seuraava »

[sangviinikko]

Heti piti alkaa miettimään mitä teetä sitä ottaisi. Kahvi ei nyt käy. Vihreää teetä olen saanut joskus niin pahaa että... Ihan sen vuoksi että vesi on ollut liian kuumaa. Valkoinen tee on aika hyvää. Tykkään siitä. Missään nimessä ei sokeria eikä maitoa. Toisaalta ihan yrttitee vois mennä...

Laitan veden tulelle, päätän  myöhemmin. Ketäs muita täällä käy?

[Weeping Willow]

*koputtaa oveen* Saako tänne tulla ihan näin vain?

Sille on varmasti jokin syy, että yhtäkkiä minulle tuli tarve tulla tänne teidän pariinne Kuten esittelyssä kerroinkin, olen jo kauan aina silloin tällöin lueskellut foorumin tekstejä, mutta aina jotain muuta kuin tähtiin liittyvää. Mua ei oo mukamas kiinnostanut sellainen. Eilenkin tytön päiväunilla luin henkieläimistä sun muista tutummista asioista, mutta sitten löysin vahingossa oman syntymäkarttani. Pitihän sitä sitten tulkita, ja kun niin moni juttu osui yksiin, niin oli osattava tulkita sitä vähän vielä paremmin. Se tuntui aluksi monimutkaiselta (katsoin yhtäaikaa karttaa ja ohjeita aloittelijalle), mutta sitten kuului HEUREKA, ja tajusin, kuinka merkkejä luetaan.

Siis miten voikin olla käynyt niin, etten ole edes vähän tutkinut asiaa! Ehkä sen piti tapahtua vasta nyt. Mä nimittäin tajusin lukemattomia asioita elämästäni vain yhdistelemällä niitä kummallisia merkkejä keskenään. Mä tajusin, mitä mun täytyy itsessäni parantaa ja miksi olen ylipäänsä sellainen kuin olen. Uskomatonta!

Mainitsin uteliaalle miehelleni mitä olen tekemässä, niin mitäpä tuo tiedemies, neitsyt horoskoopiltaan, kysyy "Mitenkäs ne planeetat sitten oikein vaikuttavat meihin? Säteileekö ne muka jotain?" Enkä mä osannut vastata Kaikki tuntuu silti minusta niin selkeältä. Mitä te kerrotte vastaukseksi ihmisille tuollaiseen kysymykseen?

[Ratkaisu]

Kyllähän se on ihan hyväkin juttu, että kun itse on innostunut täysillä jostain asiasta, vaikka astrologiasta, niin joku tulee kysymään kysymyksiä, kuten miten ja miksi. Ehkä niihin ei voi täysin aina vastata, mutta hyvähän niitä on miettiä ja itselleenkin selventää uskooko miten paljon ja miksi.
Mutta no, ehkä ymmärrän aurinko neitsyenä hyvin sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko näihin asioihin. ^^

Kyseenalaistaminenkin pitää ottaa vaan vastaan positiivisena asiana. Toki jos kyseenalaistaja ei pysty kunnioittamaan sitä, että joku uskoo, vaan halveeraa, niin silloin asia ei mene niinkuin pitäisi. Avoin keskustelu erilaisten näkemysten omaavien ihmisten välillä voi olla ihan mielenkiintoista ja avartavaa. Kyllähän sekin saattaa tuoda parisuhteeseen jotain mukavaa, siis se, että asioista voidaan väitellä ja niitä voidaan pohtia yhdessä. =)

[indiima]

WW:

sama kysymys, jolla mies on minua vaivannut. Auringon ja kuun vaikutukset ovat niin helposti konkreettisesti todennettavissa, joten niiden symboliikan hän ymmärtää. Ovathan ne voimakkaimpia kartallakin. Muiden planeettojen vaikutusta onkin sitten vaikeampi selittää. Miten aurinkokuntamme ylipäätään toimii? Miksi planeetat kiertävät kehää? Mitä vetovoima tekee?

Hyvää huomenta tuppaan!

[Weeping Willow]

Olette ihan oikeassa: se on hyvä asia, että kysytään. Silloin saa itsekin kyseenalaistaa oman uskonsa. Vaikka omaamme mieheni kanssa erilaiset käsitykset maailmasta, mieheni ei ikinä halvenna minun uskoani. Keskustelu mielenkiintoisista asioista saa minut pitäytymään myös tavallisessa arjessa (eli jalat maassa), joka joskus tuottaa tuskaa, mutta on pidemmällä tähtäyksellä viisasta. Minä olen juuri sellainen persoona, joka kiinnostuu uudesta asiasta ja tähtää ajatuksensa siihen täysillä. Sellaisiakohan me vesimiehet aina olemme? Minä kun oon sellainen kaksinkertainen vesimies Onkohan se oikea ilmaus...

