En hänen pössyttelyynsä puutu,mutta oli mahtava tyyppi muuten!
Minulla on Marleyn lippuja ja paitoja ja levyjä vuosien takaa.
Tuon varpaansa olisi voinut kyllä antaa amputoida ja livetä siten hieman vakaumuksestaan.
Pössyttely olisi jatkunut joka tapauksessa.
No women no cry on yksi lemppareita,joita jaksan kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan.
Poikansa on kyllä myös lahjakas ja yhtä komea kuin isänsäkin.
Jamaica maana on tullut tutuksi juuri Marley innostukseni kausina ja joskus olisi ihana päästä tutustumaan sen luontoon ja kulttuuriin,noin katsojana.