seuraava »

[SanctAstra]

Mulle tuli kengistä mieleen Marianne-karkki.


Ja mitä niihin H&M:n rintsikoihin tulee, niin mulla taitaa olla sitten ruottalaisen malliset rinnat, kun nimenomaan henkkamaukan liivit on mulle just hyvät. Seppälän liivit on ihan paskat. H&M:n balconnette-liivit parhaat ainakin mulle. Mutta minäpä olenkin sellainen kompaktirintainen nainen. Ja erittäin tyytyväinen niihin. Olen varmaan poikkeus, kun en ymmärrä rintojen päälle vouhkaamisesta mitään.  :

Ostinpahan tänään itselleni pari sisustuspuulaatikkoa äitienpäivälahjaksi. Meillä on alkanut nyt huonekalujen ja tavaroiden poistoliike. Turhat huonekalut ja tavarat pois. Tulee tilaa olla rauhassa. 

[Tiigris]

Indiimalle paranemisia täältäkin. 

Voi teitä isotissisiä. Mä meinasin saada halvauksen siitä kun jouduin pulittaan imetysliiveistä 50€ ja 60€, normaalisti kun selviää hyvin alle parillakympillä ja saa ihan nättejä.. Mun tissit kun ei vielä oo ollenkaan painovoiman alaiset, ne on pienet ja kiinteät, pysyvät paikallaan melkein ilman liivejäkin.. Saa nähä sit kun lopetan tän imettämisen, mitkä rukkaset niistä tulee. On muuten aika järjettömän näköistä kun toiseen rintaan tulee enemmän maitoa ja sit kun on imettänyt sen pienemmän rinnan tyhjäks ja isompi on täynnä, niin niillä on kahden kuppikoon verran kokoeroa. Hahhah...

Mut noi on ekat rintsikat elämässäni joista oon maksanut noin paljon ja kyl sen laadussakin tietenkin huomaa. Voi olla et jatkossa vierailen useemmin ihan kunnon alkkariliikkeessä, enkä puhu nyt Alkosta... 

Meillä oli äsken aika hassu riita skorpparin kanssa. Mä katsoin Ruotsin miljonääriäitejä, se tuli ja otti kaukosäätimen ja vaihtoi jääkiekolle sanomatta mitään.. Mä sanoin sit et "hei mä katsoin sitä ihan oikeesti" (sanoin sen ihan ystävällisellä äänellä, koska en tarkottanut että mun tarvis jatkaa sen katsomista koska onhan sen nyt aika paska ohjelma, mut oisin vaan toivonut että se ois ees sanonut että "kulta, vaihdan nyt kanavaa, sopiiko" ).. No, sit skorppari nousi sohvalta kuin ohjus, hyvä ettei sen pää muuttunu ihan tulipunaseks, se otti läppärinsä kainaloon ja huusi että "mä meen sit yläkertaan katsoon sitä peliä netistä niin saat rauhassa katsoo!!" ja paineli ihan raivolla rappuset yläkertaan ja mä huusin perään vaan että "oot kyllä ihmeellinen, mikä helvetti sua vaivaa!!!!" ja sit mä jäin tänne alakertaan ja potkin huonekaluja ynnä muuta rakentavaa, koska jotenkin mun hermot kärähti tosi pahasti.. Sit vauva alkoi itkee ja se itki varmaan 10min suoraa huutoo enkä saanut sitä rauhottumaan ollenkaan, sit skorppari tuli alakertaan ja oli niinku mitään ei äsken ois tapahtunu ja kysy tarviinko apua ja otti vauvan haltuun... Ja mä lähin vauvan kanssa vaunulenkille sen jälkeen, ja mua ei kiinnosta nyt puhuu tolle miehelle mitään... En siis oo puhunu sille koko episodin jälkeen. Lapsellista eikö??

Ja shoppailusta tuli mieleen, tai siis kengistä tuli mieleen shoppailu.. Koska shoppailin tänään konjakin ruskeet kiilakorkoavokkaat, mustan kesämekon, harmaanruskeen neulepaidan jossa erikoinen veistoksellinen leikkaus kaula-aukossa, punasen perustopin painijaselällä, valkosen pitkän perustopin, juhlavan pikkutakin, mustan juhlatopin jossa rinnuksessa sellaset vinoon menevät röyhelöt, korvikset, hiuskorun ja pari hiuspantaa... Kun mä menin etsimään siis housuja!!   

