seuraava »

[Witch-83]

Nyt on Tiigriksen käpy palanu!  Oikeasti (käsi sydämellä) en pahalla sitä sanonu. 

[Tiigris]

Haiseeks sinne asti kärähtäny?

Voi olla että suhtaudun vähä tunteella... Jos on itse hihhuloinut ja uskonut kaikkeen sontaan lähes kymmenen vuotta, niin kun tässä on elänyt pari vuotta ilman sitä painotaakkaa mitä se kaikki hihhulointi aiheutti, niin en vaan jaksa sellasta enää ymmärtää.

Et miksi tehdä elämästä niin vaikeeta.

Mä oon muutenkin ollut viime aikoina vähän suorapuheinen, mutta ette tiedä miten paljon helpottaa olla toisinaan avoimesti vittumainen ihminen sen sijaan että olen aika kiltti ja rakastan kaikkea kaikkia puspuspusmusmus!  (valoa, rakkautta ja siunausta kaikille!)

[Corvus Leonis]

Voi vee kun paikkoi sär-kee, pari murtunutta luuta. Himputti kun ei tällaisia aina edes huomaa ennenkuin jälkeenpäin.

Niin, olen taas vähän ramboillut.

[Witch-83]

Haiseeks sinne asti kärähtäny?

Voi olla että suhtaudun vähä tunteella... Jos on itse hihhuloinut ja uskonut kaikkeen sontaan lähes kymmenen vuotta, niin kun tässä on elänyt pari vuotta ilman sitä painotaakkaa mitä se kaikki hihhulointi aiheutti, niin en vaan jaksa sellasta enää ymmärtää.

Et miksi tehdä elämästä niin vaikeeta.

Mä oon muutenkin ollut viime aikoina vähän suorapuheinen, mutta ette tiedä miten paljon helpottaa olla toisinaan avoimesti vittumainen ihminen sen sijaan että olen aika kiltti ja rakastan kaikkea kaikkia puspuspusmusmus!  (valoa, rakkautta ja siunausta kaikille!)

Ai haiseeko?! Täällä ihan silmiä kirvelee ja yskittää! Nyt tiedän kyllä kenen poltettuja käpyjä syytellä. 

Mä oon ennen ollu avoimesti vittumainen kaikille ja nyt jälkeen päin mietin, et miten mulla edes oli silloin ystäviä?  Tein asenneremontin lasta odottaessa, kun joutu elämäntilanteen vuoksi miettimään syntyjä syviä jne. Mulla on nykyää parempi olo kun ennen. Tosin ei se v*ttupää sieltä sisältä kokonaan oo kadonnu, mut se ei enää hallitse mua samalla tavalla kun ennen. Ja nyt kirjottelen ku joku skitsofreenikko.  : Ehkä mä sitten oon... 

[Tiigris]

No en mä nyt käsittääkseni liian vittumainen ole, mutta olen oppinut sanomaan mielipiteeni ääneen. Olin ennen niin kiltti ja ujo, että en uskaltanut sanoa. En edes silloin, kun jokin asia tapahtui väärin minua kohtaan.

Joskus pitää vähän tuulettaa....

No, mulla ei ole mitään älytöntä määrää ystäviä koskaan ollutkaan, eikä varmaan tule olemaankaan.   On ne muutamat erittäin hyvät kultaakin arvokkaammat - enkä sitten koe paljon muuta tarvitsevanikaan. Olisi vaan ihana jos kaikki läheiset ihmiset asuisivat jossain lähistöllä, esim. jokaikisen mun perheenjäsenen luo on tällä hetkellä yli 200km....

[Witch-83]

Tiigris kerroin vaan omasta itsestäni henkilökohtaisesti.  En sillä, että olisin ollu joku eläväesimerkki tai viitaten suhun.  Mä vaa sanoin mielipiteeni ennen vähä liiankin kanssa. Nykyää osaan luovia paremmin ja siksi on olo nykyää parempi. Jokaisen olisi oman itsensä kannalta hyvä sanoa oma mielipide. Jees jees -tyypit on pidemmän päälle vähä tylsiäkin, mut on oikeasti joskus hankalaa kulkea asiassa kun asiassa sitä kultaista keskitietä... tai ainakin mulle.

