aurinkoinen77
Satunnainen astroilija
Viestejä: 22
|
|
« : 01.03.2008 11:54:04 » |
|
Hei arvon astrolaiset.
Minulla on hyvin suora kysymys teille. Nimittäin, voiko suhde toipua pettämisestä? Ja jos voi niin miten? Onko kellään kokemuksia tai hyviä ajatuksia aiheesta? Kaikki ajatukset otettaisiin nyt vastaan. Entä mistä luulette, että nykyaikana toisia ihmisiä petetään niin paljon kaikilla tavoilla. Itse luulen, että se on nykyajan kovien arvojen syytä. Perhettä ja inhimillisiä arvoja ei enää arvosteta. Luuletteko, että asia on näin, vai olenko vain kyynistynyt?
Terveisin yksi petetty
|
|
|
tallennettu
|
Hymy sulattaa jäätyneenkin sydämmen.
|
|
|
Minerwa
|
|
« Vastaus #1 : 01.03.2008 12:33:40 » |
|
Hyvinpä vastasit, rapu76 Jäin ihan sanattomaksi... ei mitään lisättävää!
|
|
|
tallennettu
|
"Luultavasti myrskyjä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."
Kuu-Mars-Asc Kaksoset, Au Vesimies, Venus-Merkurius-MC Kauris
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 01.03.2008 13:44:54 » |
|
Hei arvon astrolaiset.
Minulla on hyvin suora kysymys teille. Nimittäin, voiko suhde toipua pettämisestä? Ja jos voi niin miten? Onko kellään kokemuksia tai hyviä ajatuksia aiheesta? Kaikki ajatukset otettaisiin nyt vastaan.
Tiedä noista hyvistä ajatuksista, mutta.. ..mutta.. : ..mielestäni parisuhteen tulisi perustua alun alkaenkin todelliselle rakkaudelle, eikä toisen omistamiselle. Valitettavan usein ja liian monelle rakkaus-suhde merkitsee samaa kuin omistus-suhde.
Pitkällä tähtäimellä ajatellen toimivaa parisuhdetta... : ...niin mielestäni on suhteellisen naivia sanoa toiselle, että sinulla ei ole oikeutta käyttää sukupuoli-elimiäsi toisen ihmisen kanssa. Enemmän kai pitäisi olla huolissaan siitä, että ihastuuko/rakastuuko se toinen johonkuhun toiseen.
Eli... ...lasillinen maitoa sinne tänne, eikä sen vuoksi kannata koko lehmää ostaa.. ..tai koko taloa kaataa. :
Mutta... ...minulle jotenkin seksi ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa, vaikkakin myös koen valtavana tunteellisena laiminlyöntinä, jos minua ei rakastella (tarpeeksi) ja saatanpa hakea sen puuttuvan osa-alueen muualta. : Jos näin ajattelen naisena, niin mites miehet, jotka ovat enemmän fyysisiä kuin naiset?
Ajattelen myöskin niin, että suhteessa ei koskaan saa täyttä 100% tyytyväisyyttä toiselta/-sta, mutta jos tyyppi ylittää 90% tyytyväisyysprosenttisi, niin kannattaa jo jäädä suhteeseen. Suurin osa ihmisistä (miehistä) kun ovat sellaista alle 50%... ...siis ajatellen parisuhdetta minun persoonani kanssani.. Entä mistä luulette, että nykyaikana toisia ihmisiä petetään niin paljon kaikilla tavoilla. Itse luulen, että se on nykyajan kovien arvojen syytä. Perhettä ja inhimillisiä arvoja ei enää arvosteta. Luuletteko, että asia on näin, vai olenko vain kyynistynyt?