[nikki]

Tiigris
Ymmärrän hyvin skorpparimiestäsi omalla  stelliumillani,
varsinkin tänä aikana, kun joka hemmetin planeetta Oinaasta, ja niitä riittää, tekee vähän väliä jonkun kvinkunssin  :n merkkiin. Jännitettä riittää. Ja se purkautuu.
Tavallaan tuo kvinkunssi jopa helpottaa Skorpionia päästämään niitä sisäisiä  :n (Skorpionin perinteinen hallitsija ja YHTEINEN Oinaan kanssa) energioita, aggressioita pihalle.
Ite raivosin tässä männä viikolla isälleni ja tunnin päästä olin niinku ei mitään.
Isä ihmetteli, jotta miten sinä saat mielenrauhan ittes kanssa tuommosen jälkeen 
Ihan hyvin. Heti helpotti kun höyryt päästi. Ja ne höyryt ovat voineet siellä muhia jo jonkun aikaa, että sitten kun kilahtaa niin naama punasena kilahtaa. Mut ei se ole vaarallista.
Skorpioni raivostuu ihmiselle, jonka tietää kestävän sen.
Paljon vaarallisempaa ois, jos se  ei jännitteistään huolimatta tuo ulos sitä.
Harva tajuaa mikä "purkautumaton tulivuori" Skorpionin sisuksissa alati jyllää.
Oinas pystyy ja voi purkaa  sen ulos spontaanisti,
  ei niin tee. Sen tehtävä on varastoida se energia ja vapauttaa se tarvittaessa.
Luonnollisin tapa siihen Skorpionille on seksi.

Tuo kvinkunssi ei välttämättä niin huono asia tai aspekti ole.
Varsinkaan näillä saman hallitsijan omaavien merkkien välillä kuten  ja  ( )
ja toinen pari  ja  ( ).
Niitten välillä on semmonen "saman energian" luoma yhteisymmärrys, täydennys toisilleen.
Sisäinen, muitten näkymättömissä oleva yhteys. Iteläni on monta Oinas-ystävää. Toimii hyvin.
Se teijän  poika voipi olla suuri opettaja isällensä, ja toisinpäin,
kuinka tuota  energiaa käytetään tai otetaan haltuun.
Vaikka voihan se tuoda just niitä jännitteitäkin.
Mutta että jatkossakin, älä sitten säikähä niitten yhteenottoja, jos ja kun niitä tulee.
Ne vaan vähän ukkostaa keskenään ja sitten on taas tyyntä kuin myrskyn jälkeen.

Tänään on ollut  yhtymä,
ja pikkasen varoisin 12.5. ärsyttämästä Skorpionia tahi Oinasta,
kun on  rypäs taivahalla.

[SanctAstra]

Aurinkoista äitienpäivää. 

[indiima]

Kaikille äideille ihanaa päivää!

Mullakin ehkä parempi olo, ainakin jaksoin tiskata!  Tein myös miehelle aamupalaa. "Tein" = kaadoin jogurttia kulhoon, laitoin paahtoleivät koneeseen ja tarjoilin kahvia. Hän tuntui kyllä olevan pähkinöinä siitäkin. "Sä teet mulle juttuja!" 

[kimo]

Voi äitienpäivä...

Koko päivän olen vetkutellut ja pohtinut soittaako vai eikö äidille. Kun ei ole mitään sanottavaa, muuta kuin hyvää aitienpäivää, ihan vaan siitä syystä että kalenteri ja hyvien tapojen noudattaminen niin sanoo. Saman asian vois hoitaa tekstiviestillä.
Miten se soitto voikin olla niin vastenmielinen asia. Ja tiedän kyllä,että kun sen saa tehtyä, on helpottonut olo,että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Mutta ei se mistään sydämestä tule, silkka pakollinen velvollisuus... 

[Casperiina]

Voi äitienpäivä...

