^- minä ainakin vaadin koko ajan ja kaikkea.
Varsinkin huomiota ja paijausta. Mutta mä olenkin nousuleijona, joten mulla on näitä esiintymiskohtauksia. Ne on ihan urpoja, mutta ajavat asian, ja sitten voin taas käyttäytyä normaalista.
Minä olen
ja mies
Meillä on jonkin verran kausivaihtelua, (niin kuin kaikilla) ja hyvin sellainen leikillinen ilmapiiri kotona, me kinataan kovasti, tykätään kampittaa toisiamme älyllisesti ja sanallisesti. Oikein harrastetaan sitä. Kyllähän se välillä menee överiksi, mutta useimmiten on vaan kivaa. Tykkään äijässäni just kaikkein eniten siitä pässimäisestä skorpionin sitkeydestä, ei häntä paljon painele, vaikka mä täällä menen pitkin seiniä.
Keväällä asuin poissa kotoa töiden takia suurimman osan viikosta eli noin 5/7 päivästä ja huomattiin, että se järjestely ei kyllä sovi meidän parisuhteeseen lainkaan. Me ei itse asiassa olla koskaan edes tapailtu, vaan käytännössä ja teoriassa kannoin reppuni mieheni eteiseen ja menin hänen viereensä nukkumaan ja siitä asti ollaan oltu yhdessä
-> Kaikille sinkuille VINKKI, että jos sen parisuhteen haluaa, niin läväytät vaan tavaras (hyi, te kaksimieliset!) hänen kotiinsa!
Kevät oli todella raskas ja olin työtä suunnitellessa jo miettinyt, että jos on tarve erota, niin keväällä se on kaikkein helpointa. Välimatka kuitenkin vain vahvisti sitä toisen elämään kuulumisen tunnetta. Jotenkin on helppo riehua, kun sidos toiseen pitää kiinni.
Toivotan St.Pop kaikkea hyvää, kattele eteenpäin elämää ihan vaan elellen, turha tehdä hätiköityjä päätöksiä suuntaan jos toiseenkaan. Sydäntä seuraillen. Jos se on sillä toisella, niin sit pitää painella perässä.
