seuraava »

[Lit Hoath]

Miksi ihmeessä pidät enkeleitä hyvinä ja demoneita pahoina?
Jos luottaisit vain itseesi ja omiin kokemuksiisi niin mikä olisi käsityksesi enkeleistä ja demoneista?

[katsomerta]

Näkisin nuo symboleina, jotka kuvaavat eri puolia ihmisyydestä, ehkä sinä olet vain sinut ns. pimeän puolesi kanssa, jos et koe demoneita pahoina, en nyt tarkoita, että olisi oikeasti pimeää tai valoisaa puolta, vaan puhun nyt symboleista.

 

[Rakkauden enkeli]

Eivätköhän molemmat kuitenkin omalla tavaltaan viime kädessä "palvele" kokonaisuutta. Eli siis molempia tarvitaan... Ja onhan "pahoja" enkeleitäkin. Kyllä demonitkin voivat joskus sysätä liikkeelle sellaisen prosessin/tapahtuman joka osoittautuu lopulta varsin hyväksi.  Ovat siis joskus vähän niinkuin "lampaita suden vaatteissa". Mikään ei ole niin mustavalkoista ja jyrkän selkeästi "hyvä" /"paha" kategorioihin luokiteltavissa. 

[Mio]

Saman kolikon puoliskoiksi ne miellän.. Niinkuin luomisen ja tuhon ~ kaaoksen ja järjestyksen, joiden dynaamisesta vuorovaikutuksesta olevainen vailla laatikointia kumpuaa 

Eräänlaisia luonneominaisuuksia kokonaisuuden sateenkaarellisen symbioosikirjon mahdollistamiseksi kait...

[Mio]

Se että onko enkeli tai demoni sitä tai tätä on aina riippuvainen näkijän suhteesta itseensä siinä miten hän hahmottaa paikkansa maailmankaikkeudessa ja aistii kuuluvansa sen monimuotoisuuteen...

[Ikitosi]

Mihin näitä määritelmiä tarvitaan?

[Mio]

Mihin näitä määritelmiä tarvitaan?

Jos vaikkapa sielumaailmassa ollaan otettu tällaiset suuntaa antavat  tiimijaokkeet.. Sää meet sinne puolelle ja sinä voisit kokeilla vaikka tuota roolia... Ole sinä rosvo niin minä leikin poliisia 

[Vajra]

Mihin näitä määritelmiä tarvitaan?

Pätemiseen.

[Lit Hoath]

Mihin näitä määritelmiä tarvitaan?

Tahdoin vain tietää, ovatko ihmiset rehellisiä itselleen ja näkevätkö he muiden valheiden läpi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tunnen henkilön joka on tekemisissä molempien kanssa, hän on epäkäytännöllisin tuntemani ihminen. Demoneilla ei ole minulle mitään käyttöä, jos kauniisti sanotaan.

[Vajra]

Miksi ihmeessä pidät enkeleitä hyvinä ja demoneita pahoina?

Kuka sanoi enkelien olevan hyviä tai demonien pahoja?
Heidän ominaisuutensa riippuvat täysin siitä miten yksilö pystyy
henkilökohtaisella tasolla käsittelemään kokemuksiaan näistä demoneista.

Jos omaat puhtaan näkemyksen, sillä kumpaa palvot, ei ole enää merkitystä.

[Lit Hoath]

Kuka sanoi enkelien olevan hyviä tai demonien pahoja?
Heidän ominaisuutensa riippuvat täysin siitä miten yksilö pystyy
henkilökohtaisella tasolla käsittelemään kokemuksiaan näistä demoneista.

Jos omaat puhtaan näkemyksen, sillä kumpaa palvot, ei ole enää merkitystä.

Suurin osa uskovaisista pitää yhä demoneita pahoina kuten varmaan tiedät.

Ei ole enää merkitystä? Joskusko oli?

[Vajra]

Suurin osa uskovaisista pitää yhä demoneita pahoina kuten varmaan tiedät.

Ei ole enää merkitystä? Joskusko oli?

Se minä uskovaiset pitävät jotain asiaa, on heidän kuvitelmaansa.

Esim. Olet jehovan todistaja ja pidät Shivaa demonina. Aikaa kuluu, kunnes
vaihdat uskontosi. Nyt olet Shaivite ja palvot Shivaa miettien hartaasti
entistä elämääsi Jehovan todistajana, pitäen sen palvomisrituaaleja "Saatanana,
ei-ei-näin". 50v vierähtää ja luovut kaikesta, sinusta tulee ateisti.
Nyt kummatkin uskonnot ovat sitä "Saatanaa"

Samsara on nähdä vikaa muissa - Naropa

Samsara = "Olemassaolon kiertokulku”. Tavallisen elämän ehdollinen olemassaolo, joka on kärsimystä siksi, että siihen liittyy halua, vihaa ja tietämättömyyttä. Sen vastakohta on nirvana. Halun, vihan ja tietämättömyyden takia syntyvän karman voimasta on pakotettu sitoutumaan elämän osatekjjöihin eli aggregaatteihin ja kiertämään olemassaolon kiertokulussa kunnes vapautuu.