Koko päivän olen vetkutellut ja pohtinut soittaako vai eikö äidille. Kun ei ole mitään sanottavaa, muuta kuin hyvää aitienpäivää, ihan vaan siitä syystä että kalenteri ja hyvien tapojen noudattaminen niin sanoo. Saman asian vois hoitaa tekstiviestillä.
Miten se soitto voikin olla niin vastenmielinen asia. Ja tiedän kyllä,että kun sen saa tehtyä, on helpottonut olo,että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Mutta ei se mistään sydämestä tule, silkka pakollinen velvollisuus... 

Voi. 

Mä soitin tänään ensimmäistä kertaa mun äidille onnittelut. Ei sillä, että olisi huonot välit, ei vain osata ilmaista tunteita luonnollisella tavalla. Mutta mä olen nyt puolen vuoden aikana saanut huikeaa kehitystä aikaiseksi.

Mulla se on sitten se isäsuhde, jota tuskin saa tässä elämässä kuntoon. 

[kimo]

Vaikeita on suhteet joo...
Hirveen itsetsempin jälkeen sain soitettua, ei mikään järisyttävän hyvä fiilis jääny.

Nyt vois lähteä ulkoilemaan. Mun täytyis ettiä paikka, mihin laskisin koirani tuhkat, ne kun on jo pari vuotta ollu tuossa kirjahyllyssä. Oikeastaan mulla ei ole mitään yhteyttä niihin tuhkiin, mutta jonnekin maan poveen ne täytyisi siirtää.

[Ratkaisu]

Minä olen varmaan erityisen onnekas, kun kummatkin vanhemmat tarjoavat itselle näkökulmia. Esimerkiksi äitini kanssa on erittäin mukava keskustella omaan ammattiin liittyvistä asioista. Hän on verhoilija ja itse olen kouluttautunut ompelijaksi. Maailmat siis tavallaan kohtaavat, vaikka näkökulma on vähän eri. Eli hän ymmärtää hyvin, kuinka rankkaa käsillä tekeminen voi välillä olla ja päinvastoin on mukava jakaa niitä onnistumisen hetkiä.
Isäni kanssa taas kohtaavat sellaiset projektiasiat. Eli kun itse teen aika paljon projektiluontoisia töitä ja hänellä on niistä paljon kokemusta, osaa hän auttaa minua ja toisaalta ymmärtää monia asioita, mitä muut eivät välttämättä tajua.

Tavallaan koen itse olevani aika hyvä sekoitus äitiäni ja isääni ihan ammatillisesti, sekä persoonana. Toki olen yksikö, mutta ne perusteet, joista olen lähtenyt, näkyvät minussa hyvin.

Toki välillä välit omiin vanhempiin ovat vähän etäisemmät silloin tällöin, kun on kiire, mutta esimerkiksi äidistäni on tullut ihminen, jolle on mukava soitella ja rupatella arjen asioista. Hänen kanssaan tuleekin soiteltua useamman kerran viikossa. Voisin jopa sanoa, että äitini on myös ystäväni.

[indiima]

Mä olen jotenkin tosi sinut mun vanhempien kanssa, vaikka onhan ne aina välillä mänttejä. Mä en tietty ikinä   Äiti on   ja mä tekstasinkin hänelle sen, ja soitin sitten perään, että miten tehdään jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Isäkin on   ja täytti just 4.5. vuosia 59. Nähtiin kun he toivat mulle harkkoihin voikkareita 30 kilsan päästä ja onnittelin isää. En tod. antanut lahjaa, kun niistä isä vaan suuttuu. Ei saa tuhlata turhanpäiväiseen, hän on    

Yritin pistää tähän kuvan mun hienoista lihapullista, jotka on möykkyjä, mutta ei onnannut. Hö.

[Tiigris]

nikki, juu.. Noinhan se on. Onko se sitten joku kunnianosoitus kun saa skorpparin raivarit päällensä.  Tosin mun skorpparilla on  joka varmaan "auttaa" häntä hyvin purkamaan tuntojansa aika dramaattisella tavalla.. Ja  neitsyessä, voi olla vähän sarkastinen ja ärsyttävä sanoissaan sit kun siihen alkaa, mutta kyllä tää mun  kaksosissa vastaa sitten vähintään samalla mitalla.. Niin, oon huomannut että seksuaalisesti ne energiat purkautuu hyvin, oiskohan sillä jotain osuutta tähän että sillä rintamalla on ollut nyt ihan fyysisistä syistä taukoo kuukauden ajan... Mut nyt kun mun sektiohaava on aika hyvin toipunu jo, niin ei kyllä oo aikaa sellaseen....

