En ehkä syyttelisi Ardithia, mutta ihmettelen miten sellaiseen pyöritykseen joutuu, ehkä tietyn aikaa ystävänrakkaudesta, ennen kuin katkoo välit narsistin kanssa..
eli siis pitää oppia tunnistamaan narsistit, päättämään mitä on itse ja valikoimaan seuransa..
Siihen joutuu siten, että jos toinen on puoli vuotta ihastuttava ihminen, kenessä ei huomaa mitään ongelmaa... ja kun takki kääntyy hetkessä, ei heti työnnä pois sillä tajuaa että tuossa toisessa on muutakin kuin "paha" puoli". Minun "ongelmani" on se, että näen ihmisissä hyvää, olivat he tehneet ihan mitä tahansa! Niin vangit kuin raiskaajat... jokainen on joskus ollut lapsi, täysin viaton ihminen, kunnes tapahtui
jotain, mikä ajaa nykyiseen käytökseen. Tämän kun tajuaa, on vaikea hylätä ihmistä, vaikka teon tuomitseekin.
Tämän aiheen tarkoitus oli pohtia, onko oikein katkaista välit ihmiseen, joka on ollut ystäväni, mutta jossa on ilmennyt perin outoja piirteitä. Kiitos kommenteistanne.
Kyllä kirjoitat " kuin minun tarinaani"
Tuossapa kuvaat juuri oman Akilleen kantapääni .... kuin myös sen miten itsekkin ajattelen/ toimin , ainakin ennen, tämän kaltaisissa tilanteissa.
Ja sen vuoksi irti päästämisistä tulee(kin) usein(kin) kovin kivuliaita
JA sitten ne tilanteet jatkuu , ja yleensä pahenee(kin) , "siinä sivussa" kun miettii ja työstää itsessään ETTÄ mikä on oikein.
Hhhhh
itse olen oppinut tämän, että KYLLÄ ihan hyvä että osaan " nähdä pintaa syvemmälle" nähdä sen toisessa ihmisessä olevan negatiivisen toiminnan ja käytöksen taakse - ja " nähdä " hänessä oleva "hyvä , valo, parempi-, korkeampi puoli)
MUTTA en saa sen " sisäisen näkökykyni" antaa sokaista itseäni
t o d e l l i s u u d e l t a - eli siltä mikä arjessa eli reaaliajassa on tämän ihmisen tapa toimia ja käyttäytyä , kohdella toisia ihmisiä, ympäristöään, ja itseään ...
Eli josjakun toinen alkaa käyttäytyä huonosti on siihen varmasti lukuisia syitä - ok. eli olen kokenut hänessä olevaa hyvää ja tahdon auttaa ... ja apuni saa hänet kimmastumaan - ja hän kääntää hyvän tarkoitukseni minua vastaan ... sitten ihmettelen ja kummastelen ja kärsin että mitä ihmettä JA omaa energiaa kuluu ...
ETTÄ itse olen alkanut toimimaan näin:
puhun asiat suoraan toiselle ihmiselle juuri kuten ne näen ja koen ja TUNNEN miltä minusta tuntuu hänen käytöksensä VAIN se miltä minusta tuntuu ( ei sitä miltä minusta hänen käytöksensä näyttää, että johtuuko se siitä tai tuosta) JA kerron että nyt minua mättää " hänen käytöksensä- toimintatapansa " .
SIIS .. jos hän ei lotkauta korvaansakaan puheilleni niin sanon hänelle suoraan miltä itsestäni tuntuu hänen seurassaan tai että miltä hänen toimintatapansa minusta tuntuu .... en ala arvioimaan, en analysoimaan, en hoitamaan, en edes syyttämään ja syyllistämään häntä tai itseäni EN SIIS etsi syyllistä tai uhria ... se ei johda mihinkään muuhun KUIN että ko. ihminen laittaa lisää volyymiä peliin ..
