seuraava »

[Esmiralda]

Haluan ottaa tällaisen puhdistus-ulostus-ahdistuspois-kuurin esille,

jotta olisimme avoimempia ottamaan vastaan taas kevään lumoavaa aurinkoa ja uusia asioita!

[mirka222]

Pelkään etten luota tarpeeksi sisäiseen ääneeni/intuitiooni, ja että jämähdän paikalleni ja samoihin kuvioihin ikuisiksi ajoiksi tekemättä sitä, mistä unelmoin. Toisaalta pelkään, että liika muutos ja unelmien seuraaminen vaikuttaa vain tuhoavasti lopulta elämääni.. Onko parempi katua tehtyä vai tekemätöntä?
Minullakin nyt ollut 5vuotta kestävä suhde (ensimmäinen) tarkastelun alla, viime keväästä asti ollut sellainen tunne, että haluaisin nähdä muutakin maailmaa ja että olemme niin erilaisia,vietän enemmän aikaa muualla kuin kotona, mutta ajattelin katsoa rauhassa, miten tunteeni muuttuvat ajan kuluessa (ailahtelevaisuus ei ole parhaimpia piirteitäni )..Olen kyllä eka kertaa elämässäni ihan hukassa...Minulla on tapana myös kiintyä ihmisiin niin paljon, että saatan sotkea rakkauden ja turvallisuuden tunteet toisiinsa, tai turvallisuus merkitsee minulle paljon suhteessa enkä tiedä minkälaista on olla yksin..Olen koko pienen ikäni (17->) seurustellut..

[^^Queen Nefertiti^^]

Pelkäänpä että väsyn miehiin taas muutamaksi vuodeksi, jos eräs suhde pitää laittaa  katkolle.. mutta pitääkö sitä pelätä. Jos haluaa hyviä kokemuksia, saa kai niitä itsekseenkin, mutta pelkäänkö että pitää olla vain fyysisen läheisyyden takia niiden kanssa, jos ei muuten välitä.. no pelkäänpä etten vaivaudu..


Don’t make any decisions when in the grip of powerful emotions today, dear . Under the influence of Justice, you will certainly have the energy it takes to get rid, once and for all, of everything that you’re no longer happy with in your emotional life. In this deleterious climate, invoked by the card of Death, you’ll need to get some fresh air in order to be able to breathe again and to see things more clearly. Above all, be aware that any decision of this type cannot be taken without some careful thinking being done first. Don’t try to skip that step!

[*Kide*]

*HILJAISTA jupinaa*  ( )
Miksi pelätä?
Jos pelkää jotakin, niin (korjatkaa jos puhun ihan pöllöjä!) se estää sinua toimimasta. Ei uskalla kohdata, ei uskalla elää 
Se joka pelkää, se ei pelaa... sanotaan, tämä on mielestäni aikas tavalla totta elämän suhteen ja siihen kuinka elää. Hulluuden rohkeus laskettakoon pois tästä... 
Jokin vaivaa, pelottaa... jokin ihminen tai tapahtuma. Nielaisu, kädet kylmän hien peitossa, sydän kurkussa, mutta kun sen kohtaa, on se ohi  ja ehkä, ihan oikeasti ehkä se ei oikeasti ollutkaan niin pelottavaa...?

Mitä täällä saa ilmaiseksi? P****a niskaan ja muiden murheet /ongelmat 
Tahtooko sitä oikeasti kukaan? Takuulla ei, mutta moni ei uskalla sanoa, ettei käy!
Miksi? Kun pelottaa...   
Mitä menetät jos toimit? 

Yritän nykyään suhtautua ko.asiaan niin että, tulee mitä tulee ja se sitten hoidellaan sen mukaan. Olen kaamea murehtija ja jotkin vievät herkästi unenikin. Olen kysynyt itseltäni, miksi sallin se? Miksi anna mieltäni ja uniani häiritä jonkin sellaisen, mille en kertakaikkiaan nyt pysty yhtään mitään. Perustellut vielä, että kun olen väsynyt murheen hoitaminen on vielä vaikeampaa. Mutta totta on, että aina joskus saa ne murheet niskalenkin ja silloin tuntuu kyllä pahalta... myönnän  Aina ei jaksa olla vahva...
On asioita jotka pelottavat niin, että sydän kutistuu ja särkee kun miettii... lapsen sairastuminen tai kuolema, puolison menetys, terveyden katoaminen, luonnon tila ja tulevaisuus, ihmisen luoman maailman tila ja tulevaisuus... onhan noita.
Mutta miksi surra etukäteen? Jos voi jotakin tehdä, se tehdään ja jos ei, niin sit ei. Luodaan uusi tilanne katsaus voimisen tasoon, kun on jotakin oikeasti tapahtunut ja tehtävissä.

[Esmiralda]

Tätäkinhän on jauhettu areenalla, mutta ei kai se haittaa, jos asioihin palataan.