Skorppari on kyllä saakelin itsekäs kun se menettää hermonsa, mutta kertaakaan se ei ole jättänyt pyytämättä anteeksi. Saattaa lepytellä mua jopa puoli päivää, oisko  ja  sellasia sijainteja että tää ei kovin kauaa kestä olla vihassa rakkaan ihmisen kanssa tuntematta syyllisyyttä, haluaa päästä äkkiä sopuun - samoin kuin minä..


Ei ollut kyllä ihan eka ihme kohtaus häneltä tässä parin viikon sisään. Mutta kyllä mä ymmärrän että vähemmästäkin stressaantuu kun meillä asuu toi pieni murunen joka kärsii pahasta koliikista, huutaa päivässä yhteensä nelisen tuntia eikä se ole mitään normaalia nälkä, väsy, kakki vaipassa itkua, vaan kurkku suorana huutoo niin että ääni loppuu välillä ihan kesken ja selkä vääntyy karrelle ja vauva kiemurtelee ja sätkii - selvästi sillä on kipuja, eikä se huuto lopu siihen kun imettää, on vaihtanu vaipan yms tarpeet tyydytetty, pidetty sylissä monia tunteja kanniskeltu ympäriinsä - huuto jatkuu. Mut jostain syystä sitä nyt vaan täytyy jaksaa kun on pakko ja toiset päivät on parempia kuin toiset. kyllähän sitä on paha mieli kun mitään ei voi tehdä, tai kaikki mitä voi tehdä, tehdään, eikä tunnu hirveesti muuttavan mitään. Kaikki vaan sanoo että kyllä sen pitäs viimestään kolmen kuukauden päästä loppua. Mutta miten äidin tai isän sydän jaksaa kuunnella itkua, nähdä sen tuskan mikä omalla pienellä viattomalla vauvalla on, miten sydän jaksaa tuntea sitä yötä päivää ilman että saisi itse levätä.

[Casperiina]

Ei saa tuhlata turhanpäiväiseen, hän on    

Yritin pistää tähän kuvan mun hienoista lihapullista, jotka on möykkyjä, mutta ei onnannut. Hö.

Hauska yhteensattuma, että sunkin isäsi on   , karttakaksonen  

[Casperiina]

Toi koliikki on kyllä aika raskasta. Meillä meni vauvaiässä vatsavaivat ohi kun käytiin vyöhyketerapiassa, auttoi kummasti ja suolisto rauhoittui.

Mä olin juuri itsekin suosittelemassa vyöhyketerapiaa, ainakin mun "oma hoitaja" on aikamoinen tempuntekijä. 

[indiima]

Ei saa tuhlata turhanpäiväiseen, hän on   

Yritin pistää tähän kuvan mun hienoista lihapullista, jotka on möykkyjä, mutta ei onnannut. Hö.

Hauska yhteensattuma, että sunkin isäsi on  , karttakaksonen 

No, onpa aikamoista "yhteensattumaa"!

Mullakin on ihan mahtava vyöhyketerapeutti- homeopaatti, jolta on monet vauvat saaneet apua. Kannattaa sitä ainakin kokeilla!

[Casperiina]

No, onpa aikamoista "yhteensattumaa"!

Mullakin on ihan mahtava vyöhyketerapeutti- homeopaatti, jolta on monet vauvat saaneet apua. Kannattaa sitä ainakin kokeilla!

Synkronismia, mä näen sitä joka puolella minne pääni käännän...

Asiasta toiseen, kävin tuossa vanhemmillani ja kylläpä taas aistin energiat vahvasti. Mun isäni on sairaalloinen elektroniikan ja rojun hamstraaja, olohuone joka on (narsistisen) isäni yksinvallassa ihan säikäytti mut energiallaan. Tai ehkä sen puutteella, sieltä ei saa mikään virrata ulos, eikä pääse sisäänkään. Todella ahdistavaa, että äitini joutuu asumaan sellaisessa ympäristössä.