seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Ai jos kuuveskaritkin lasketaan, niin erään vanhemmat erosi ja menetti minut hehe sekä taloudellista vaikeutta tuli.. velkaa.. mutta tämä voi johtua vähän muustakin.

[Riitta]

Viela puita pesaan kun lueskelin naita juttuja.
Minulle loytyi omissa haissani velipuoli-jota me aina luultiin serkuksi-silloin vasta aitini uskalsi kertoa taman salaisuuden-oli se aika sokki.
Onko se sitten    vai  -joka on kolmannen huoneen lopussa...

[selkälokki]

olen  ja kuoleman kautta olen vähän menettänyt aivan läheisiä. Mutta henkisesti olen kärsinyt kovan koulun, jossa siskon ja kaikki entiset ystäväni panivat välit poikki ja suhtautuvat minuun kuin kuolleeseen. Syynä se, että lähdin pois uskonnosta, johon vanhempani ja siskoni ja aiemmat ystävät kuuluivat.
Voihan se olla oppiläksy se, että täytyy tunteiden maailmaan mennä. Toisaalta ajattelen myös sitä, että usein vesimiehistä sanotaan, että veskarit ovat oman tiensä kulkijoita. Ehkä olosuhteet pakottavat vesimiehen löytämään sen oman polkunsa ja kulkemaan sitä itsenäisesti.
Itselleni se on ainakin välttämättömyys. Tiedän, että jos liittyisin takaisin tuohon uskontoon, välit siskoon ja muihin palautuisivat. Mutta koska ajattelen asioista miten ajattelen, enkä voi elää itseäni vastaan, minun on kuljettava oma tieni itsenäisesti.

[Riitta]

   ovat aivan varmasti myos oman tien kulkioita-mina myos jatin uskontoni...

[*Kide*]

Onko tänne hakeutuneet  ja    niitä selviytyjiä? Jotka ovat menetyksistä ja/tai ongelmistaan jollakin tavalla selviytyneet voittajina, vaikkakin ehkä naarmuilla ja arvilla.
Missä ovat ne jotka eivät jaksa elää sisäisen äänen mukaan ja em.tehdä radikaaleja päätöksiä läheisten ja muiden sosiaalisista paineista huolimatta? Miten käy jos/kun ei jaksakaan pelata korteilla kotka sai syntymässään?
Oma kokemukseni juuri tuosta on kertomani tuttava... juuri äsken kuulin taas viimeiset edesottamukset ja pika-analyysi ihmisestä on karu; dominoiva, psyykkisesti hyvin hallitseva muita perheenjäseniä kohtaan ja varsin raadollisen itsekäs, mutta korostaa koko ajan kuin hyvä ja uhrautuva on (marttyyri) nje., nje, nje 
Itse on voi olla enään tekemisissä koska oma elämäni on tiukassa muutostuulessa ollut viimiset pari vuotta ja koin tuon henkilön kuin mustaksi aukoksi ja hirvittävän raskaaksi. Taisin tehdä hänelle myös epämukavat vibat  mutta lähinnä, koska hänestä tuntui kuin olisi sairastunut mieleltäni ja siksi kyseenalaistin kaikkea. Niin ja nyt olen sit seonnut lopullisesti 

[hymy9]

Hei Kaikki!

Tähän on pakko tarttua.
Miten käy Vesimiesten, jotka eivät jaksa uida vastavirtaan?
Mieheni      teki kaksi vuotta sitten itsemurhan. Hän jäi työttömäksi -92 taiteellisesta "vapaasta" ammatista, eikä enää jaksanut näitä työllisyystoimenpiteitä. Alkoholisoitui ja lähti pois.

Hän menetti 15-vuotiaana isänsä avioeron yhteydessä. Isä ei ollut enää missään yhteydessä poikaansa, eikä avannut ovea, vaikka poika kävi ovea kolkuttamassa.
Nyt meidän poikamme menetti isänsä saman ikäisenä.

Minua jäi askarruttamaan näiden kolhittujen Vesimiesten läheisten vanhempien ja lasten kartat. Tietenkin omassa tapauksessani mietityttää alkoholismin periytyminen.

Poikani peri isältään seuraavat aspektit:
 
 

pojalla  , isällä 
  samassa ilmamerkissä
pojan    isän
isällä  , pojalla 
pojan  isän 
pojalla  , isällä   
molemmilla  2. huoneessa ilmamerkissä

Paljon on yhtymäkohtia. Pojallani on  4.huoneessa,  5.huoneen alussa.
Pelastaakohan  poikani?

