seuraava »

[Päivi]

TLTR, mutta silmäilin karunan tekstin.

mä oonny pillittäny ko pikkutyttö tää pualenaamua ko kattelin sen louise hay:n you can hela your life kaks viimestä osaa siitä 10-osan pätkistä. jännä, miten oon muuttanu jo aikasemmin ajatukseni ja tää tieto on ollu saatavilla jo kauan. mutta parempi ehkä näimpäi. ymmärrän mistä täti puhuu enkä oo että pyh.

[sansai]

             Kirjoitan ylös nuo ohjeet itelleni samantien.       

[~Karuna~]

Niin, tärkeinthän on oppia näkemään mikä itselle on elämässä tärkeintä ja kopioida siitä mallit mitenkä elää!   Ja joillekin se todellakin saattaa olla juuri ironian muodossa kirjoittelu ja toisille taas lohdutusta tuo sellaiset sanat, jotka jäävät todellisena elämään. Sillä millään, mitä sanomme tai teemme ei ole muuta merkitystä kuin se, mitenkä ne vaikuttavat siihen omaan elämään. Jotenka se, mitenkä ihmisten kirjoitusta täälläkin ilmennytetään, ei ole merkitsevää vaan se on, mitenkä niitä toteutaan käytäntöön. Jos sekään!  

[Tiigris]

Ehkä se vain on niin, ettei kaikki vaan voi miellyttää tai ymmärtää toisiaan. Minun mielestäni on vain mukavaa että täällä ihmiset voi puhua "pahoista" kuin "hyvistä" asioista, kuunnella, tukea ja kannustaa, olla vuorovaikutuksessa ihan ruohonjuuritason asioissa.. Sitä varten kahvitupa on että pysyis nuo muut ketjut "siistinä" tältä kuulumisien vaihdolta.

Meillä on valvottu aamu viidestä iltapäivä viiteen, nyt onneks nukutaan..
Mä olen vaan syönyt koko päivän...
Aamulla tosin käytiin koeajamas yks ford mondeo.
"anoppi" soitti ovikelloa ja kiikutti sisälle vauvan matkasängyn ja syöttötuolin, ei ollu ees kysyny tarvitaanko me mut ei meillä onneks sattunu niitä vielä oleen..hän oli kuulemma etsinyt puuhamattoakin mutta ei vielä löytäny... ihan kiva kun on sukulaisia jotka tukee noin - mun oma äiti ei juuri materiaalisesti tue mitenkään..hyvä ettei itse tarvinnut ostaa omia ruokiaan vielä kun asui kotona. oon käytännössä maksanut kaiken itse 17-vuotiaasta lähtien... no, eipä sille kai mitään mahda jos äidillä ei ole ollut varaa. hän on kuitenkin ollut aina läsnä ja tukena. toivon että pystyn itse antaan mun lapsille tarpeeksi niin henkistä kuin fyysistä. 

[Kuuhilda]

Minäkin tuun virtuaali kahville...oikeeta tekis mieli, muuta en SAA juoda sitä enää tähän aikaan.
Huomenna olis pikkunen kesäreissu edessä. Yhtään mitään en oo vielä valmistellu..muutenkin ollu semmonen the sadepäivä, ettei oikein saa mitään aikaiseksi.
Jaa, saas kattoa nyt, kun ennustaja lupas mulle pienimuotoisen matkan kesällä, johon sisältyy romantiikkaa Tietty kävin nettikorttejakin sitten nostamassa, ja miksei ne voisi niinkin tulkita. Jotain muutosta ne olis tarjoomassa mulle ja palkintoa
Toivonpa vain, ettei ihan hirveästi sada, kun ulkoilmassa olis tarkotus poikain kanssa olla...mutta ei silti anneta sateen haitata vaikka tulis niitä ämmiä ja äkeitä

[~Karuna~]

Minusta se on sympatiaa, eikä itsensä korottamista. Ehkä se on sinulla toisin.

Minulle se on lähinnä turhan murheen tukemista toiselle.  : Mutta huomautin vain siitä, mitenkä näinkin asioita voidaan tulkita, jos todella halutaan, kuten usein on tehty minäni kirjoituksista, kun tarkoitukseni kuitenkin aina on ollut aivan toinen. Jotenka tulkinnan ratkaisee AINA se lukija - ei koskaan kirjoittaja, sillä sanojen tarkoitus on alunperinkin aina ollut olla neutraalin asian ilmaisija - ei olla tunteidemme tulkkina, koska senhän kuuluisi olla jokaisen se iki oma asia. Ei mitenkää jaettava.  :

[~Karuna~]

Itse join päivällä jo capuccinoa ja sen kanssa söin Apple Strudelia Kärtnerstrassen Sky barissa ja vieläpä illan tullen Tonavan rannalla tuli otettua mukaan yksi White Coffee Mocha, joka maistuikin siellä todella hyvälle. Nyt tultiin kotiimme pakkailemaan, ettei tarvitse huomenna kuin viimeisestä päivästämme täällä Wienissä nauttia ennen ylihuomista kotiimme paluuta. Varmaan kiinnostavaa kuulla vielä sekin, että ehdimme käydä vihdoin tänään siellä Monetin ja Picasson näyttelyssäkin, joka meinasi vallan jo unohtua, kun olimme vieraiden kanssa muualla.  :
Täällä muuten on todella taas lämmintä ja ihanaa tulla kotiin Suomeen vilvoittelemaan ja töihin välillä.