Terveisin yksi petetty
Hmmm... luulenpa, että perhe "instituuttina" on muuttanut muotoaan. Ihmiset ovat enemmän... ...avoimemmin hakemassa omaa itseään ja onnellisuuttaan toisin kuin vanhemmat polvet, jotka hampaat irvessä "pysyivät lestissään" ja sitten 50-vuotis hääpäivänä mainostetaan lapsille ja lapsenlapsille, kuinka koskaan ei olla riidelty, eikä vieraissa käyty (koska sillon harvoin siinä iässä enää kykeneekään kait..?) ja unohdetaan eräät pikkuseikat menneiltä. :
Mielestäni perheen arvostaminen ei silti mitenkään alentunut. Päinvastoin, lapsista (ainakin yleisesti) halutaan pitää vielä eronkin jälkeen yhteisesti huolta. Jotkut elävät rakastaja rinnallaan vuosia, koska ei halua erota puolisostaan lasten vuoksi.
Mielestäni myöskään ei voi syyllistää pettävää osapuolta sillä, ettei hän välitä/rakasta lapsiaan, kun hän pettää puolisotaan. Asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Usein kuitenkin se petetty osapuoli kanavoi oman pettymyksensä kostoon ja iskee puukolla sinne, minkä tuntee toisessa herkäksi. Miksi ei voi sanoa suoraan, että petät minua, koska et välitä/rakasta minua? Lapset ja heihin kohdistuva rakkaus on eri asia. Rakkautta kun on monenlaista.
Kyllä kai se "syy" pettämiseen ja/tai petetyksi tulemiseen löytyy, kun katsoo peilistä.. : ..ja en nyt tarkoita (ainoastaan) ulkonäöllisiä asioita.. Itse vaan perään kuulutan sitä "rehtiä peliä". Kenenkään ajatuksia kun ei voi lukea. Niin.. ..voisiko ajatella, että "sitä, mitä en tiedä, en halua kuullakaan"?
Se on eräällä tavalla erittäin "reilua" olla kyselemättä, tutkimatta ja tonkimatta asiaa, vaikka epäilisikin, jos haluaa itse pysyä "onnellisena". :
Joskus tieto lisää vain tuskaa ja jos pettäminen oli vain siinä ja suhde pysyy sinänsä ennallaan, niin mitä sillä tiedolla loppujenlopuksi tekee?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #3 : 02.03.2008 11:54:05 » |
|
Minä olen aivan samoilla linjoilla ja samoista syistäkin,kuin rapu76. Jos on jotain sovittu yhteisiksi säännöiksi,täytyy olla pokkaa myös kertoa toiselle hairahduksensa. Minä kun väitän vaistoavani sen heti. Olen pettänyt suhteessa itsekin.En puolustele tekoani,oli monien sattumien summa ja kuuma ihastus,mutta,,, Oli aivan kamalaa mennä sen ihmisen eteen,jota olin pettänyt. Se sattui niin kovin,että tuntui samalta kuin itse petetyksi tuleminenkin. En tekisi niin enää,en tällä elämän tavalla,jonka olen valinnut. Kysymykseen. Pitkistä,harkituista ja pelatuista pettämisistä ei taida suhde enää koskaan perustua täydelliselle luottamukselle. Siinä huomaa,miten kykenevä toinen on suoltamaan jos vaikka mitä tarinaa ilman omantunnon häivääkään. Ja miksi altistaa itsensä sille,että tulee loukatuksi yhä uudelleen ja uudelleen? Sama koskee pettäjää.Miksi olla parisuhteessa,jos se ei riitä? Menee sitten vapaana ja vailla sitoomuksia puhtaalla omalla tunnolla ilman valheita. Miksi lisätä karmaansa? Voi tietysti olla suhteessa,joka perustuu vaikka vain seksiin,jos se on molemmin puolin selväksi tehty.Ei anna toisen odottaa muuta,niin ei petäkään. Ja kun liitossa (kuvaava sana)ei rakkaus enää ole päällimmäinen,kun se on loppuun käyty,niin helpointa olisi todeta se yhdessä ja purkaa kaikki sopimukset.Lähteä eri suuntiin ja antaa molemmille mahdollisuus omaan vapaaseen elämään. Luoda siitä sellainen,jota kumpikin todella haluaa. Jos jotain lupaan,niin pidän sen ja minulla on oikeus odottaa samaa kohtelua muiltakin,tai en kunnioita itseäni.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sekku
Kohtuuastroilija
Viestejä: 102
|
|
« Vastaus #4 : 02.03.2008 20:48:37 » |
|
Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Kokemusta on.