Tällä hetkellä poikani on päässyt taidepainotteiseen lukioon ja hän voi hyvin.

Kun tapasimme mieheni kansssa  konjuktoi  :ani.

Descendanttimerkkini on  ja minä todella pidän Vesimiehistä, itselläni on  kvintiili  .

Että tällaista. Olisi mielenkiintoista kuulla  heijastuksista läheisten kartoissa.

Valoisia päiviä
t. Hymy9

[Cleome]

Minä olen  mutta en ole menettänyt (toistaiseksi ) muita kuin mummoni kahdeksan vuotiaana. Surin sitä silloin paljon, mutta luonnollinen osa elämäähän se kuolema on. En tiedä laskeako sitä tähän. Isovanhempien kuolemaa en laske. Niitä oli jo osannut odottaa.
Äitini on myös . Häneltä kuoli sisko yli kaksikymmentä vuotta sitten oman käden kautta. Muita menetyksiä en ainakaan tiedä hänen elämästään. Voi olla että on sellaisia jotka on kokenut menetyksiksi, mutta ei varsinaisia kuolemia muita. Paitsi tietenkin vanhempiensa kuolema, hän piti heistä huolen kotona niin pitkään kuin pystyi.
Entinen poikaystäväni oli . Häneltä en tiedä fyysisiä menetyksiä, mutta on ottanut raskaasti psyykkiset menetykset kuten erot.

[Lilli]

Kyllä omastakin tuttavapiiristä löytyy niin Au- kuin Kuu-Vesimiehiä, joilta ei tiettävästi ole kuollut ketään eikä kukaan ole eronnut, vaan energia ilmenee eri tavoin.

Julkkisarkistoa vielä kaivoin ja tutkin James Deanin karttaa hieman. Hän oli  . Hänen perheensä oli kotoisin Indianasta, mutta muuttivat Kaliforniaan, jossa asuivat viitisen vuotta. Jamesin äiti kuoli syöpään, kun James oli 9-vuotias. Tämän miellän enemmän tuohon Kuu-Skorpioniin. Joka tapauksessa isä on katsonut olleensa kyvytön kasvattamaan lastaan, ja James on lähetetty takaisin Indianaan setänsä kasvatettavaksi. Eli näin ollen hän menetti isänsäkin. Jamesin oma kuolemahan oli myös äkillinen, liian varhainen ja dramaattinen.

Sedät ja tädit tuntuvat olevan melko suuressa roolissa ainakin näissä Vesimies-tapauksissa, jotka ovat minulla tarttuneet haaviin.

[Pokaga]

Olen aurinkomerkiltäni vesimies, eikä minulta ole kuollut ketään läheisiä ihmisiä. Molemmat isoisät, mutta eiköhän se ole normaalia. Kumpikaan heistä ei myöskään ollut erityisen läheinen, pikemminkin päinvastoin.

[Esmiralda]

Ohhoh, noita menetyksiä!

Minun  siskoni menetti ensimmäisen lapsensa 2-vuotiaana aivokasvaimeen. Se oli kamalaa!

[Almah]

Onko tänne hakeutuneet  ja    niitä selviytyjiä? Jotka ovat menetyksistä ja/tai ongelmistaan jollakin tavalla selviytyneet voittajina, vaikkakin ehkä naarmuilla ja arvilla.
Missä ovat ne jotka eivät jaksa elää sisäisen äänen mukaan ja em.tehdä radikaaleja päätöksiä läheisten ja muiden sosiaalisista paineista huolimatta? Miten käy jos/kun ei jaksakaan pelata korteilla jotka sai syntymässään?

Minun täytyy kyllä sanoa, että itse olen käynyt kuilun partaalla, jossa jouduin miettimään kumman suunnan elämässäni otan. Uidako vastavirtaan ja käydä itsensä kanssa totaalinen monologi, vai hypätäkö alas ja antaa mennä...

Jos olisin valinnut tuon toisen suunnan niin silloin olisin luovuttanut ja tuskin olisin enää tässä kirjoittelemassa..

[Minerwa]

Minäkin valitettavasti tiedän, miltä kuilun reunalla näyttää. On ollut sekä hyviä että huonoja aikoja. Olen joutunut tekemään aika radikaalejakin ratkaisuja oman elämäni suhteen ja vetämään ympärilleni terveet rajat suojatakseni itseäni ja elämääni. Tietoisesti olen ottanut etäisyyttä kuluttaviin asioihin ja ihmissuhteisiin; ehkä nekin voidaan laskea eräänlaisiksi menetyksiksi... en tiedä.

