Siitä rististä saa hiukka selvitystä vaikkapa täältä ja sen voi myös ladata koneelle kunhan rekistöröityy sivustolle:
http://www.scribd.com/doc/2521238/Alchemy-Journal-Vol2-No2Sitten suomeksi:
Ristin sakaroissa ovat kirjaimet INRI. Risti on muinainen yleismaailmallinen symboli, joka muodostuu vaakasuorasta ja pystysuorasta toisiaan leikkaavasta viivasta. Eri suuntaiset voimat kohtaavat näin toisensa yhdessä pisteessä. Risti symboloi siten vastakohtien, hengen ja aineen liittoa ja luonnon kaksinaisuutta. Risti voidaan ymmärtää myös ihmisen arkkityyppinä, olentona, jossa henki ja aine ovat kohdanneet toisensa ja jossa katoavainen etsii yhteyttä katoamattomaan ja lopulta saavuttaa sen ylösnousemuksen kautta. Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus ovat kristinuskoa paljon vanhempien mysteeriouskontojen symboleja.
Kirjainyhdistelmän eksoteerinen selitys löytyy Raamatusta, jossa se on lyhenne latinankielisestä kirjoituksesta Kristuksen ristissä "IESVS NAZARENVS REX IVDAEORVM", "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Tekstiin viitataan kaikissa evankeliumeissa, Matt. (27:37), Mark. (15:26); Luuk. (23:38) ja Joh. (19:19). Viimeksi mainitussa sanotaan: "Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ’Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas’".
Kirjainyhdistelmän esoteerinen merkitys löytyy sitä vastoin useista gnostilaisista ja alkemistisista lähteistä, joissa sille annetaan seuraavat merkitykset:
"Ignis Natura Renovatur Integra" – "tulen kautta luonto uudistuu"
"Ignem Natura Regenerando Integrat" – "uudistumalla luonto säilyttää tulen eheyden"
"In Nobilis Regnat Iehovah (tai Iesus)" – "Jahve (tai Jeesus) hallitsee jalosukuisia"
"Iesus Nascente Ram Innovatur" – "nousemalla Jeesus uudistaa oksan"
"Igne Nitrum Roris Invenitor" – "tulen kautta suola eristetään kastepisarasta"
"Insignia Naturae Ratio Illustrat" – "järki valaisee luonnon merkit"
"Inter Nos Regnat Indulgentia" – "keskellämme hallitsee hyvyys"
"Intra Nobis Regnum Iehova" – "Jumalan valtakunta on meissä"
"Iustum Necare Reges Impios" – "on oikein surmata jumalaton kuningas"
"Iustitia Nunc Reget Imperia" – "oikeus hallitsee nyt valtakuntia"
"In Necis Renascor Integer" – "kuoleman kautta minä synnyn uudeksi"
Yhtä kaikki symbolin monista merkityksistä voidaan löytää toistuvasti sanat tuli, kuolema ja uudestisyntyminen. Nuo kolme ovat keskeisiä alkemialle, jota kutsutaan myös tulen tieteeksi. Aivan kuin egyptiläinen feenikslintu tullessaan vanhaksi sytyttää pesänsä ja syntyy tuhkasta uudelleen, alkemisti uudistaa sisäisen tulen kautta vanhan luontonsa ja syntyy uudelleen. Tätä vihkimysprosessia symboloi kuolema, joka tässä tapauksessa tarkoittaa ihmisen alemman astraalisen luonnon (jumalattoman kuninkaan) kuolemaa. Tuli, jonka kautta uudistuminen tapahtuu, on käärmetuli. Intiassa käärmetuli tunnetaan nimellä kundalini ja sen sanotaan asuvan ihmisen alimmassa voimakeskuksessa, chakrassa, joka hallitsee myös karkeinta elementtiä, maata. Maaelementin symboli on neliö tai kuutio, ja kuution kuusi kylkeä avattuna muodostavat ristin. Näin ollen ristiinnaulitsemisen mysteerio tarkoittaa itse asiassa laskeutumista karkeimpaan materiaan, pimeyteen ja kuolemaan, josta uudestisyntyminen (tai ylösnousemus) on mahdollista käärmetulen avulla. "Visita Interiora Terrae Rectificandoque Invenies Occultum Lapidem" – "tunkeudu maan ytimeen ja oikaisemalla se löydät Viisasten Kiven", on yksi alkemistien tunnuslauseista. Viisasten Kivi muuttaa epäjalot metallit kullaksi. Marsin hallitsema rauta eli ihmisen astraaliruumis muuttuu auringon hallitsemaksi kullaksi. "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman" (Room. 6:4).