Syvin rakkaus on ihana, mutta vaikea kun pistetään syvälle sisimmpään. Olet kuin kaksi hahmoa. Kehoon sattuu ja valtava rakkauden tunne kaikesta huolimatta.
Aikaa myöten kaikki tasaantuu ja aika saa toisenlaisen arvostuksen. Pettämiset ovat vain pieni osa suhdettamme ja nyt jäänyt taakse. Olemme molemmat yksi ja kaksi ihmistä niin hyvineen kuin pahoineen puolineen.
sekku
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 03.03.2008 01:25:32 » |
|
Jos on jotain sovittu yhteisiksi säännöiksi,täytyy olla pokkaa myös kertoa toiselle hairahduksensa. Ja miksi altistaa itsensä sille,että tulee loukatuksi yhä uudelleen ja uudelleen? Tuli tuosta mieleen, että eikö juuri nuo "säännöt" ole niitä parisuhteen kompastuskiviä, joihin kaatuessa loukkaantuu? Mitä enemmän sääntöjä, sen suppeampi liikkumistila, myöskin anteeksiannossa?
Tässä "kamppaillessani" Vaaka-mieheni kanssa näissä parisuhteen aalloissa, mitä pidemmälle olemme yhdessä seilanneet, niin sitä enemmän koen mieheni tekevän näitä "yhteisiä" sääntöjä.
Lainausmerkit siksi, että en ole mukana sopimassa näitä "sääntöjä", mutta siinä vaiheessa kun rikon yhtä niistä, se olikin jotain, mitä olimme "yhdessä" sopineet.
Olen niitä ihmisiä, jotka uskovat, hmmm.. paremminkin elävät ns. "vapaassa" rakkaudessa, enkä usko, hmmm.. paremmin sanottuna en pidä toisen omistamisesta ja hallitsemisesta.
Lähinnä nyt siksi, että en itse voi sietää, jos joku "omistaa" ja/tai "hallitsee" minua, mutta myös siksi, että kun teen sitä itse, niin en tunne onnellisuutta itsessäni, koska se toinen ei rakasta minua, koska haluaa rakastaa, vaan koska pakotan hänet "rakastamaan" itseäni, ja minä taas olen hyvin mukavuudenhaluinen paskiainen.
Tämä siis omaa itsetutkistekuani. Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Kokemusta on.
Syvin rakkaus on ihana, mutta vaikea kun pistetään syvälle sisimmpään. Olet kuin kaksi hahmoa. Kehoon sattuu ja valtava rakkauden tunne kaikesta huolimatta.
Aikaa myöten kaikki tasaantuu ja aika saa toisenlaisen arvostuksen. Pettämiset ovat vain pieni osa suhdettamme ja nyt jäänyt taakse. Olemme molemmat yksi ja kaksi ihmistä niin hyvineen kuin pahoineen puolineen.
Tämän allekirjoitan täysin. Hyvin tiivistetty. Aito rakkaus on tälläinen.
