seuraava »

[Marion]

Ihastuessani/rakastuessani mieheeni, hänellä oli niin paljon samanlaisia ajatuksia ja tapoja kuin minulla. Tulimme siis hyvin toimeen keskenämme. Nyt olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Siinä on menty ylä ja ala mäkeä. Aina olemme selvinneet niistä, jollain tavoin. Olen miettinyt monta kertaa suutuspäissäni, "miksi mä hullu olen ton kanssa naimisissa, kun en jaksa enää tätä jatkuvaa kinaa ja riitaa." Lasten ihanat heleät äänet ovat usein herättäneet uusia ajatuksia. Niiden voimalla olen jaksanut eteen päin.

Avioeroa olen hakenut kerran, kun en kestänyt mieheni kolmen kuukauden mykkäkoulua ja eikä hän ottanut osaa ruoka ostoksiin ja eikä laskujen maksaniseen ja eikä enään lastenhoitoon. Olin silloin todella kyllästynyt avioelämään. Kyllä, herra heräsi kun sai avioerohaasteen postista. Kävimme 4 kk psykologin juttusilla yhdessä ja erikseen. Se auttoi miestäni ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Peruin avioerohakemuksen.

Kyllä, isot vastoinkäymiset kasvattavat meitä molenpia jollain tavoin. Vieläkin olen sitä mieltä, rakastanko ollenkaan miestäni. Täytyyhän se olla jonkinlaista rakkautta kun olemme olleet näin pitkään yhdessä.  

[taiska]

Chandra, itse olen myös sitä mieltä että huumoria parisuhteessa pitää olla. en koskaan voisi olla miehen kanssa jolla ei ole huumorintajua. Onneksi miehelläni on yhtä omistuinen huumorintaju kuin minullakin 

Samaa mieltä  .Huumori on tärkeä osa elämää ja varsinkin avioliittoa ja minusta se että osaa nauraa myös itselleen on tärkeää !

[Artemis]

Kyllä vaan Taiska! Muut ihmiset taatusti pitävät huumoriamme ihmeellisenä ja lapsellisena  Mutta tärkeintä onkin että itsellämme on hauskaa 
Mieheni näkee helposti milloin olen huonolla tuulella tai masentunut ja silloin hän oikeasti hauskuuttaa minua  Nauru parantaa oloa.

[metsätonttu]

Minäkin, kuten Taiskakin, olen ollut tuon 25 vuotta naimisissa ihmeen onnekkaasti. Asiaa puoltaa kuitenkin se, että siippani on minua saman verran vanhempi, viisas ja ovela, osannut käsitellä minua.

Suurin voimavara on varmaankin ollut ns. kumppanuus, luottamus ja monet yhteiset harrastukset. Mutta suurena asiana toimii myös tila, minkä annamme toisillemme. Eli meillä on myös eri harrastukset, omat polkumme ja seuramme. Siten saamme virikkeitä yhteiseen olotilaan myös muualta. Ja se koomisuus on tärkeä, kuten poikamme sanoi kerran, että 'hullu perhe; isä vanhuuden höperö, äiti pahasti vaihdevuotinen ja lapset pahimmassa murrosiässä. Olen joskus sanonut pojille, että 'olette saaneet parhaan mahdollisen kasvuympäristön'. (Ja siinä on saanut kasvaa isä ja äitikin!!) Eipä silti. Vuosia tuosta hokemasta sain kuulla, että 'olemme superperhe'. Aika paljon lapselta sanottu!

Muutokseen joustaminen ja epävarmuuteen kasvaminen tulee olla hyväksyttyjä juttuja, sitten jaksaa. Ja...kun siippa kysyi kerran, lupaanko olla uskollinen, katsoin häntä ihmeissäni, että 'ihminenkö uskollinen, kysy koiralta'. Mutta löytyy sitä ihmiseltäkin.

[Chandra]

Mukava kuulla,että vielä on olemassa näitä parisuhteessa pitkään olleita,ja siihen uskovia ihmisiä 
Nykysin alkavat olla katoavaa luonnonvaraa ja vie uskottavuuden jo koko touhusta.Luulen ja toivon,että itsellänikin taitaa olla alkukankeutta ja pelkoa.
Molemmat tuovat omat juttunsa entisistä liitoista,ja sitä kuvittelee että tuo toinen käyttäytyy yhtä nurjasti kuin edellinen.Sitä mallia ei aivan helposti päästään pois saa.
Uusperheille,joissa minun,sinun ja meidän lapset nostan kyllä hattua jos onnistuvat.Sitä en lähtisi tämän pääkopan kanssa yrittämään.
Pitänee tehdä tuo testi,, :
Tänään jo rohkeasti esitin yhtä uudistusta,vaan vastareaktio    ,jonka jälkeen kauhia    ja mää 
Eli ei testin päivä vielä   

[Artemis]

Älä silti lannistu Chandra, miehet välillä tuppaavat olemaa tuollaisia mörrimöykkyjä 

[sawotar]

: Kun on kokenut 2 henkisesti kasvattavaa parisuhdetta''liittoa'' ja 2 pitkähköä yh aikaa, niin nyt osaa antaa arvoa sille ''turvalliselle ja arkiselle suhteelle, itse olen aina ollut sellainen, kun aika loppuu, niin jatkan etiäpäin, jotenkin olen vaistonnut/tiennyt, millon suhde ei palvele enää tarkoitusperää vaan aika on siirtyä, kuka se nyt naimisiin menee jos tietää eroovansa Nyt on itselläni sellainen suhde jota olen elämääni toivonut aina ja keskinäinen ystävyys/kunnioitus/arvostus/rakkaus ja erilaisuus kannatavat meitä, tiedän että vielä tulee hankaluuksia ja esteitä, mutta me selviimme niistä

