Täällä on ollut aika vaihtelevainen joulu..
No, skorpu sai hakemansa yksiön ja maksoi siitä käsirahankin.
Mentiin sitä yhdessä katsomaan ja mähän sitten itkin jo samana iltana,
et ei helvetti, ootko ajatellu että mä en enää mahdu tuohon asuntoon??!!
Että mitä hittoa, ajattelitko että oltais vähemmän yhdessä,
kun mä en tosiaan viihdy tollasessa kopissa..
No, siis skorpuhan meni ihan palasiks ja me itkettiin ja surtiin tota asiaa koko yö, se luuli pilanneensa koko elämänsä ja että meidän suhde on nyt ohi ja hirvee katumus ja suru ja paniikki..
No tässä pari päivää myöhemmin..
Tultiin just huonekaluostoksilta ja ne huonekaluthan tulee MEIDÄN uuteen YHTEISEEN asuntoon!
Jota ei olla vielä löydetty, mut meinataan ottaa riski ja mä ainakin irtisanon mun asunnon heti huomenna...
Hitto tää on jännää, mutta me ollaan kyllä onnellisia.
En oo nähnyt että kukaan mies ois koskaan halunnut näin paljon olla ja asua mun kanssa ja sanoipa vielä että haluaa kissan siihen asuntoon, kun tietää että se tekee mut onnelliseksi.. Ja haluaa lapsia mun kanssa
No.. Ne lapset saa vielä hetken aikaa odottaa...
Skorpu osaa kyllä olla romanttinen.....
Se laittaa aina ulkotulia palamaan tohon etupihalle kun se odottaa mua kotiin jostain.. Ja se oli jättänyt tuulikaapen sisäpuolelle mulle kerran sydämen muotoseks leikatun punasen kartongin, missä oli kaikkia rakkaushöpötyksiä...
Ja se osti mulle söpöjä joululahjoja..
Ja se sano että mä oon tunneasioissa viisain nainen ketä se on ikinä tuntenu..
Mä en tiedä miksi mä epäilin skorpua yhessä vaiheessa niin paljon että me erottiin...
Koska se on väläyttänyt viime aikoina itestään jotain niin syvällisen tuntusia puolia esille, että mulla menee joskus ihan kylmät väreet..
Ja se yhteys mikä meillä on... Tai se miten me voidaan yhdessä itkee joku kokonainen yö ja sit vielä tehdä pari tuntia sovintoa ja ei hyvä jumala, miten joku ihminen voi olla niin aidosti läsnä ja paljastaa ihan kaiken, olla yhtä aikaa tosi haavoittuvainen ja voimakas... Se on kaunista.....
Blaah, anteeks...
Mä vaan oon rakastunut....