[Mio]

Jospa tämä Ervastin sävellys Jumala ja luominen kirjassa toisi aiheeseen lisävaloa:

Jos nyt tahtoisimme kuvata, mikä on ilmenneen olemassaolon ehto, emmekä turvautuisi jo käyttämäämme sanaan "rajoitus", mitä silloin sanoisimme? Sanoisimmeko, että se on paha? Paha on sitä, että tajunta ei ole äärettömyyden lepotilassa, vaan se on rajoitettu. Minkätähden esim. ihminen on paha? Sentähden, että hänen tajuntansa on kaikenlaisten voimien rajoittama. Hänen tajuntaansa rajoittaa ruumis ja siinä asuvat voimat; hän tarvitsee ravintoa, vaatteita, lepoa iloa jne., ja sillä tavalla syntyy itsekkyys ( mustankäärmeenaukko toim. huom..). Paha kasvaa ihmisessä aivan luonnostaan, sen jokainen sielutieteilejä ymmärtää. Jokainen ymmärtää, miten se syntyy ja muodostuu, mutta ei aina huomata minkätähden paha on olemassa. Aikain viisaus paljastaa totuuden; ei ole muuta syytä pahaan kuin se, että paha on välttämätön. Se on kaiken olemassaolon ehto. Ilman pahaa ei mitään olisi olemassa, ei mitään maailmoja, ei minkäänlaista elämää. Pahan aate tekee meidän elämämme mahdolliseksi. Mutta paha on voitettavissa. Kun ilmenemättömässä jumaluudessa persoonallinen Jumala herää ja suhtautuu aineeseen rajallisena todellisuutena, on tämä samaa kuin hän rajoittaisi itsensä. Hän antautuu pahaan ja ottaa pahan käteensä käyttääkseen sitä luomistarkoituksissaan, ja tämä tapahtuu rakkaudesta. Jumala on pahan voittanut, sentähden on syvin tajunnan salaisuus jumalallisessa elämässä kärsimyksen vapaaehtoinen päällepukeminen. Jumala ottaa luomistuskan ristin vapaaehtoisesti kantaakseen. Hän on aineen ja rajoituksen voittanut, niinkuin kaikki tietäjät, jotka ovat Jumalan luomissalaisuutta silmästä silmään katselleet, ovat selvin sanoin julistaneet:  "Minä olen maailman voittanut". Se merkitsee: "Minä olen voittanut kaiken sen rajoituksen, joka teitä sitoo, mutta minä voin sitä vapaaehtoisesti käyttää. Kun minä, Jumala, maailmoita luon, otan päälleni kärsimyksen, koska tiedän, että kärsimyksen avulla totuus ja rakkaus ja kaikki se kauneus, mikä piilee jumaluuden pohjattomissa lähteissä, ilmenee ja pääsee päivän valoon.

Täten saamme uuden ja lohdullisen käsityksen jumaluudesta. Aikain viisauden antama jumalakäsitys selvittää meille kysymykset, jotka olivat arvoituksina ennen ja tuo samalla takaisin sen, mikä vanhoissa käsityksissä oli totta. Aikain viisaus tuo meille takaisin lapsuutemme Jumalan, Isän, johon tunsimme luottamusta. Mutta samalla aikain viisaus selittää meille pahan välttämättömänä olemassaolon ehtona ja näyttää, että meidän elämäntehtävämme on oppia tajunnassamme yhä enemmän syventymään Jumalan tajuntaan, joka silloin samalla merkitsee, että me opimme voittamaan pahan.

Sitten taasen William Blake sovittaa tämän hyvä~paha asetelman tällaiseen muotoon näin vapaasti suomennettuna:

Ilman Vastakohtia ei ole edistystä. Vetovoima ja Torjunta. Perusta ja Energia. Rakkaus ja Viha, ovat välttämättömiä Ihmisen olemassaololle. Näistä vastakohdista kumpuaa se mitä uskonnot kutsuvat Hyväksi & Pahaksi. Hyvä on passiivinen, joka tottelee Perustaa. Paha on aktiivinen kummuten Energiasta. Hyvä on Taivas. Paha on Helvetti.

[epona]

Ihmisen mieli kai jostain syystä tarvitsee tällaista peli-effekti -tyyppistä ajattelua. Joko on tämä tai toinen ääripää.
Hyvä tai paha, jos sen niihin sanoihin haluaa pukea.

Kenites siksi, olisi hyvä vapautua mielestä ajoittain? Antaa vaan hiljaisuuden langeta, palata tähän hetkeen.



Olen itsekin pohtinut tätä aihetta, ja ja viimeksi eilen sanoin tuttavalleni, että uskon ilman muuta hyvän ja pahan olemassa oloon. (Tai enkeleiden ja demoneiden)... En niinkään usko, että olen itse tehnyt valinnan olla tekemisissä kummankaan tai molempien kanssa. Niin vaan kävi...

Onneksi niin 
Enkelit on hienoja olentoja.

-A-