Blavatskilta:
RISTI JA TULI
Kenties vanhojen tähtitieteellisten järjestelmien kaikkein laajimmalle levinneet ja yleisimmät symbolit, jotka ovat kulkeneet ajan virtaa pitkin vuosisadallemme asti ja jotka ovat jättäneet jälkiä kaikkialle kristilliseen uskontoon kuten muuallekin, ovat risti ja tuli – jälkimmäisen ollessa Auringon vertauskuva. Muinaisilla arjalaisilla ne olivat Agnin symboleja. Aina kun harras hindu tahtoi palvoa Agnia – sanoo E. Burnouf (Science des Religions, l. 10) – hän laittoi kaksi puun palaa ristin muotoon ja tietyllä tavalla pyörittämällä ja hankaamalla niitä sai tulen uhritoimitustaan varten. Symbolina sitä sanottiin svastikaksi, ja pyhästä puusta valmistettuna tarvekaluna, jollainen oli jokaisella bramiinilla, se tunnettiin nimellä arani.
Skandinaaveilla oli sama merkki, ja sen nimi oli Torin vasara. Sillä oli mystinen magneettis-sähköinen suhde Toriin, ukkosen jumalaan, joka, kuten Jupiter varustettuna ukonnuolin, pitää myös kädessään tätä voiman tunnusmerkkiä. Tätä valtaa hän käytti paitsi kuolevaisiin, myös elementtien pahoihin henkiin, joita hän hallitsi. Vapaamuurariudessa se esiintyy suurmestarin puunuijan muodossa. Allahabadissa se voidaan nähdä linnakkeen jaina-ristissä eli jaina-kuninkaiden talismanissa. Nykyajan tuomarin puhemiehen nuija ei ole sen enempää kuin tämä crux dissimulata – joksi arkeologi de Rossi sitä nimittää. Sillä puhemiehen nuija on vallan ja voiman merkki, niin kuin vasara edusti Torin mahtia. Skandinaavisissa legendoissa Tor halkaisi sillä kallion ja tappoi Medgarin.
Tri Schliemann löysi sen terra cotta -kiekoista muinaisen Troijan sijaintipaikalta, niin kuin hän uskoi, kaivaustensa alimmista kerroksista. Tri Lundy sanoi tämän osoittaneen "arjalaisen sivistyksen vallinneen paljon ennen kreikkalaista ja olleen suunnilleen ajalta kaksi kolme tuhatta vuotta eaa.". Burnouf sanoo sitä ristin vanhimmaksi tunnetuksi muodoksi ja vahvistaa, että se esiintyy kreikkalaisten ikivanhassa uskonnossa ja kuvaa Prometheus "tulenkantajaa", joka on ristiinnaulittuna Kaukasusvuorella, taivaallisen linnun – vedalaisten hymnien Cyenan – päivittäin nielaistessa hänen sisälmyksensä.
Boldetti (Osservazioni I, 15, s. 60) esittää kopion St. Sebastianin hautausmaalla olevasta maalauksesta, joka kuvaa kristillistä käännynnäistä ja haudankaivajaa nimeltään Diogenes, jolla on kummassakin jalassa ja oikeassa käsivarressa svastikan merkki. Meksikolaisilla ja perulaisilla oli sellainen ja se löytyy pyhän taun muodossa Egyptin vanhimmista haudoista.