[Chandra]

Hei Sawotar 

Jotain tuollaista,miksi tämänhetkisen suhteesi kuvasit minäkin etsin.
Itseasiassa uskon, että tämän hetkisessä suhteessa juuri nuo kuvaamasi asiat ovat mahdollista saavuttaa.
Mulla myös pitkä yh-aika takana.Avioliitto ei tunnu mitenkään tärkeältä,vaan löytää se kultainen keskitie kummallekin,hioa liian terävät särmät pois.
Näitä asioita en juurikaan nuorempana ajatellut ensimmäiseen liittoon menessäni.
Ehkä tarkkailen liikaa näitä pieniäkin riitoja,tuntuvat vaan niin kuluttavilta.
Vaan enpäs kovin helpolla enää luovuta.
Yritän pikkuisen venyttää nopeasti kärvähtävää pinnaani 

[sawotar]

Hei Chandra  sepä se, ja yksi mikä auttaa on keskinäinen kommukointi, jos toinen on vastaanottavainen keskusteluun, puhuu suoraan tuntoja syviä, eikä jää yksin märehtimään omien tuntojen kanssa, kuten varmaan kokemuksesta tiedät, että ei se yh elämäkään kovin auvoisaa ole, tosin ennen yksin kuin huonossa suhteessa, mutta mikä määrittelee sitten sen suhteen laadun? Parisuhteet ei ole mikään yksioikoinen juttu, tulee ylä- ja alamäkeä nehän kuuluu elämään ja siinähän se aito oikea rakkaus punnitaankin , tietty on silläkin rajansa, kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä suodattaa, siinäkin on aina katsottava onko parisuhde oman edun mukaista sehän on sitä itsensä arvostamista Sepä se kun on yksin niin sillon kaipaa sitä parisuhdetta, ja kun taas on parisuhteessa, sillon sitä kaipaa olla yksin on se aika jännää..ei ole hyvä olla yksin eikä yhdessä

[^^Queen Nefertiti^^]

Joukkarille ei ole olemassa arkea, ja vaaka vaatii ehdottomasti romantiikkaa. Mihin sitä miestä muuten tarvitaan?

Eka joukkarimies ajatteli tähän tyyliin, nousumerkit vaan hieman erilaiset ja henkiset intressit, joiden kanssa pidän nyt matalaa profiilia. 

[Barrett]

Tutkimuksissa on todettu (tsekatkaa Conrad & Milburn: "Seksiäly"), että pisimmät ja onnellisimmat liitot perustuvat samanlaisuuteen . Luonne, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, mutta myös esim. sellaiset asiat kuin ÄO, ulkonäkö, pituus ja paino vaikuttavat !
Se, että avioparit muistuttavat toisiaan, ei siis liene sattumaa...

[taiska]

Tutkimuksissa on todettu (tsekatkaa Conrad & Milburn: "Seksiäly"), että pisimmät ja onnellisimmat liitot perustuvat samanlaisuuteen . Luonne, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, mutta myös esim. sellaiset asiat kuin ÄO, ulkonäkö, pituus ja paino vaikuttavat !
Se, että avioparit muistuttavat toisiaan, ei siis liene sattumaa...

Pakko sanoa, että tuossa tutkimuksessa on perää  .Meissä mieheni kanssa on hirveästi samaa (jo syntymä kartoissammekin)ja parisuhde analyysissäkin luki, että olemme todellisia sielun ystäviä vai miten se nyt meni  .Minusta se on tärkeää, koska on helppo ymmärtää toista ja kun mielenkiinnon kohteissa on paljon samaa, niin mikäs se enempi yhdistää

[^^Queen Nefertiti^^]

Sehän on selvä, siksi meinasinkin tulla hulluksi kun exä kielsi ne 20 tai 25 asiaa mitä meillä oli yhteistä, lähtien; koulutus, tytär, harrastukset, matkailu, syntymävuotemme, menneet elämät jne.. kait pitää löytää joku joka on 100% samanlainen eikä vain 90%-- 

[Barrett]

Niin, ja se lähde oli tietysti väärin Kyseessä oli Bas Kastin teos, jonka nimeä en muista. Olisiko ollut yksinkertaisesti "Rakkaus"...
Joka tapauksessa, hieno ja selkeä kirja kaikille asiasta kiinnostuneille. Suosittelen lämpimästi

[taiska]

Taiska, kyllä vaan ravut yleensä mielellään viettääkin rakastettunsa kanssa aikaa ja eivät halua päästää näitä kauas  Oma mieheni kuitenkin on nouseva neitsyt ja hän uppoutuu herkästi omiin puuhiinsa, tekniikan ihmeelliseen maailmaan joten häntä ei niin haittaa jos huitelen itse omissa menoissani välillä 

Tämä oli alussa, mutta mennyt ohi silmieni ja pakko oli ottaa kantaa koska mieheni on myös hulluna kaikenlaisiin teknisiin härveleihin  . Avioliiton alkuaikana kaappini täyttyivät lahjaksi saamista keittiö koneista kunnes vihjaisin, että mielestäni keittiö koneet kuuluvat koko perheelle, mutta henkilökohtainen lahja on jotain muuta  .Viisas mies, ei tarvinnut kuin kerran vihjaista  .Tietenkin koneetkin oli tärkeitä helpottihan ne hirveästi kaikkia kokkaus hommmia, en minä sillä, mutta ei samaa konetta välttämättä tarvitse aina ostaa uudempaa mallia  .