Tosin monet solmivat parisuhteen takataskussaan aivan muut syyt kuin puhdas rakkaus. Esim. taloudellisen ja/tai turvallisuuden, yksinäisyys, läheisriippuvuus tms. vuoksi ja kun sitten eteen tulee sellainen henkilö, joka pystyy sen antamaan, niin valtava ihastus siitähän seuraa, mutta ihastus tahtoo haihtua ja totuus tulla esiin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #6 : 03.03.2008 08:48:29 » |
|
Kyllä Sasha ymmärrän mitä tarkoitat,koska en itsekään halua enää tulla omistetuksi. Se on ahdistava ja tukahduttava tunne. Mutta kirjoitinkin,jos YHDESSÄ on sovittu,ei jos toinen on sopinut. Omaan onnellisuuteeni ei parisuhde enää vanhan ajan malliin kuulu,mutten kirjoita siitä sen enempää,koska se tuntuu häiritsevän suunnattomasti erästä henkilöä. Mutta kokemusta on erittäinkin sitovista miehistä ja siinä käy oma oleskelutila todella ahtaaksi. En kuitenkaan pidä pettämisistä,joten joku silloin tällöin juttu olisi minun tapauksessani riittävä. Meitä on moneen junaan ja yhdelle sopii yksi,toiselle toinen. En kuitenkaan pidä valehtelustakaan ja kun olen katsellut ja myös aikanani itse kiemurrellut näissä suhteen verkoissa,on se romuttanut jollain lailla aina itsetuntoa. Nyt kun se taas alkaa olla kohdallaan,en sitä kenenkään miehen anna enää romuttaa. En tarvitse miestä vain pönkittääkseni vanhaa kaavaa,jonka mukaan yksin elävät ovat jotensakin kummajaisia.En nyt ole enää kovin nuori,joten ehkä senkin takia se elämän tasapainoisuus on muodostunut tärkeäksi.Siihen ei sovi kenenkään sähläily rikkomaan rauhaani. Tässä asiassa saatan kuullostaa itsekkäältä,mutta haluan jo valita oman tapani olla ja elää. Mutta pieni ihastuminen tekee aina hyvää ja saa mielen poreilemaan kuin skumppa. Katsotaan sitten tulevaisuudessa,nyt tuntuu hyvältä näin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #8 : 03.03.2008 10:51:49 » |
|
No man, no cry, tuossa on järkeä.
Voi pettämisestäkin toipua.. jos se oli kysymys.. joskus se jatkuu siitä joskus loppuu.
Niinkuin meitä on opetettu ajattelemaan, tapahtuu kuten on tarkoitettu tms.
Minäkin kaipasin itsekseni oloa kun yhteydenotot oli kiivaimmillaan, nyt sitten kaipais kait häntä, näin se elämä heiluu. Kumma. Muistan kun olin ärtynyt kun bisnes ei etene, suhde eteni. Nyt bisnes eteni taas ja suhde ei oikeen. On tämä kummaa-
se sais vaikka kokea toistakin jos olis tarve.. uh, en tiedä mitä sanoa sille mutta tiedän kuitenkin.
Tunteet voivat loppua syystä tai toisesta- vaikka pettämisestä.
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.03.2008 11:35:46 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Emisa
Kohtuuastroilija
Viestejä: 100
|
|
« Vastaus #9 : 03.03.2008 11:36:24 » |
|
Hei,
Itse olen kanssa miettinyt tätä kysymystä lähiaikoina useastikkin. On tullut tänne kyllä hyviä vastauksia.
Mietin tässä että uskon että aika tekee tehtävänsä ... mutta millä tavalla. Ei kai tässä auta muuta kun uskoa ja toivoa ja T A H T O A että rakkaus kantaa ja virheistä opitaan...
Itse perään kannsa rehellisyttä että tapahtu mitä tapahtu pitäsi pystyä kertomaan.. mutta mitäs sitten kun ei enää luota että toinen kertoo jos pettää..? Pitäisiköhän sitten vaan tahtoa uskoa että toinen kuitenkin kertoo jos on kerrottavaa ?
