen ja uuden energian syöksyn sinulle. Merkille pantavimpien muutosten joukossa on ollut niiden ihmisten kiinnostus henkisiin asioihin, joiden kiinnostus on vaihdellut välinpitämättömyydestä kieltämiseen. Elämänsä tapahtumien vuoksi he etsivät vastauksia ja ratkaisuja kokemaansa epävarmuuteen ja kaaokseen. Muutos jota olette käyneet läpi vähintään viimeisten 10 vuoden aikana, on nopeutunut, ja se koskettaa monia ihmisiä tänä vuonna. He haluavat vastauksia ja tulevat etsimään teitä. Paljon useammat ovat kiinnostuneita parantamisesta, energiatyöstä, henkisestä tietämyksestä ja ymmärryksestä.

Yksi suurimmista muutoksista energiatasolla on "armahdus" valon ylläpitämisestä paikoissa, jotka ovat tarvinneet energeettistä tukeamme. Monet teistä jotka ovat eläneet alueilla, missä olette tunteneet olevanne eristyneitä, tuettomia ja väärässä paikassa, siirtyvät uusille alueille tai enemmän samanmielisiä ihmisiä liittyy seuraanne nykypaikassa. Tämä on ollut työnne vaikea puoli, mutta se on nyt ohi - riittävästi valoa on maadoitettu, pyörteet ovat nyt paikoillaan ja yhteisöjen on opittava ylläpitämään omat värähtelynsä. Tullaan näkemään valotyötekijöiden massamuuttoa toisille maantieteellisille alueille maaliskuusta kesäkuuhun.

Ja yksi muutoksen haastavimmista puolista monille teistä - oleminen ilman kumppania tai romanttista elämää - muuttuu myös vuonna 2009. Tämä on ihmeiden vuosi - luodaan todellisuus missä halutaan elää sellaisen kumppanin kanssa, joka on sukulaissielu, jonka energia ja värähtely sopivat yhteen omanne kanssa ja joka jakaa elämän kanssanne. Tämä on kumppanuusvuosi, liittymistä yhteen samanmielisten sielujen kanssa, jotka ovat tehneet muodonmuutostyönsä ja jotka ovat valmiita luomaan kumppanuuden uuden ulottuvuuden. Olemme matkanneet yksin riittävän pitkään. On aika laajentaa näkemystämme elämästä, yhdistyä Lähteeseen, ilmentää jumala/jumalatarprinsiippien korkeampaa ilmaisumuotoa elämäämme tasapainoisten, rakastavien ja tukea antavien suhteiden muodossa.

Olkaa valmiita moniin muutoksiin tänä vuonna, kun siirrymme taas lähemmäs taivaan tuomista maan päälle ja uuden todellisuuden luomista. Toivon teille kullekin monia yltäkylläisyyden, ilon, rauhan ja rakkauden siunauksia tänä uutena vuotena. Kiitos tuestanne ja luottamuksestanne "Uriel parantaa" -uutiskirjeen lukijoina ja asiakkaina.

Valolapset ja perhe

Indigolapseni olivat kotona tänä jouluna ja meillä oli mahtavaa. Huomasin jotain erilaista heissä: he olivat kovin kiitollisia kotona olemisesta, kotiruuan saamisesta, siitä huolenpidosta ja huomiosta, mitä he saivat minulta. He saattoivat rentoutua, uudistaa energiaansa, unohtaa oman elämänsä paineet ja olla taas lapsia. Panin merkille, että he olivat huomaavaisempia, kiinnostuneempia viettämään aikaa minun, toisensa ja muun sukumme kanssa. He olivat perheen kanssa, ja näillä valolapsilla, indigoilla, kristalleilla ja uudemmilla sukupolvilla on erityistarve perhesuhteisiin ja yhteenkuuluvuuteen, ja he luovat niitä sinne, minne he menevät - syntymäperheensä, "valitsemansa" perheen tai ystäviensä kanssa.

Indigoilla on erityissuhde ystäviinsä, joka on hyvin samanlainen kuin lähiperheen jäsenten kanssa. Heidän ystävänsä ovat enemmän kuin ihmisiä, joiden kanssa vietetään aikaa. He ovat tunnetukea ja usein indigoita. Jos heidän syntymäperheensä ei tue heitä tai on toimimaton, indigot saavat tarvitsemaansa tukea ystävistä. Indigolla on vahva side näihin ystäviin, minkä vuoksi on tärkeää, että hän valitsee ystävänsä viisaasti, koska hän tukee heitä voimakkaasti ja saattaa olla sokea heidän puutteilleen.

Kristalleillakin on tällaisia ystävyyssuhteita, mutta he ovat vähemmän keskittyneitä tunnepuoleen ja enemmän keskittyneitä saattamaan ihmisiä yhteen suuremman tarkoituksen vuoksi. Kristallit pystyvät tietämään, missä kohtaa ihmiset ovat energeettisesti, ja yhdistämään energialtaan samanlaisia ihmisiä. Esim. erityistarpeinen kristallilapsi voi saattaa yhteen vanhemmat ja kouluttajat, jotka jakavat näkemyksen sellaisten ohjelmien luomisessa, mistä on etua hänelle itselleen ja toisille hänen kaltaisilleen lapsille. He tekevät tätä kaikissa suhteissaan - tuovat yhteen ihmisiä, joilla on sama tarkoitus, ja antavat näiden ilmaista erityisenergioitaan tai lahjojaan, erityisesti jolleivät nämä ole tietoisia niistä.

Uudempien sukupolvien lapset osallistuvat sellaisen perhe-energian luomiseen, missä on vähemmän kyse perinteisistä biologisista perheistä kuin sellaisten ihmisyhteisöjen yhteensaattamisesta, jotka jakavat yhteisen tavoitteen tai tarkoituksen ja joiden energiat keskittyvät samanlaisille poluille jaetun värähtelyn kera. He tekevät sen rennolta vaikuttavalla tavalla, mikä tuo esiin parhaat puolet jokaisesta. Tämä on uusi perhemalli, kun siirrymme karman tiheydestä luomaan elämää, missä keskitämme energian intohimomme elämiseen ja lahjojemme ilmaisemiseen. Ja jokainen sukupolvi toimii tämän mallin vakiinnuttamiseksi ja auttaa luomaan ihmisperheen yhteyden toisiinsa ja Lähteeseen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
_________________
~*~ Lempeydellä voi ravistella maailmaa ~*~