On vähintäänkin outo sattuma, jonka ovat huomanneet jopa jotkut kristilliset papit, että Agnus Dei’llä, Jumalan karitsalla, on samat symbolit kuin hindujumala Agnilla. Samalla kun Agnus Dei sovittaa ja ottaa pois maailman synnit yhdessä uskonnossa, Agni-jumala toisessa sovittaa myös jumalia, ihmistä, maaneja ja sielua vastaan tehdyt ja toistuvat synnit, kuten osoitetaan kuuden uhrilahjan kuudessa rukouksessa (Colebrooke, Essays, vol. I, s. 190).
Jos siis löydämme nämä kaksi – ristin ja tulen – niin läheisesti liittyvän lähes jokaisen kansan esoteeriseen symboliikkaan, se johtuu siitä, että näiden kahden yhdistettyyn voimaan perustuu universaalien lakien koko järjestelmä. Astronomiassa, fysiikassa ja kemiassa eli lyhyesti sanottuna luonnonfilosofian koko alueella ne tulevat aina esiin näkymättömänä syynä ja näkyvänä seurauksena. Ja ainoastaan metafysiikka ja alkemia – vai sanommeko metakemia, koska muodostamme kernaasti uuden sanan skeptikon korvien järkytykseksi – voivat ratkaista lopullisesti tämän mystisen merkityksen. Esimerkki tai pari voi riittää niille, jotka haluavat pohtia vihjeitä.
Kosmoksen keskipiste eli suuri keskusaurinko, niin kuin kabbalistit sitä nimittävät, on jumaluus. Se on kahden suuren vastakkaisen voiman – keskihakuisen ja keskipakoisen voiman – välinen leikkauspiste. Nämä voimat ajavat planeetat niiden elliptisille radoille, jotka saavat ne muodostamaan ristin kierroillaan eläinradan läpi. Nämä kaksi kauheaa, vaikkakin hypoteettista ja mielikuvituksellista voimaa ylläpitävät harmoniaa ja pitävät universumin vakaassa, lakkaamattomassa liikkeessä. Svastikan neljä taipunutta osaa symboloivat Maan kiertoa akselinsa ympäri. Platon kutsuu universumia "siunatuksi jumalaksi", joka syntyi ympyrässä ja liikkui X-kirjaimen muodossa. Tämän verran astronomiasta. Vapaamuurariudessa kuninkaallisen arkin aste säilyttää ristin egyptiläisenä kolmoistauna. Se on maailman ympyrä, jossa on astronominen risti kehittymässä nopeasti sen päällä. Se on pythagoralaisen matematiikan täydellinen neliö lukuasteikossa, kuten Cornelius Agrippa tulkitsee sen okkulttisen merkityksen.
Tuli on lämpö – keskipiste; kohtisuora säde edustaa miehistä elementtiä eli henkeä, ja horisontaalinen naisellista elementtiä eli ainetta. Henki elähdyttää ja hedelmöittää aineen ja kaikki lähtee keskipisteestä, Elämän fokuksesta, ja valosta ja lämmöstä, joita edustaa maallinen tuli. Näin paljon fysiikasta ja kemiasta, sillä analogioiden alue on rajaton, ja universaalit lait ovat muuttumattomat ja samat ulkoisissa ja sisäisissä sovelluksissaan. Olematta epäkunnioittava ketään kohtaan tai eksymättä kauas totuudesta rohkenemme esittää, että on olemassa vahvoja syitä uskoa, että alkuperäisessä merkityksessään kristillisellä ristillä syynä ja helvetin tulen ikuisella kärsimyksellä – edellisestä johtuvan negaation suorana seurauksena – on enemmän tekemistä näiden kahden ikivanhan symbolin kanssa kuin länsimaiden teologit ovat valmiit myöntämään. Jos tuli tarkoittaa jumaluutta joillekin pakanoille, niin raamatussa Jumala on myös maailman elämä ja valo. Jos Pyhä Henki ja tuli puhdistavat kristityn, niin toisaalta Lucifer on myös valo, ja sitä nimitetään "kointähden pojaksi".