[sansai]

Ihania ne taidenäyttelyt siellä,varmasti nautitte.Tonavan rannat, oi` ,ne upeat näkymät.
Strudeleilla lihoin tosissaan  nam,  vaikka liikkumista oli  paljon.
Hyvää lomanlopettajaista sinne.     

[Ratkaisu]

Tuli tässä mieleeni, että oletteko muut kokeneet tunnetta rahasta? Ehkäpä selitän hieman tarkemmin. Heräsin tänä aamuna ja vain jostain syystä tiesin, että varallisuuteni on kasvanut, tavallaan tunsin sen rahan. Minulla ei ollut aamulla mitään syytä odottaa, että tililläni olisi enemmän rahaa kuin tavallisesti, sillä minun oli tarkoitus saada kyseiset rahat vasta ensi viikolla. Aamulla kuitenkin vain tiesin tämän ja kävin katsomassa tilille. Siellä tosiaan oli rahaa varauksena eli se on vasta siirtymässä sinne.

Olen aika usein aikaisemminkin kokenut samanlaisen tunteen ja aina se on liittynyt jotenkin rahaan tai varallisuuteen ja liittynyt aina yllättäviin tilanteisiin.

Mitenkäs on, oletteko kokeneet samanlaisia asioita?

Kuulostaa tosiaan ehkä vähän hassulta, mutta olen miettinyt tätä tänään aika paljon. ^^

[Valo]

Jos ihminen osaa luoda läheisiä tunnesuhteita omassa elämässään, hän kykenee havaitsemaan eron murheen ja murheen välillä. Tunneälystä on kyse ja empatiasta, ei sen kummemmasta. Mutta jos elää rakkaudetonta elämää niin on selvä että on vaikeata suhtautua luontevasti normaalin elämän iloihin ja suruihin. Silloin pitää ikään kuin olla aina hyvillä mielin, ja pahoilla mielin oleminen kielletään.
Torjunnan saaminen voi johtuakin siitä että teeskentely pistää silmään. Rakkaudettomuus ei kuitenkaan ole kenenkään vika.

[~Karuna~]

Ihania ne taidenäyttelyt siellä,varmasti nautitte.Tonavan rannat, oi` ,ne upeat näkymät.
Strudeleilla lihoin tosissaan  nam,  vaikka liikkumista oli  paljon.
Hyvää lomanlopettajaista sinne.     

Kiitos, kyllä naatitaan jokaisesta hetkestä, mikä täällä vielä vietetään ja sen jälkeen töihin palataan. 

[~Karuna~]

Jos ihminen osaa luoda läheisiä tunnesuhteita omassa elämässään, hän kykenee havaitsemaan eron murheen ja murheen välillä. Tunneälystä on kyse ja empatiasta, ei sen kummemmasta. Mutta jos elää rakkaudetonta elämää niin on selvä että on vaikeata suhtautua luontevasti normaalin elämän iloihin ja suruihin. Silloin pitää ikään kuin olla aina hyvillä mielin, ja pahoilla mielin oleminen kielletään.
Torjunnan saaminen voi johtuakin siitä että teeskentely pistää silmään. Rakkaudettomuus ei kuitenkaan ole kenenkään vika.

Rakkadellakin on nykyään kahdet kasvot, sillä se, jota ihmiset täällä maan päällä rakastavat on juuri sitä, jota toiset sanovat sympatiaksi, koska sitä toiselta saatua huomiota haluavat. Mutta toinen tapamme rakastaa on omasta mielestäni aidompaa, koska se on sitä aktiivista myötätuntoa kaikkia kärsiviä ihmisiä tai sieluja kohtaan. Ja se taas sitä tarkoittaa, ettei auta kenenkään egoa ollenkaan vaan sitä sielua, joka kärsii sen egonsa nahoissa.

Mitä sitten on rakkaudettomuus, jos ei muuta kuin sitä, ettei enää anna tunnekehonsa määrätä tunteitansa vaan oppinut on jo nekin hallitsemaan ja tuottamaan asioista - ja yleensäkin elämässään kaikesta - iloa. Joka on olotila ja siksi se on enemmänkin tavoiteltava asia kuin tunnekehon teot, jotka koko ajan täällä dualistisessa maailmassa kuitenkin kaikilla heiluvat 

[sansai]

Jos ihminen osaa luoda läheisiä tunnesuhteita omassa elämässään, hän kykenee havaitsemaan eron murheen ja murheen välillä. Tunneälystä on kyse ja empatiasta, ei sen kummemmasta. Mutta jos elää rakkaudetonta elämää niin on selvä että on vaikeata suhtautua luontevasti normaalin elämän iloihin ja suruihin. Silloin pitää ikään kuin olla aina hyvillä mielin, ja pahoilla mielin oleminen kielletään.
Torjunnan saaminen voi johtuakin siitä että teeskentely pistää silmään. Rakkaudettomuus ei kuitenkaan ole kenenkään vika.

