seuraava »

[Artemis]

Onko muut huomannut että joskus johonkin merkkiin liitetyt tyypillisimmät piirteet ei tulekkaan niin esiin sen aurinkomerkin omaavilla vaan nousevan merkin omaavilla. Esim. Aurinko rapu ei ehkä olekkaan niin herkkä kuin nousevarapu. Itse olen usein huomannut tämän ilmiön.
Milloinkas nousevanmerkin sanotaan alkavan tulla enemmän esiin? Itse ainakin olin nuorempana ihan perus oinas, nykyään ihan liian pehmeä oinaaksi  Vaikkei rapulainenkaan mikään nyhverö ole 

[Stareyes]

ARTEMIS 
Mulla pitää paikkansa, just noin
  - ,  välissä (kalamaisuus) sitten rinko , mutta en ole muutakuin työnpuolesta  :nen.
Voimakkain merkki, mikä mulla on Radixilla, yllätys, yllätys..... se on  .
Eikä suinkaan  , tuo ilkeä kurinpitäjä

[Alegría]

Muistaakseni se nousevamerkki rupes vaikuttaan enemmän joskus kolmenkympin paikkeilla.... 
Mä olen miettynyt tuota myös. Veljeni on au jouskari ja asc rapu, ja hän on erittäin herkkä tyyppi ja muutenkin sellanen rapumainen. Itse taas oon au rapu ja nouseva jouskari, ja en ole niin herkkänahkanen kuin velipoika..

[Artemis]

Aivan   Eräs ystäväni joka on aurinko rapu on ihan kovis meikäläiseen verrattuna, itsestäni nousu rapu tekee tosi herkän.
Monet nousu oinaat taas ovat huomattavasti raisumpia kuin aurinko oinaat  
Jännä juttu!

[CorvusLeonis]

Joo alkaa vaakamaisuus nostaa päätään skorpioni-auringon kustannuksella...vaatemaku kallistuu, hampurilaiset ja margariini ei enää kelpaa vaan pitää olla sisäfileetä ja kaviaaria, rokkia en jaksa enää kuunnella vaan diskoa sen olla pitää jne. :

[Missa]

Joo alkaa vaakamaisuus nostaa päätään skorpioni-auringon kustannuksella...vaatemaku kallistuu, hampurilaiset ja margariini ei enää kelpaa vaan pitää olla sisäfileetä ja kaviaaria, rokkia en jaksa enää kuunnella vaan diskoa sen olla pitää jne. :

Minusta tuntuu että tuon diskon sijaan huomaat kaupassa selailevasi klassisen musiikin levyhyllykköä ja saat kicksejä Vivaldista. Tämä ihan näin aurinko-vaa'an huomiona, joka kuuntelee rockia, mutta viime aikoina kovasti myös klassista.

[CorvusLeonis]

Enpä tiedä, klassinen menee pikemminkin sellaisena taustamusiikkina. Mutta viimeistään tällä foorumilla tulin vakuuttuneeksi, että mun juttu on sittenkin EBM. :

[Artemis]

Mitäs nousuravut sitten kuuntelevat? Humppaa? 

[tuikutin]

Itse samaistun jotenkin paljon enemmän nousevaan merkkiini (joukkari) kuin aurinkomerkkiini (jellona) ja aivan erityisesti kun olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Olen just sellainen tyypilinen joukkari, iloinen ja menevä mutta toisaalta ihan toivoton häslääjä, joka möläyttelee suustaan sammakoita ja kompastelee...ja sitten kotiin kun pääsee niin tulee ongelmia kun leijonan ylpeys ja turhamaisuus nostaa päätään 

[Hannari]

No itse na ja na sanon, että herkkyyttä ja mielikuvituksellisuutta minulta löytyy vaikka muille jakaa. En ole aivan varma miten nämä luonteen piirteet tehdään, mutta... Tälläisiä minun kartaltani ainakin löytyy :

[T-H]

Muistaakseni se nousevamerkki rupes vaikuttaan enemmän joskus kolmenkympin paikkeilla....  

Näinkö? No josko tässä ois sitten hieman laimennusta tullut nousevan neitsyen merkeissä, vaikka yhtä kipakka Oinas olen kuin nuorempanakin... Ehkä osaan kuunnella ja istua hiljaa paremmin nykyään

[meimi]

Komppaan.

Mä olen aina ihmetellyt, että mitenkä voin olla jousimies, kun en ollenkaan oo sellainen urheilullinen, hauska ja sosiaalinen, kuin jouskarin pitäis olla.  No, selvis sekin, kun löysin tänne sivuille, ja sain tietää että nousumerkki on kauris.

Oon huomattavasti enemmän kuiva kauris kuin villi jousimies.

[mc82]

Komppaan.

Mä olen aina ihmetellyt, että mitenkä voin olla jousimies, kun en ollenkaan oo sellainen urheilullinen, hauska ja sosiaalinen, kuin jouskarin pitäis olla.  No, selvis sekin, kun löysin tänne sivuille, ja sain tietää että nousumerkki on kauris.

Oon huomattavasti enemmän kuiva kauris kuin villi jousimies.

  Samma här, olen myös  .