Katsommepa mihin suutaan tahansa, varmasti nämä ikivanhan palvonnan yhteiset muistomerkit löytyvät lähes joka kansalta. Arjalaisilta, kaldealaisilta, zoroasterilaisilta, perulaisilta, meksikolaisilta, skandinaaveilta, kelteiltä ja muinaisilta kreikkalaisilta ja roomalaisilta ne ovat kulkeutuneet täydellisyydessään nykyajan parsilaisille. Foinikialaiset kabirit ja kreikkalaiset dioskuurit ovat osittain säilyneet jokaisessa temppelissä, katedraalissa ja kyläkirkossa, ja kristilliset bulgarialaiset ovat myös säilyttäneet auringon palvonnan täydellisenä, kuten nyt tulemme osoittamaan.
Yli tuhat vuotta sitten tämä kansa, joka ponnahti esiin tuntemattomuudesta ja tuli äkkiä kuuluisaksi taannoisen venäläis-turkkilaisen sodan johdosta, kääntyi kristinuskoon. Silti bulgarialaiset eivät vaikuta yhtään vähemmän pakanoilta kuin he olivat aiemmin, sillä näin he viettävät joulua ja uuden vuoden päivää. Nykyään he kutsuvat tätä juhlaa Sourjvaki’ksi, koska se sattuu samaan aikaan kuin slaavilaisen ikivanhan Sourja-jumalan kunniaksi pidetty juhla. Slaavilaisessa mytologiassa tämä jumaluus – Sourja tai Sourva – ilmeisesti sama kuin arjalaisten Surya… aurinko… on lämmön, hedelmällisyyden ja yltäkylläisyyden jumala. Tämän juhlan vietto on erittäin vanha tapa, sillä kauan ennen kristinuskon aikaa bulgarialaiset palvoivat Sourvaa ja pyhittivät uuden vuoden päivän tälle jumalalle. He rukoilivat, että Sourva tekisi heidän peltonsa hedelmällisiksi ja toisi heille onnea ja hyvinvointia. Tämä tapa on säilynyt heidän keskuudessaan kaikessa primitiivisessä pakanallisuudessaan, ja vaikka sitä vietetään eri tavalla eri seuduilla, kuitenkin rituaalit ja seremoniat ovat oleellisesti samat.
Uuden vuoden aattona bulgarialaiset eivät ole töissä ja heidän on pakko paastota. Nuoret kihloissa olevat naiset valmistavat suuren platiyn (kakun), johon he laittavat erimuotoisia juuria ja nuoria versoja, joille kullekin annetaan nimi juuren muodon mukaan. Siten yksi tarkoittaa taloa, toinen puutarhaa, muut myllyä, viinitarhaa, hevosta, kissaa, kanaa jne., perheen maa- ja muun omaisuuden mukaan. Jopa sellaisia arvoesineitä kuin koruja ja rahapusseja on mukana tässä yltäkylläisyyden sarven vertauskuvassa. Näiden lisäksi suuri, ikivanha hopearaha sijoitetaan kakun sisään. Raha sidotaan punaisella langalla niin että se muodostaa ristin. Tämä kolikko symboloi onnea.
Auringonlaskun ja muiden seremonioiden jälkeen, joihin kuuluvat poismenevän valonlähteen suuntaan osoitetut rukoukset, koko perhe kokoontuu suuren pyöreän pöydän ympärille. Pöydälle sijoitetaan edellä mainittu kakku, kuivattuja vihanneksia, viljaa, vahakynttilä ja lopuksi suuri suitsutusastia, jossa on parhaita suitsukkeita levittämässä tuoksuja jumalalle. Talon isäntä, yleensä perheen vanhin – joko isoisä tai itse isä – ottaen suitsutusastian kunnioittavasti toiseen käteen ja vahakynttilän toiseen alkaa kävellä alueensa ympäri, suitsuttaen neljään kulmaan, alkaen ja lopettaen itään. Hän lausuu erilaisia loitsuja ja rukouksia, jotka päättyvät Sourjalle osoitettuun "Isä meidän joka olet taivaassa" -rukoukseen. Kynttilä laitetaan sitten pois ja se säilytetään läpi vuoden, seuraavaan juhlaan asti. Sillä ajatellaan olevan ihmeelliset parantavat ominaisuudet, ja se sytytetään ainoastaan perheen sairaustapauksissa, kun sen toivotaan parantavan potilaan.
