Hmm... pelkään tavallaan
tulevaisuutta..
Että mites oikein selviydyn kaikesta,saanko itsekuria opiskeluihini,ja pärjäänkö rahallisesti yksin kahden koiran kanssa jne jne... Pelkään että menetän itsekurini,sitä se on eniten.Että en ota vakavasti mitään,olen vaan ja luulen että kaikki järjestyy itsestään.. opiskelut ne aina tökkii.
Tuntuu etten löydä omaa paikkaani täällä? Haluaisin vaan matkustella jossain ihanissa maissa,loikoilla rannoilla,shoppailla,kierrellä paikoista toiseen.. olla vaan ja nauttia elämästä,eikä se mieskään olis pahitteeksi.
Mutta kuitenkin löydän itseni täältä,Suomesta,opiskelemasta jotain joutavanpäiväistä ja yritän selvittää raha-asioitani jollain tavalla.. Mutta kai se niin on että ensin työ ja sitten huvi,jos opiskelen ahkerasti niin että saan joskus työn yms,että olis joskus varaa lähteäkin sinne ulkomaille,vaikka asumaan. Jotenkin olen aina kuvitellut muuttavani ulkomaille asumaan...
Pelkään siis jotenkin että menetän otteeni kaikkeen mikä ei miellytä juuri nyt,ja en saavuta sitten ikinä sellaista elämää mitä haluaisin..Vaikka
mikään ei tule ilmaiseksi. ei tässä tekstissä taida nyt olla mitään tolkkua