Laitoit sanoiksi minunkin ajatuksia.Teeskentely välittyy ihmeenkin sevästi,ja aiheuttaa torjuntaa samantien.Vaikea olisi minun iloita hyvillä mielin,jos ahdistaa tai muuta surkeaa on,siinä menisin sekaisin aika vikkelästi,tai olisin hymyilevä Barbi pelkästään.    

[Ave^^]

Rakastuin tänä aamuna näihin poikiin.
Rakastukaa tekin.

Täähän on mahtava porukka.   
Törmäsin viimeksi Porissa ja pakko oli jäädä kuuntelemaan.

[Päivi]

olipa vuorokausi.
aloin siivoon makkaria, raivaan siis rankalla kädellä lippusia ja lappusia ja esitteitä ja kaikkee.

lähin käymään vessassa.

olipa hiljasta....

menin takas makkarii ni hetahoo istu kirjotuspöydän eessä tualilla ja viskas jotain pöydälle.
no, menimpä kattoon. xanoreita, 0,5mg (määrätty siis ahdistukseen vuanna kivi.nääon paniikkihäiriölääkkeitä) laatasta puuttu 5.

klo 12:20
puhelin kouraan ja puhelu 112. eipä mitään kiirusta mihkää, sanoivat että kattela ja voit soittaa myrkytystietokeskukseen jos huvittaa. no soitin. käskivät antaa lääkehiiltä. no sanoin ettei meillo muuta hiiltä ku akuuttii ripulii tarkotettua. koko ajan siä kuiskutteli joku jota sitte tää puhelimee puhuva toisti. kysyin että montako pitää antaa, nää on 200mg, sano että neljä kiloo kohti. olin että WTF. näisä lukee että neljä kerralla, pvässä maksimis 12. sano että joo, myrkytyksiin on eri annokset. no niitäpä sitte saksilla availin ja tuttipulloon pistin puhelin kainalossa, edelleen ihmetellen määrää, sanoin ettei näitä o ku 12. sanoivat että pitäs lähtee apteekkii hakee... sitte sanovat että seurailla vaa.

klo13
soitto 112
heta hoo nukahti kesken sen vellihiilensyönnin sohvalle. se siis ei ikinä nuku siihen aikaan. äkkiä herätin sen ja käytin pihalla sanoin ettei saa nukkua. 112 lupas pistää kiireettömän ambulanssin.
13:20 ensihoitajat tuli ja mittaili verenpaineita summuita, normaalit oli. samaten pikkuneiti. mutta halusivat että mennään viä käyttään ensiavussa. sielä kaikki jokka siä oli jonossa meni omalla vuarollaan ja aattelin ettei täsä mitää hengehätää o ko kellää mikää kiirekkä o. lääkärin huaneessa oli semmone keltanen laatikko jossa oli läpinäkyvä kansi. hetahoo meni availeen ja kielsin, kysy että miksei saa kattoo, mitä siä o? passsssssskaako?

lääkäri sano että tunnin ko siinä hengaillaan ni päästää kotio.

heta hoo meinas ottaa kengät pois, sanoin ettei saa ottaa. kysy vähä kiukkusena "kuka moppas"...

no mentiin kahville, kello lähenteli kolmee ja mitää kerenny syämää.hoitsu tuli sanoon että pitäs lähtee TAYSsiin lastenpolille. no. taksi alle ja menoks..

lastenpolilla oli pikkuvauva kantokopassa ja itki. hetahoo sano että kyllä se kohta vauhottuu. (ja heti perään topakasti VAUHOTU NY.

18:30 päästiin käymään kahviossa. jei.

lääkäri katto ja mittas ja kaikki oli ok. kahet pissat ja verikokeet otettiin ja neki oli puhtaat. lääkäri kysy oliks lääkkeet pitkä- vai lyhytvaikutteisia? no empätiä. ne lääkkeet jäi ambulanssimiähille, kysykää nokian ensiavusta. ne koitti sinne soittaa jonku 4 kertaa ennenko vastattiin, ne faksas laput muttei niissä lukenu mitää, oli kuulemma jossa pöydällä pyöriny ne lääkekkett muttei kukaa enää tiä missä ne o...

rutiinikäytäntönä jäätiin sitte valvottuun yöpymiseen. hetahoo nukahti oikeesta heti ko päästii huoneeseen, päikkärit ko jäi väliin vallan. mä sain nukkua viereises toimenpidehuoneessa.

että semmonen erilainen tiistai.
ilmotus menny lastensuojeluun ja ny ste orotellaan niitä.