Tämän seremonian jälkeen vanha mies ottaa veitsensä ja leikkaa kakun niin moneen palaan kuin paikalla on perheenjäseniä. Jokainen saatuaan palansa kiirehtii avaamaan ja tutkimaan sen. Joukon onnellisin on seuraavana vuonna se, joka saa kakkupalassaan vanhan kolikon punaisine lankoineen. Häntä pidetään Sourjan valittuna, ja jokainen kadehtii onnellista kolikon haltijaa. Sitten tärkeysjärjestyksessä tulevat talon, viinitarhan jne. vertauskuvat, ja löytönsä mukaisesti löytäjä lukee ennusteen tulevalle vuodelle. Kovaonnisin on se, joka saa kissan; hän kalpenee ja pelkää. Surua ja kurjuutta on tiedossa hänelle, sillä hänen ympärillään on vihamiehiä ja hänen täytyy varautua suuriin koettelemuksiin.
Samaan aikaan sytytetään takassa tukki, joka esittää palavaa alttaria. Tämä tukki palaa Sourjan kunniaksi ja sen on tarkoitus olla oraakkeli koko talolle. Jos se palaa läpi koko yön aamuun asti ilman että liekki sammuu, se on hyvä merkki. Muussa tapauksessa perhe valmistautuu näkemään kuoleman sinä vuonna, ja syvät valitukset päättävät juhlan.
Ei momtzee (nuori poikamies) eikä mommee (nuori neito) nuku tuona yönä. Keskiyöllä alkaa ennustamisen, magian ja erilaisten rituaalien sarja, jolloin palava tukki esittää oraakkelin osaa. Tuleen heitetty nuori nuppu, joka palaa äänekkäästi poksahdellen, on merkki onnellisesta ja nopeasta avioitumisesta, ja päinvastoin. Myöhään puolen yön jälkeen nuoret parit jättävät omat kotinsa ja lähtevät vierailemaan tuttaviensa luona, talosta taloon, esittäen ja saaden onnitteluja ja kiittäen jumalolentoa. Näiden parien nimi on Sourjakari. Jokainen mies kantaa suurta punaisilla nauhoilla ja vanhoilla kolikoilla koristettua oksaa ja Sourjan kuvaa, ja kulkiessaan he laulavat kuorossa. Heidän laulunsa on yhtä omaperäinen kuin se on erikoinen ja ansaitsee kääntämisen, vaikka tietenkin se menettää merkitystään tullessaan käännetyksi vieraalle kielelle. Seuraavat säkeet on osoitettu niille, joiden luona he käyvät:
Sourva, Sourva, vuodenaikojen herra
Onnellista uutta vuotta tuokoon sinulle
Terveyttä ja onnea tähän taloon
Menestystä ja siunausta seuraavalle vuodelle.
Hyvän sadon ja täydet tähkät
Kultaa ja silkkiä; viiniköynnökset ja hedelmät
Täydet viinitynnyrit ja kylläiset vatsat.
Jumala siunatkoon teitä ja taloanne…
Hänen varjeluksensa teille kaikille. – Aamen, aamen, aamen!
Laulavat sourjakarit palkitaan hyvistä toivotuksistaan lahjalla jokaisessa talossa, ja he menevät kotiin aamun sarastaessa… Ja näin vanhan Aryavartan symbolinen, eksoteerinen ristin ja tulen palvonta kulkee käsi kädessä kristillisessä Bulgariassa…