[Tiigris]

Voi kiitos Saturnalia  

Mietin just hetki sitten että sä ja mä ollaan roikuttu täällä foorumilla molemmat varmaan ainakin 6v.. Paljoo muita sen aikasia ei oo enää jäljellä...(siis ovat ehkä elossa, mutta eivät enää täällä  ) Miten paljon me ollaan muututtu... Ja miten paljon ollaan yhessä koettu... Hulluutta, sekoamista ja niitä henkisiä kokemuksia... Ja kummatkin varmaan vähintään viidellä eri nimimerkillä.... Mikä meitä vaivaa kun me ei kuluta täältä pois kuluttamallakaan!

Mä ikävöin sitä aikaa jolloin tää kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja vielä luulin että astrologia tuo jonkun ratkaisun kaikkiin elämäni ongelmiin.  

[Päivi]

kohta on mun 5v synttärit täällä. 31. pvä.

enemmän kyllä taustailen.
mä en oo kovinkaan hyvä kirjalliseen tulkintaan, en jaksa lukee pitkiä tekstejä saati kirjottaa niitä
(johtuen tosta mun uudesta kaveristani, adhdsta..)
sen oon huomannu että intuitio/näkemine ei onnistu lääkittynä, aivot on liian järjestyksessä.

se synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
minä, sinisilmäsenä, en osaa valehdella, saati ajatella että jokku muut valehtelee,
toki semmostakin täällä varmaan on, näkemisissä summuissa.

omassa topickissani monasti sanonu, että palautetta saa antaa, eipä muistaakseni vikaan oo menny, korteista katon, mutta vaan vilasen, muu tulee sisältä, kuvina.tai tunteina.

eikä se tee musta yhtään sen henkisempää ku muista, en tee rahasta ja vastaan kaikille.
taukoilen välillä koska lääkittynä saan muut asiat tehtyä/aikaseksi

välillä tuntuu että putoon kuoppaan enkä nää enkä tunne mitään, mutta on olo että jotain tapahtuu pian, sillä välillä muita näkijöitä koputtelen, kun en oo oppinu objektiivisesti ittelleni/läheisilleni tulkitteen.

vaikeasti tarumatisoituneena ja dissosiaatiohäiriöisenä ylireagoin muille normaaleihin tunteisiin yli, niinkun nyt tää vähän tapetilla ollut suhteeni. eihän toista voi neuvoa kun sitten en opi mitä olen oppimassa. toki tarvii purnata ja hammasta purra välillä. henkinen kehitys ei aina ole henkistä kehitystä, voi muutoinkin ihmisenä kasvaa?

[Titania.]

Jotenki tänään tuntuu siltä, ku joku harmaa verho ois laskeutunu päälle, tuntuu synkältä ja sidotulta, en keksi muita sanoja kuvaan fiilistä. Jotenka, laitan parhaista parhaat biisit soimaan, lujalle, sheikkaan yksinäni itteni iloseks parhaita asioita, joita voi tehdä yksin ollessaan.

Se henkisyys tai miksikä sitä nyt halutaan kutsua, on kuitenkin vaan yksi osa-alue elämässä ja kaikessa on se tasapaino kuitenkin tärkeintä. Eli siis kaikkea kohtuudella, henkisyyttä jalat maassa meiningillä. Mä en oo koskaan innostunut oikeen noista yliluonnollisista asioista, enkelit jne.. En oo koskaan ajatellut että esim. astrologia vois jotenkin kertoa mulle elämän tarkotuksen tms. Pidän mm. astrologiaa kielenä, se voi olla väline eri asioihin. Mulla pysyy jalat maassa ehkä hyvin siks, että opiskelen luonnontieteitä. Pidän elämää itsessään todella suurena ihmeenä ja jaksan yllättyä sen monimuotoisuudesta jatkuvasti vieläkin. Voi kuinka ihmeellinen otus yksi solu voikaan olla :

Muuten, mietin tässä että kun ihmisen solut uusiutuvat täysin kait n. 7 vuodessa, eli me emme ole edes samoja atomeja läpi elämämme. On siis kai meissä jokin pysyvä juttu oltava, sielu tai miksi sitä haluaakaan kutsua.

