Voi KIITOS Aaviisuinen!
Saitpa oikein
taas silmiini,kun noin kauniisti otit vastaan!
Kyllä olen muistanut teitä aina silloin tällöin ja olettepa olleet unissakin.
Esmiralda ja Kotkansilmä matkustivat bussissa ja olivat meidän opeja.
Radiosta tuli yhtenä päivä Armstrongin "meidän" laulu ja tulit heti mieleen.
Että kiitos vaan olemassa olostanne!
Minä muistin Elämäniloa,joka neuvoi PITÄMÄÄN TÄRKEITÄ ESINEITÄ ERILLÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hyvä neuvo,vaan arvatkaas hukkasinko ne matkan varrella.
Kahvinkeitin oli,vaan pannua ei löytynyt ja tunti meni siinä kahvinhimon ollessa suurimmillaan ja minä
Olin tietysti harmissani jo valmiiksi siitä pesukone jutusta,kun on uusi ja kallis kone.
Sitten vielä uusi digiboxi,jota en saanut toimimaan,niin johan
ja suureen ääneen.Ja kiukuttelin kuin 5-vuotias miten TYHMÄ ASUNTO TÄMÄ ON JA TYHMÄ MUUTTO JA JA JA,,,,
Olin aamulla meikannut muuton kunniaksi ja kun nuorin tytär ja avokkinsa tulivat apuun,niin ihmettelin mistä moiset kauhistuneet ilmeet.
En muistanut meikkiäni ja että siinä itkiessä olin tahkonnut silmiäni ja pandahan heidät vastaan otti.
Nenne tuotiin eilen kotiin ja se oikein huusi,kun näki minut boxistaan.
Nyt on kaikki hyvin.Pientä väsymystä on ja tietysti tuo ikävä autotallin tyhjennys vanhassa paikassa vielä ottaa päähän,mutta kaikki purkaukset menevät väsymyksen piikkiin.
En muista koska olen kunnolla nukkunut koko yön.
Vaan vielä tulee sekin yö.
Ja ihanasti olit Viisuiseni tiivistänyt meidän tunnelmiamme tämän matkan varrelta.Kiitos siitä!
Ja Ardithille terkut ja ONNEA MATKAAN siihen työhaastatteluun!