Sain tämän aiheen mieleeni ehkä sen vuoksi, että siitä keskusteltiin työpaikallani. Laitoin itseni liriin erään luokan kanssa, jossa pari kertaa viikossa käyn, ja joka on täynnä vaikeuksia. Laukoin heti, että minua aina vähän peloittaa tulla tähän luokkaan. Heti syntyi tyhjä hiljaisuus. Ja kun he olivat valmiita, annoin tulla tuutin täydeltä. - Luulen, että se on sen vuoksi, koska tämä ilmapiiri on täällä raskas, vaikea. Teillä ei ole yhteishenkeä. Ja tässä luokassa on liian paljon pelkoja. Liian paljon olen nähnyt kyyneleitänne. On pelkoa lihavuudesta, laihuudesta, siitä ettei saa kavereita, ei ole ystäviä, kukaan ei tykkää, minä en osaa mitään, olen surkea.

- Näistä peloista voimme jutella ja purkaakin niitä. Yks on pelko, mikä pitäisikin olla täällä. Se pelko, mitä sanotaan kun ei ole tehty läksyjä, kun kirjat ovat hukassa eikä ole kynää jne. Sillä sen pelon taakse kätkeytyy vastuunotto jo omasta elämästä ja velvollisuudentunne. Se on aikuiseksi kasvamisen merkkiä. Se on sitä että ymmärtäisitte että koulunkäynti on teidän työ ja läp, läp, en pitkästi mutta selkeästi.

Sillä todellakaan, nykyajan lapsilla monellakaan ei ole minkäänlaista vastuuntunnetta tai velvollisuuksista vielä hajuakaan. Ne kuuluvat hyvin pitkiä vuosia vanhemmille kait...Pojat valitettavasti kasvavat tässä vähän hitaammin. Joten he melkein vihaisesti usein sanovat : -En kai minä mittään voi tehdä kun ei ole kirjaa! (usein tarkoittaa ettei läksyjä edes tehty). Tai...En minä ole mittään tehnyt!

Eli ei pelko ole pelkkää pahasta. Se voi ilmentää monta seikkaa.
 Pelon taakse kätkeytyy hyvin paljon sellaista, mitä meidän pitää vain kohdata, koska siellä on juuri ne kasvamisen asiat. Pelkää ja pakene on hallaa omalle itselle.

Tämä on vain pieni esimerkki pelosta...

[Esmiralda]

Mieleni tekee vähän kaivella juuri tuota, miksi me pelkäämme ja sitä mitä siihen kätkeytyy.

Esim. rapu76:n pelko ja huoli itsen kasvamisesta, vaikka hänellähän on ollut rohkeutta vaikka mihin, aikamoiseen elämänmuutokseen. Ja se että sinulla on huoli toisesta. Mietipä miten paljon olet tässä prosessissa kasvanut ja mitä voimavaroja olet itsestäsi oppinut löytämään, mitä vastuuta?

N222:lla tuo kaikki on ehkä edessä, mitä rapu on jo läpikäynyt. Hänellä on huoli omasta kehityksestään ja siitä missä 'pieni minä' menee, vai onko hukkunut toisen jalkoihin. Toivottavasti luet mitä muut ovat kirjoittaneet!

Elwyn taas on kuunnellut tuon 'pienen minän' vaatimuksia ja taistelee niiden puolesta. Mutta jääkö jokin toinen puoli elämättä? Antaumuksellisuuden upea kokemus?

SA pelkää sitä ettei hallitse sitä vuorovaikutussuhdetta. En tiedä mitä siinä pelkää. Kannattaa miettiä...

Jaspis miettii kypsästi jo toimivuuden voimia, mikä pelko estää sitä joskus. Ehkä itsesuojeluvaisto. Pelko voi olla myös sitä. Sitä että ei tarvitse olla vahva. Se voi katketa. Joustava toimii paremmin...

Toivon, että keskustelette toistenne kanssa, varsinkin rapu76 ja N222. Teillähän voisi olla paljon asiaa toistenne kanssa!

Mitä minä pelkään! Tottakai itseäni. En tunne sitä. En tiedä kuinka se käyttäytyy odottamattomissa tilanteissa esim. hyvän ystävän kuoleman edessä....mutta on toki muitakin pelkoja, joka päivä.

[Riitta]

Niin, kaikilla kait on niita pelkoja, minulla on huoli tulevaisuudesta, olla niin vanha, etta joutuu toisten armoille-en edes halua viela ajatella sita.

[Esmiralda]

Ei oo totta! 

Jo se pelkoko?

[Chandra]

Pelon läpi on mentävä,jotta se poistuu.Opittava tietyt ihmisyyden puolet,jotta osaisi auttaa ja usein ne opitaan käymällä läpi pelottavia elämän vaiheita.