SIIS kerron vain miltä minusta tuntuu JA sitten sanon että otetaan breikki tai pannaan poikki .... aikalisää tällaisissa tilanteissa ei ole - koska molemminpuolisen aikalisän( aikalisän aikanahan mietitään uutta suuntaa - kun taas tauko on tauko ) voi ottaa vain silloin kun molemmat myöntää että nyt jokin mättää ...
Tietty voin itse ottaa aikalisän suhteessa tähän toiseen ihmiseen - pääasia on ETTÄ viheltää pelin poikki - eli lakkaa oman pelinsä .... usein toinen sitten hakee uuden kumppanin jotta voi jatkaa peliänsä - ja jopa tulee näyttäm'ään minulle/ sinulle ETTÄ katsos nyt miten väärässä olit - ettei tämä toinen ihminen mitenkään edes vihjaa siihen suuntaan että jokin mättää .... :
( ja voi käydä niin ETTÄ itseään alkaa mättää "että kuis tuo toinen onnistui siinä missä minä en" - kunnes tilanne menee puihin heilläkin, ellei sitten kolmas osapuoli ole havahtunut toimimaan toisin)
Kirjoitat "että näen ihmisissä hyvää, olivat he tehneet ihan mitä tahansa! Niin vangit kuin raiskaajat... jokainen on joskus ollut lapsi, täysin viaton ihminen, kunnes tapahtui jotain, mikä ajaa nykyiseen käytökseen." - ja samoin on itselläni SILLÄ itse olen työssäni
kohdannut IHMISIÄ JOTKA ovat , raiskannet, murhanneet, tehneet insestiä, olleet väkivallan tekijöitä, pettäneet ja kavaltaneet ja varastaneet , olleet huumediilereinä etc. ... ja minun on ollut löydettävä jokin reitti jolla olla läsnä heidän kanssaan - miten kohdata nämä ihmiset jotka oikeasti saavat ihoni kananlihalle ja veren kiehumaan - se on ollut melkoinen prosessi ... ja se mitä saattoi tehdä oli että oivalsin että voin jollain lailla ymmärtää heitä VAIKKA en hyväksy heidän käytöstään ... ja oli mentävä melkoisen pitkälle eli pintaa syvemmälle jotta saattoi heissä sen " jota ymmärtää" - pidin tätä tärkeänä KOSKA toinen vaihtoehto olisi ollut ETTÄ olisin muuttunut kylmäksi tunteettomaksi ja kyyniseksi - MUTTA
Oli vielä tehtävä se että oli ensin kohdattava itsessään oma viha, kiukku, inho, pelko, raivo, vastenmielisyys .... jotta saapui siihen pisteeseen jossa olla neutraali JA siinä neutraalissa kohtasi nämä ihmiset - ilman että arvioi heidän tekojansa ( en ollut tuomari vaan itseasiassa henkilö jonka oli tarkoitus olla heillä tukena) ....
Jotta tästä edellä kertomastani löydän sen kohdan joka teki " minusta kuoliaaksi ymmärtäjän" jolle havahduin ja jonka jälkeen löysin " neutraalin pisteen" ...
Mutta ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa - ja tarvitseeko minun edes ymmärtää kaikkia? nämäkin hyviä kysymyksiä pohdittavaksesi. Ja olet varmasti pohtinutkin.
Hmmm koetin vastata selkeästi MUTTA ytimet ovat kuitenkin tuolla tekstin seassa
Itse olen päättänyt/ yksityiselämässäni että kun jokin mättää ja se tuntuu pahalta niin kerron siitä ja jossei toisen käytös muutu NIIN se on bai bai ... on sitten kestettävä sekä hänen reaktionsa että omansa MUTTA ainakin peli tulee vihellettyä poikki.' Työelämässä tämä menee hiukka eri tavalla. Ja hyvä on pitääkin erillään yksityis ja työelämä - mutta se on jo taas toinen juttu.
Vastaavista hallintadraamoista on kirjoitettu kirjassa " YHDEKSÄN OIVALLUKSEN TIE" ... en muista juuri kirjoittajaa, on senverta kauan aikaa kun sitä "työstin"
Aaviisuinen