Lähetetty: 15.02.2008 20:57:42
Kirjoittanut: Chandra
ja taas pörhälletään askeleen eteenpäin. Cheesy
KIITOS teille immeiset,kun olette siellä jokainen paikallanne ja annatte aivan uskomattomasti voimaa ja ILOA!
Hei lukijat
kun tämä onniinyhteenpötköön pitkälti - tuli sellaisena virtana ettei saa poikki väliltä
jokainen askel on askel ~vaikka vain millinkin eteenpäin ja vaikka kuulostaa että palaa menneeseen - niin sekin on askel - silloin voi tuoda jotain menneestä tähän hetkeen - siinä pakatessa on kaiken aikaa läsnä tämä : edestakainen liike menneisiin ja tähän hetkeen ... sen vuoksi se vie väkisin energiaa, vaikka sitä tekee kuinka " hyvissä aikeissa" - sekin on oppimista - koin niin itse kovin vahvasti ETTÄ oppii sietämään erilaisia olotiloja - ja jopa senkin että niistä voi astua hetkeksi syrjään - sen vuoksihan minäkin muuttaessani hyppäsin alvariinsa täällä foorumilla - ottamassa etäisyyttä - niin että oppimista siihen miten erilaisia eri tunnetilat ovat ja miten ne koemme - ja kokemukset ovat tulla vähän viiveelläkin ... tyyliin katselee jotain tavaraa, kuvaa, päiväkirjaa tai vaikka vanhaa onnittelukorttia ... ja sitten tulvahtaa mielen sopukoista ajatukset~muistot jotka taasen nostaa ne tunteet jotka taas koemme kehossa .... ja muutossa tulee esille koko elämisen ja olemisen kirjo - vaatteet tuovat muistoja, musiikki, tuoksut, kuvat, värit, jopa jossain huonekalussa oleva jälki kertoo omaa tarinaansa - jota sitten alamme päivittämään - että mitäs nyt - mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen kun ... ensin voi tulla voimakkaasti juuri ne vanhat kokemukset ja sitten tilanne alkaa päivittyä sen mukaiseksi että miten nyt suhtaudun asiaan - miten se tässä ja nyt vaikuttaa minuun - ja yhtäkaikki on sitten kyse " Myssin haavakielestä" eli olemme jumittuneet johonkin asiaan ja se on ollut ikäänkuin piilossa - tai vain että jokin muisto nostaa itsensä pintaan ... niin ei niin kävisi ellei jotain olisi vielä kesken - ja tässähän on tämä summasummaarum että kun on aikaa muutolle niin on aikaa katsoa ja tarvittaessa kokea fyysisesti ja tuntea tunteena jokin mitä on pintaan noussut - sillä kun asiat nousee pintaan on ne tehnyt mahdollisesti " hyvinkin pitkän matkan" että ovat päässeet jostain nurkista ja kaapeista jälleen meidän tietoisuuteemme ~eli aika on kypsä ja olemme itse valmiit ottamaan tämän asian näkösälle ja koettavaksi , niin että on itselleen hyväksi tarttua siihen tilaisuuteen joka nyt tarjoontuu että voimme sanoa " keissi on suljettu" ja sitten päästää irti - eihän ne asiat mihinkään katoa meistä mutta ne lakkaavat vaikuttamasta meihin - ja yleensä ne vaikuttavat aika negatiivisilla tavoilla .... erilaisina toimintatapoina ja reagointeina ....
...
Lähetetty: tänään kello 17:43:28
Kirjoittanut: Chandra
Tämä päivä on tuntunut erityisen vaikealta pakkaamisen suhteen ja se johtuu siitä,että tunteet ovat olleet hämmentävän paljon mukana.
Tietty surumielisyys valtasi yht äkkiä ja se meni jopa syväksi ja sydämestä lähteväksi melkeinpä lohduttomaksi itkuksi.