Pieni pätkä "keskustelua".
Minä kuljen teidän kanssanne nyt ja aina.
Turvatkaa minuun kun teillä on tarve löytää apua,suojaa ja turvaa.Hiljentykää ja rakastakaa toinen toisianne,kuten olette oppineet tekemään.Kenenkään kohdalle rakkautta ei osoiteta liian paljon,mutta jos pyritte kovin jyrkin keinoin estämään jonkun kulkua pimeässä erämaassa,estätte häntä löytämästä sen,jota hän on tullut maan päälle etsimään.
Olkaa rakastetut ja muistakaa,että erämaassakin on vettä,pimeässäkin on valoa ja pahuudessa,joksi sitä kutsutte on hyvää,,,

[Esmiralda]

Kyllä Chandra...PELON ON MENTÄVÄ LÄPI!

Sinä se osaat sen tiivistää. 

Oikeastaan mitä olisi ihmiselämä ilman pelkoa? 

[*Kide*]

Oikeastaan mitä olisi ihmiselämä ilman pelkoa? 

Tunteettomien, raadollisten, omaa etuaan vain ja ainoastaan tavoittelevien raakalaisten elämää... lapset varmaan oppisi evoluution ansioista tulemaan heti omillaan ja kaippa me munittaisiin munat santaan niin kuin em. kilpikonnat 
Yhteisöllisyyttä tuskin olisi olemassakaan 
Esmiralda -esimerkkisi luokasta osoittaa minusta hienoa pedagogista taitoa ottaa luokka haltuun  Ehkä vähän käytetty "väline" on paljastaa olevansa vain ihminen ja osoittaa sen avulla, miksi luokassa on paha olla... ehkä jopa oppilailla itsellään.
Taidampa säilöä esimerkin takaraivoon vastaavaisuuden varalle 
Mutta jos tuo on "pelkoa", mitä on järkevyys? Onko raja häilyvä ja /tai osoitettavissa toiminnalla missä kulkee 
Diamondin pelko on se ehkäpä kaamein, mitä itse omalle kohdalle myös voin allekirjoittaa. Ei vanhuus, ei sairauskaan niin, mutta jos sattuu jäämään sellaisen kylmän ja tunteettoman hoidokiksi...iiik! Varsinkin, jos tilanne on niin paha, ettei pääse itse hoitamaan luonnon tehtävää loppuun 

[Esmiralda]

Kiitos Jaspis!

Rapuhan toimii tunteilla!  Siinä myös yksi ravun voimavara. Mutta kyllä siinä pitää myös kylmä järkeily ja oivallus, tietyt päämäärät mukana. Mutta myös aitous, missä välitetään toisesta ihmisestä.

Kyllä pelko särkee ryhmää, synnyttää sitä oppositiota kaikkeen mitä tehdään!

[Esmiralda]

Moraali löytyy hyvin paljon yhteiskunnan nimeämistä ja nimeämättömistä säännöistä, mutta se rakentuu myös hyvin yksityisesti. Kannattaa kuunnella, onko se moraalin ääni muulta tulevaa vai itsekö itseään moralisoi. Sitä tekee joskus huomaamatta ja se tekee pahaa jälkeä. Sinä olet paljosta selvinnyt, rapu, nyt vain katse eteenpäin.

Yritä jättää syytökset, varsinkin itsesyyttely. Kevään aurinko kuule kummasti auttaa! 

[Chandra]

rapu76

Ajattelin ja pelkäsin tuota aivan samaa asiaa.Että en enää osaisi luottaa.
Nyt piiiiiiiitkän prosessin jälkeen,kykenen siihen taas.
Tosin siinä piti kohdata paljonkin pelkoa,leimaantumista,josta olisi saattanut seurata häpeän tunnetta.
Vuoden mietin pelkojani ja lähdin viemään mahdottomalta tuntuvaa asiaa eteenpäin.Siitäkin huolimatta,etten tule uskotuksi,että leimaannun hulluksi,että luhistun lopullisesti.

Mutta se kannatti tehdä.Ottaa sen riskin,sillä kaikki pelot karisivat nilkkoihin,kun asia vietiin loppuun.
Ja minun ei muuta tarvinnut,kuin pysyä totuudessa.Kirjoittaa vastineita yhä uudelleen,vaikka luin itsestäni mitä oudoimpia asioita.
Kyllä välillä pelotti.Pelotti ihan kauheasti.
Vaan kun tiesin,etten pääse siitä pelosta,jollen mene sen asian läpi.

Nyt on olo kuin Narri-kortilla.
Ei pelota enää mikään ja voin kohdata ihmiset,kenet tahansa,milloin tahansa.
Minä päätän ottaa riskin ja luottaa.Siitäkin huolimatta,että taas menee poskelleen,sillä nyt tiedän,että kaiken yli pääsee ja kukaan ei välty pettymyksiltä.
Mutta haluan taas viimeinkin elää!
Mikä onkaan parempi aika luottamukselle ja pitää kaikki ovet auki,kuin tämä ihana kevät!

Uskallathan sinäkin?Itsesi ja elämäsi tähden!

[Ave^^]

Tämä on kaunein ketju mitä olen koskaan lukenut 
ansaitsisi tulla kiinnitetyksikin.