[~Karuna~]

Ollaanpas täällä nyt taas vaihteeksi "käämit kuumina" vaikkei ole mielestäni vika muualla kuin jokaisen oman mielen käännöksessä, jonka sitten on heijastuttavinaan toisiin. Eli täällä ulkomailla kun seurailee näitä juttuja niin kovasti tuntuntuvat murheet ihmisillä olevan pieniä.

Mutta tämä Lontoo kuhisee ihmisiä eikä täällä kukaan edes välitä että mitenkä joku ajattelee mistäkin vaan kukin pitää huolta vain omasta itsestään. Kyllä luulisin, että on jokaiselle muutenkin tekemistä,  ettei tarvitse ruveta arvioimaan kenenkään toisen totuutta. Mutta oikein kivoja tuommoiset muistot ovat, jotka saimme täältä Lontoosta, sillä niillä elämme todella pitkään. 

Ai niin, terkkuja vain täältä Lontoosta! 

[SanctAstra]

Lontoo on mainio paikka. Sohossa pitää päästä käymään uudelleen, nyt kun olen täysi-ikäinen. 
Muistan vaan, miten ryönänen Thames-joen pohja oli, kun katselin sitä laskuveden aikaan. Ja muistan myös sen, kuinka vahdin vaihdossa eräs vartija putosi ähkivän (olikohan sillä hikka vai kuivahko yskä) hevosensa selästä. Mahtoi poloista miestä hävettää. Satulasta kun ei saa pudota.


Nykyään haaveilen kyllä enemmän Skotlannin ylämaasta. Sinne meinaan mennä. Toivottavasti pian. 

[Ratkaisu]

On tämä uuden kielen opiskelu vaan upeaa. Tosiaan sitä kreikkaa koitan tahkota päähäni. ^^ Tuntuu, että samalla kun kieltä oppii, niin tavallaan se kulttuurikin tuntuu tutulta ja läheiseltä. Ihanaa oppia!

[Kaisakka]

Ollaanpas täällä nyt taas vaihteeksi "käämit kuumina" vaikkei ole mielestäni vika muualla kuin jokaisen oman mielen käännöksessä, jonka sitten on heijastuttavinaan toisiin.  Kyllä luulisin, että on jokaiselle muutenkin tekemistä,  ettei tarvitse ruveta arvioimaan kenenkään toisen totuutta.

[~Karuna~]

Niin, eikö olekin metkaa, ettö monet asia vasta sen jälkeen ymmärtää, kun joku sanoo ne ääneen

[~Karuna~]

Lontoo on mainio paikka. Sohossa pitää päästä käymään uudelleen, nyt kun olen täysi-ikäinen. 
Muistan vaan, miten ryönänen Thames-joen pohja oli, kun katselin sitä laskuveden aikaan. Ja muistan myös sen, kuinka vahdin vaihdossa eräs vartija putosi ähkivän (olikohan sillä hikka vai kuivahko yskä) hevosensa selästä. Mahtoi poloista miestä hävettää. Satulasta kun ei saa pudota.


Nykyään haaveilen kyllä enemmän Skotlannin ylämaasta. Sinne meinaan mennä. Toivottavasti pian. 

Lontoo on kyllä niin täynnä nähtävyyksiä, että täällä voi käydä monia kertoja eikä koskaan kuitenkaan näe kaikkea. Olimme kuitenkin tuossa alkuviikosta vielä aivan muilla seuduilla, joten tuli käytyä mm. Canteburyn sekä Rochesterinkin katetraaleissa. Olivat kyllä näkemisen arvoisia nekin ja sen päälle tämä Lontoon Westminister Abby kruunasi katetraalien paraatia. 
Huomenna sitten Pariisin kautta kotia, joka on maailman paras paikka.