Kuulostaa ihan tutulta - voi ajatella näinkin että tämä fyysinen muutto tässä on senkin merkki että olemme valmiit jättämään taakse jonkin ajanjakson jotkin asiat, ihmis-suhteissa - olipa se sitten työssä, parisuhteissa, suhteissa sukulaisiimme - niin olemme valmiit kokemaan ne asiat ja sitten päästämään irti
... mun isä kuoli 10 vuotta sitten, ja samaan aikaan eli edellisenä päivänä avioeroni tuli voimaan ja muutin paikkakuntaa ja vanha työpaikka jäi ja itseasiassa koko inhimillinen verkostoni, perhe, sukulaiset, ystävät, työ, harrastukset luottamustehtävät etc. - kaikki se mikä oli heijastanut olemistani ja hyvin pitkälle sen tarkoitusta
( niinkuin silloin koin ko. asian olevan) mitä varten koin olevani olemassa täällä .... siinä jäi oikeastaan moni asia täysin vajaaksi ja odottamaan pitkäksi aikaa koska tulee uusi mahdollisuus ...
Niinpä minulla on mennyt vuodet ja vuodet jotta olen voinut " toipua" ja eheytyä vuorollaan kustakin asiasta ja kokemuksesta - ylipäänsä siitä että koko olemiseni rakenne hajosi silloin -97- täysin ....ja muutin silloin vielä länsirannikolle täältä kaakkoissuomesta - että murrealuekin muuttui ja en aina edes tullut ymmärretyksi
Jälkeenpäin olen oivaltanut kuinka " se jokin myötäsyntyinen vahvuus ja sinnikäs selviytymisen halu" minua kannatteli oli niin paljon kriisiä yhtaikaa että ihmeenä sitä monet pitivät ja pitävät vieläkin .... että selvisin silloin niinkin hyvin kuin selvisin
Chandra kerroin tämän omana kokemuksena jotta saisit ymmärrystä ja rauhaa itsellesi - mikään ei ole pielessä - vaan päinvastoin - uskon että sinä osaat ottaa niitä esille pyrkiviä vanhojakin kokemuksia sopivina annoksina - että olet kuitenkin koko ajan askeleen edellä eli sinulla on piirun verran enempi energiaa käytössä mitä kulloinenkin tunnekokemus sinulta vie - niin ettet valu ihan tyhjiin ... ja sillä jäljelle jääneellä energialla jaksat pitää itsestäsi huolta jotta uudistat taas voimakenttääsi ja puhdistat energiatasoilta tunnekokemuksiasi - tunteet voi vain tuntea - ne ei poistu puhumalla - piirtäminen auttaa sillä värit ovat tunteiden kieltä kuten musiikkikin - mutta värien kautta saat kosketuksen suoraan tunteisiisi - paitsi jos vaikka tanssit eikä aina tarvi mukaan ääntä pelkkä liikekin puhdistaa ja kun liike on kehollista niin tunteet pääsevät irti ...
ihanaa kun itket - olen onnellinen puolestasi sillä kyyneleiden mukana vapautuu paljon , surua .... mie odotan isoa itkua joskus niin että meinaan pakahtua ... ja kun itku tulee niin voi miten pallea rauhoittuu ja kuristava olo kurkusta katoaa - sydänsuruja ja sanomattomia sanoja virtaa kyyneleissä ulos
Lähetetty: tänään kello 17:43:28
Kirjoittanut: Chandra
tulipa tästä sekavaa,joka ehkä kuvaa tunnetilaani nyt.Sitä ei suinkaan helpottanut tuo pieni pätkä filmiä eläinten kohtelusta,jota katsoin.
Elikä pieni levon paikka ja uni on nyt tarpeen.
Olenkos ainoa tunteilija,vai kuuluuko tämä asiaan?
et ole ainoa tunteilija - ja niistäkin saa olla kiitollinen tunteista - joskus ne ryöpsähtelee - vaan sou - silloin niihin saa kosketuksen ja tunteet ovat ne jotka elävöittävät meitä ja elämäämme ... vaikka sillekin on syynsä jos niitä piilotamme - eikä sekään ole "vika" silläkin on tarkoituksensa - kuin sillä että ne ryöpsähtelee - ollaan oikeita Larin Paraskeita - sehän oli entisaikaan itkijänaisten ja jossain kulttuureissa vieläkin , tarkoitus että itkijänaiset olivat ja ovat esi-itkijöitä ... kyyneleet ne sielun puhdistaa
Ja ihan mie sinua ymmärsin