Toisaalta ajattelen myös sitä, että usein vesimiehistä sanotaan, että veskarit ovat oman tiensä kulkijoita. Ehkä olosuhteet pakottavat vesimiehen löytämään sen oman polkunsa ja kulkemaan sitä itsenäisesti.

Allekirjoitan tuon kyllä omasta kokemuksestani. Risukasasta se pienikin ponnistaa, ja veskari löytää omalle polulleen 

[misnomer89]

No, en itse tiedä olenko Aurinko vai Kuu-Vesimies vai mikä, Vesimies kumminkin  mutta niitä menetyksiä on elämässä ollut aika lailla, ja rankkojakin juttuja. Ehkä se vaan on niin että jokin voima haluaa vähän "kovettaa" Vesimiestä, että pystyttäisiin niiden menetysten kautta selviämään elämässä paremmin? Vesimies on kuitenkin sisimmässään aika herkkä, ja tuollaiset menetykset vähän opettaa siihen että elämä ei oo aina kovinkaan helppoa, ja että taka-iskuja tulee, ja niiden yli pitää vaan päästä jotenkin.

[mopomies]

Minusta tuntuu että kyllä kaikille tulee menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Jostakin syystä joillekkin enemmän kuin toisille.
 Mie olen moninkertainen veskari mutta ne menetykset joita tähän mennessä on tullut ovat mielestäni kuuluneet normaaliin kiertokulkuun.Ainahan kuollaan ja synnytään. Asiat eivät mene niinkuin pitäisi.

Olisko yhdistävä tekijä... Kohtalo,joka on itse kullekkin määrätty ! Minusta se menee niin. :

Ja se on kyllä huomattu että "edelläkävijänä" joutuu joskus painamaan kohtalaisen rankkaan vastatuuleen,mutta silloinkin pitää pitää suunta selvänä. Ja ainahan voi käyttää kiertoteitä osoitteen pysyessä mielessä.
Vastamäkiin auttanee,(ainakin minulla) se että ajattelee mikä on pahinta,sitten jos ei pahin ei toteudukkaan niin se on positiivista.Sitä positiivisempaa mitä kauemmas pahimmasta jäädään !
Sillä tavalla risukasaankiin saadaan päivänvaloa ! Eikä se ole tulitikku ! 
 

[Hiisitär]

Tämä menee nyt ehkä hivenen off-topic ja ei varmaan ihmeemmin kiinnosta pitkän linjan astroharrastajia, mutta huomasin hauskan "sattuman" selaillessani tuossa tulevien pelien ennakkokuvia ja nettiuutisia. Kuten nyt varmaan puolet täälläkin tietää pleikkarilla pelaaminen on intohimoni ja olen hyvin uskollinen pelisarjalle, jos löydän hyvän.

Joskus pelihahmoille keksitään myös syntymäajat, lähinnä nyt vain syntymäpäivän perusteella. Hahmo, jolla olen pelaillut kohta 10 vuotta, nimeltänsä Siegfried (tuommonen tyyppi) tuli vastaan netissä äsken ja muistin, että ai niin joo, tämähän hahmo on horoskoopiltaan Vesimies. Ryhdyin sitten miettimään hahmon kehityskaarta ja hoksasin, että Siegfriedin elämä vesimiesmiehenä ei olekaan ollut muuta kuin menetystä menetysten perään! Isän murha (vahingossa omin käsin), kodin menetys, psykoosiin joutuminen, itsensä menettäminen Soul Edge-miekalle (tällainen Taru Sormusten Herrasta olevan Valtasormuksen kaltainen esine, jolla on oma paha tahto, mutta joka tarvitsee isännän toimiakseen) ja siinä miekan vallassa ollessa menikin 7 vuotta murhatessa puoli Eurooppaa ja nyt kun viimeinkin se on takana menneisyys vainoaa yhä.

Ei ole helppoa sillä tyypillä! En usko pelintekijöiden miettineen asiaa sen kummemmin, kunhan vain tyrkkäsivät jotkut syntymäpäivät hahmoille. Ehkäpä kun opin tutkimaan astrokarttoja paremmin laadin Siegfriedille kartan, jonka avulla voin treenata, kun hahmolle on poikkeuksellisesti annettu myös syntymävuosi ja synnyinpaikka.