Emisa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #10 : 03.03.2008 11:39:11 » |
|
Kukaan ei 100% kuulu kellekään, se on tosi mutta ehkä vasta vanhempana sietää ajatusta avoimesta suhteesta.. en ole niin kovin seksuaal. merkki, mutta kun sitä on, sitten pitäisi tietää mitä tehdään varsinkin tautien kannalta.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Eileithyia
|
|
« Vastaus #11 : 22.03.2008 18:53:16 » |
|
Pöh, parisuhde s ä ä n t ö j ä ei ole. Ihan, kuin ihminen muka automaattisesti pettäisi/satuttaisi parisuhteessa, jos ns. S ä ä n t ö j ä ei tehdä selviksi. Ei se niin mene. Jos rakastaa toista, niin ei halua ketään muuta ja petä, sillä siisti. Vaikka haluaisinkin.. Itse en ainkaan siihen pystyisi. Paitsi jos tietenkin rakastuu johonkin toiseen.. No ihmisiä on erilaisia..
Avioliittokin on täysin turha juttu. Ei mikään papin aamen, yhteinen sukunimi ja paperisopimus määrää sitä rakastatko todella toista vai et. Ei se rakkaus muutu miksikään, yhtä syvä tai heikko se on, kuin ennenkin. Häät tosin ovat oiva veruke satsata kunnon mekkoon.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Sanna
|
|
« Vastaus #12 : 22.03.2008 19:06:03 » |
|
Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Kokemusta on.
Syvin rakkaus on ihana, mutta vaikea kun pistetään syvälle sisimmpään. Olet kuin kaksi hahmoa. Kehoon sattuu ja valtava rakkauden tunne kaikesta huolimatta.
Aikaa myöten kaikki tasaantuu ja aika saa toisenlaisen arvostuksen. Pettämiset ovat vain pieni osa suhdettamme ja nyt jäänyt taakse. Olemme molemmat yksi ja kaksi ihmistä niin hyvineen kuin pahoineen puolineen.
sekku
Yhdyn edelliseen, itselleni on käynyt niin ja olen antanut anteeksi, koska rakkaus oli suurempi, se ehkä oli jonkinlainen koe minulle, että miten käsittelen sellaisen asian. Voin onnitella itseäni, mielestäni käsittelin asian aikuismaisesti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #13 : 25.03.2008 12:37:42 » |
|
Hei arvon astrolaiset.
Minulla on hyvin suora kysymys teille. Nimittäin, voiko suhde toipua pettämisestä? Ja jos voi niin miten? Onko kellään kokemuksia tai hyviä ajatuksia aiheesta? Kaikki ajatukset otettaisiin nyt vastaan. Entä mistä luulette, että nykyaikana toisia ihmisiä petetään niin paljon kaikilla tavoilla. Itse luulen, että se on nykyajan kovien arvojen syytä. Perhettä ja inhimillisiä arvoja ei enää arvosteta. Luuletteko, että asia on näin, vai olenko vain kyynistynyt?
Terveisin yksi petetty
Olen melko surkea logiikassa, mutta tuntuisi äkistään ajatellen siltä, että suurin osa maailman ihmisistä lienee sellaisten miesten jälkeläisiä, jotka miehet lentelevät eniten niinsanotusti kukasta kukkaan. Näin (sekä miesten että naisten) pettämistaipumus taitaa olla vahvasti geneettinen ominaisuus. Siispä myös pettämisestä toipumistaipumuksen luulisi olevan vähän samankaltainen ominaisuus, joka on useimpiin yksilöihin niinsanotusti sisäänrakennettuna. (Muistan tuohon tematiikkaan liittyvästä töllödokkarista sen, että erään jenkkimiehen viidestä lapsesta vain yksi osoittautui DNA-testeissä olevan hänen itsensä alulle panema...)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Varjotar
|
|
« Vastaus #14 : 01.02.2014 14:37:28 » |
|
Kaikki kuolee pettämiseen. Sillä samalla minuutilla saa lähteä ja vähän vikkelään eikä takasi oo tulemista. Kun kerran niin huvittaa mennä ni menköön, se mitää rakkautta koskaan oo ollutkaan
|
|
|
tallennettu
|
Kuuntele tuulta.
|
|
|
|