Mä kanssa mietin kuun vaikutusta vuoroveteen, mutta en muistanut sitä sillä hetkellä. Joka tapauksessa, mies fysiikkaa ja kemiaa lukeneena tietää huimasti minua enemmän tähtitieteestä, mutta minä olen sitten se, joka kyseenalaistaa hänen joskus liikaa tieteeseen luottavat arvonsa

[eppana]

Naurua ja iloa tännekkin 
Lukeminen ja rakon pidätysvaikeudet tosin omalla vastuulla 
 
https://kielikeskus.jyu.fi/opetus/kirjoitusviestinta/kielikukkasia-osa-4

 

[Titania.]

Oih, olipa ihanaa palata loman vietosta takaisin kotiin Joulu ei mennyt ihan niin kuin olisi toivonut, narsisti isä onnistui melko hienosti tallomaan ainakin minun joulumieleni jalkoihinsa Tuntui epätodelliselta kuunnella sitä syytösten ryöppyä, onneksi nykyään tajuan että se on vaan taitavaa manipulointia eikä perustu mihinkään muuhun kuin hänen pahaan oloonsa. Jännä vaan, että hän lateli sitä samaa virttä ja litaniaa jota aikoinaan äidille paasasi. Mutta kyllähän lomalla mukaviakin asioita ja ihmisiä oli

Mutta tosiaan nyt saa olla taas oman kodin rauhassa ja kaukana perheestä, tai ainakin riittävän välimatkan päässä. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ensi viikolla takaisin luennoille ja arkeen muutenkin :

[Päivi]

http://www.facebook.com/profile.php?id=556089625#!/note.php?note_id=10150155469734698&id=1457628161

siinä juttua adhd:sta

[indiima]

Olen ottanut pari päivää flunssalääkettä, jonka pitäisi piristää. Mut kananmunat, mä olen ihan kuin hakattu ja kuolemanväsynyt. Pakko lopettaa noi pillerit tai en jaksa enää nousta sängystä.

En suosittele aerinazea siis, mutta kaipa tämä reagointi on hyvin henkilökohtaista.

[Amber]

Missä voi myydä henkisiä asioita käsittelevää kirjallisuutta ja englanninkielisiä cd:itä? Huuto.nettiin en ole laittanut kun en tiedä löytääkö niitä sieltä kukaa.

[Päivi]

kontaktit myyjälle suoraan yksärillä ja kun tavara o myyty ni poistettas koko ilmo?

[Weeping Willow]

Kirpputori olisi hieno juttu... Mä oon etsinyt muutamia kirjoja, ja eihän sitä koskaan tiedä!

[Metsänkeiju]

Kirpputori ehdottomasti ihan loistava idea!

Ja palaute-ketju pystyyn, missä annetaan hyvin/huonosti sujuneista kaupoista palautetta muidenkin nähtäväksi, on ehdotukseni.


Muuten, tuosta AD/HD:sta, kaulakoru mitä mietit, että kun kaikki on sekaisin.
Niin mulle se on ollut kyllä iso ihana-kamala läksy tässä elämässäni, että oon oppinut oman erikoisen tapani toimia ja järjestää asiat. Se tapahtuu hetkessä ja luovasti, omalla tavallani. En voi suunnitella liikaa, ja sitten kaikki järjestyy kuin itsestään. HETi kun päähän pälkähtää ajatus jostain toiminnasta, teen sen. Muuten se jää tekemättä. : Mä tykkään mun tavasta elää, vaikkei se sovikaan tänne yhteiskuntaan, ja vaikka joudun usein selittämään että oon vaan tällanen ym. Niin silti.

[SanctAstra]

Jaahas.... taas tulee katkoa tänne. Maalliset asiat tuntuvat oikeastaan kutsuvammilta kuin henkiset. Kertooko se siitä, etten taaskaan ole maadoittunut tarpeeksi? Pakkotahtinen henkisten asioiden työstäminen saa koko homman tökkimään. Miksi ihmeessä sellaisia kursseja järjestetään, joiden uskotellaan sujuvan tietyssä ajassa ja tietyllä nopeudella? Mulle tuli kuvotus tuosta pakosta. Ja "pidä tunkkis"-asenne heti päälle.

En minä pysty pakottamalla tekemään näitä hommia, vaikka haluaisinkin kehittyä.

Onko kellekään muulle tullut sellaista tunnetta, että jostain mukavasta asiasta tulee painostava, kun se muuttuu pakoksi esim. aikataulun takia? 

[Iloinen lumikki]

             Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.....

Pitäisi jaksaa mennä oikein työpaikalle tekemään töitä, tehtävä kotitöitä ja harrastettava
liikuntaakin.

Ja minä vaan itken menetettyä rakkautta.....

T.Iloinen lumikki