Tuttavien seurassa olen se jouskari, joka höpöttää mitä sylki suuhun tuo, hölmöilee jne. Mutta olen normi-Jouskaria huomattavasti varovaisempi ja pessimistisempi, joka miettii isojen päätöksien edessä vaikka kuinka pitkään, onko siirto kannattava. Toisaalta en ole kyllä vaikeuksiin joutunut, mutta toisaalta - miten paljon asioita on jäänyt kokematta, kun riski on jäänyt ottamatta

En ole niin liikkuvainen kuin Jouskarit, sama kuin Meimillä. Mutta kunnon hikiliikunta säännöllisesti nostaa sieltä pessimismin aallonpohjalta, vahvistaa minäkuvaa ja parantaa fiilistä

Viileästä Nousumierkistä huolimatta olen erittäin tunteellinen ja reagoin nopeasti ja TULISESTI asioihin, olenhan dramaattinen  .

Olen kuitenkin aika vahvasti kaurismainen. Välillä, kun saan huolet ja arjen karistettua harteiltani, niin sitten sisimpäni pääsee taas täysillä peliin ja olen taas se höpsö Jouskari   Kunpa vaan saisin enemmän tätä jouskarimaisuutta esille...

[Ajatus]

Kesäpäivien iltajuhlassa oli juuri keskustelua aiheesta. Tästähän aina esiintyy mielipiteitä puolesta ja vastaan, että onko nousumerkki näkyvissä jo lapsena, vai alkaako se "vaikuttaa" vasta kolmekymppisenä. Itse olen päätynyt siihen näkemykseen, että nousumerkki on osa karttaamme niin kuin mikä tahansa muukin osa ja niin ollen se on myös persoonamme erottamaton osa jo pienestä pitäen. Sanotaanhan, että nousumerkki kuvastaa osin myös sitä ympäristöä, johon syntyy. Lapsena ehkä kuitenkin aurinko pääsee paremmin "loistamaan", koska nousumerkin edustamaa sosiaalinen "rooli" tai "tapa näkyä muille" ei vielä ole päässyt kehittymään, taikka kuumerkki näkyy hyvin, koska koti on merkittävässä asemassa ja tunneilmaisu vielä suoraa ja rehellistä. Kuitenkin esimerkiksi minusta itsestäni nousu-Kauris oli hyvin nähtävissä jo pienenä. Nousumerkki on joidenkin näkemysten mukaan sellainen asia, jota olemme täällä opettelemassa. Esimerkiksi nousu-Leijonan on joku astrologi todennut olevan vain "paperileijona", ei "todellinen Leijona". Elämässä vain joudumme tilanteisiin, joissa nousumerkin ominaisuudet kehittyvät.

Aurinko- ja nousumerkkikaimani Markku Manninen, joka katsoo merkkejä biologisesta näkökulmasta, on käsittääkseni sillä kannalla, että kevään ja kesän merkit kehittyvät "omiksi itseikseen" jo varhaisella iällä, syksyn merkit myöhemmin (ihmissuhteiden kautta) ja talvimerkit vasta myöhemmällä iällä. Tästä tuli mieleen sellainen juttu, että mahtaako nousumerkki näin ollen sitten näkyä aurinkomerkkiä vähemmän kevään ja kesän aurinkomerkeillä kuin esimerkiksi meillä talvimerkeillä - tai onko tämäkin jollain tapaa aikaan eli ikäkausiin sidottu juttu? Ja mitä merkitystä on sitten sillä, onko se itse nousumerkki alku- vai loppupään merkki? Onko kellään ajatuksia tästä asiasta?

Artemis kirjoitti aloituksessaan, että usein nousumerkki näkyy henkilössä enemmän kuin aurinkomerkki. On minullekin esim. Kaurisenergiaa todennut, että olen enemmän Kauris kuin hän. Kuitenkin olen sitä mieltä, että nousumerkki liittyykin juuri sosiaalisiin tilanteisiin ja erityisesti ennalta tuntemattomiin tilanteisiin ja henkilöihin. Joku kysyikin minulta kesäpäivillä, että tunnenko itseni enemmän Kauriiksi vai Kalaksi. Vastasin, että riippuu seurasta. Perheen ja läheisten tuttujen seurassa Kalat-puoli pääsee huomattavasti paremmin esille kuin tuntemattomammassa seurassa.

[Ave^^]

Olen samaa mieltä Ajatuksen kanssa siitä, että nousumerkki kyllä vaikuttaa meissä ihan alusta asti. Uskon kuitenkin, että nousumerkki on sisäinen tekijä, ei ulkoinen kuori. Nousumerkki kuvaa sitä millä tavalla me katsomme maailmaa. Sehän lapsuudessa alkaa kokemusten kautta pikkuhiljaa kehittyä, ja ehkä tuo kolmenkymmenen ikävuoden raja on esitetty siksi, että siinä vaiheessa maailmankatsomus voi olla jo hyvin tukevoitunut paikalleen, niin ettei sitä pääse muuttamaan yhtä helposti. Kuitenkin se on olemassa siellä jo aiemminkin. Eli siis, tämähän toimii niin, että kun näemme maailman negatiivisena, se meidän näkemyksemme heijastuu omaan olemukseemme ja käytökseemme. Tämähän johtaa vielä siihen että olemuksellamme näin vedämme juuri sitä negatiivista puoleemme, ja noidankehä on valmis. Kuitenkin siis, jos puhumme roolista, niin se syntyy meidän sisällämme, ja jos haluaisimme lähteä sitä muuttamaan, meidän pitäisi muuttaa sisäisiä tekijöitämme.

Kyseenalaista hieman tuon kesä-syksy-talvi-merkki -kehitysjaottelun, sillä mikä se "oma itse" sitten loppujen lopuksi olisi? Kyllä minusta myös se nousumerkki on vahvasti meitä itseämme.