seuraava »

[Casperiina]

Kiitos Soma ja Kaulakoru.    

Tässä on nyt jotenkin paljon enemmänkin mukana, joudun tämän ihmisen kautta kohtaamaan omia pelkojani. Mä olen ehkä huijannut itseäni, tai muuten vain olen jo luullut olevani selvillä läheisriippuvaisuudestani. Ex on pyörinyt kuvioissa, en ole uskaltanut sulkea sitä ovea kokonaan. Olen niin pelkuri, ihan kuin se olisi siellä varalla. Vaikka tiedän, että en voi enää palata takaisin menneisyyteen.

Ja tämä uusi suhde, kaksi  vesimiestä. Mä en kokisi luontevana alkaa itkemään sille mun epävarmuuksista. Enhän itsekään innostuisi epävarmoista kumppaneista. Riippumattomat, etäiset, älyllisen viileät vesimiehet, mä samaistun siihen tunnetasolla sen verran hyvin, että tiedän, että nyt niistä tunteista ei vielä sovi puhua. 

[Casperiina]

Oletkos Casperiina harkinnut mitään henkisiä puhdistuksia? Siis sellaista että kaikki sellaiset estävät jutut poistuu sinusta, niin sen jälkeen näet selvemmin asioita ja sitä mitä mahdollisesti haluat.

Nämä on sitä sun erityisosaamisaluetta.  Kyllä mulle puhdistumiset kelpaisi, en nyt vain ole siinä itse onnistunut... tai no onhan tässä paljon tapahtunut, mutta en mä ihan valmis vielä ole.

[Tiigris]

ok...nyt en enää oikeesti jaksa...
me ei saatu mitään uutta lääkettä tohon refluksiin ja se vaan pysyy tosi voimakkaana.saatiin vaan maidon sakeutusainetta ja nyt vauva puklaa sitten tollasta vähä paksumpaa ja limaista puklua ja tuntuu et se lima nyt seilaa tuolla sen ruokatorvessa...valvoin yöllä kaks tuntia nukkuvan vauvan hengitystä kuunnellen, pari kertaa se sai nielemisen jälkeen kovan yskäpuuskan..kävin monta kertaa katsomassa et hengittääkö se.

mä en voi elää tällasessa pelossa kovin kauaa, ei oikeesti...jos se vaan on mahdollista niin en ymmärrä miksi meillä ei aloiteta sitä prepulsid-lääkettä, joka on ainoa sellanen refluksilääke joka vaikuttaa mekanismiin, eli estää sen takasin virtauksen. noi muut lääkkeet lähinnä vähentää happoja, ei estä nesteen seilaamista ylös alas. oikeen v*tutti kun oltiin siellä sairaalassa niin sen oireet ei tullu niille hoitajille näkyviin, sillä oli ns hyvä päivä joita aina silloin tällöin on. kuulostin varmaan vaan liiottelevalta...siis niiden hoitajien mielestä..
ei helkatin perse, kai mun on pakko taas mennä johonkin yksityiselle.
oon kyl lukenut niin paljon nyt tietoa refluksista ja törmännyt tosi usein siihen että se on tosi alidiagnosoitu ja huonosti tunnettu vauvojen keskuudessa.
mä alan kohta oikeesti suuttumaan.

yleensä mä vaan lamaannun ja meen voimattomaks, mut tätä asiaa aion nyt kyl taistella et saadaan se lääke.

[Päivi]

meillä on hetahoolla kasko. siis vakuutus joka korvaa ste varmaan kaikki. kyllä varmaa yksityiseltä saa vakuutuksista takasi vaikka yksityiselle menis?
toisaalta taas, mä en tiä mitään parempaa "sijotuskohdetta" ku terveys ja hyvinvointi, ilmamuuta meet yksityiselle. kyllä mä uskon että raha-asiat järjestyy. ja jos ei , ni sillekkä ei mitää voi. mutta lasku tulee yleensä vasta jälkikäteen. sitä voi ste ainaki perinnässä neuvotella ja pistää osiin.

[Eklektikko]

Minä kun kerroin siitä  miltä minulla tuntuu päälakichakran aukeaminen (kihelmöintiä päälaella plus joskus sellainen tunne kuin tukkaa rapsutettaisiin), niin täytyy tulla nyt sitten kertomaan että myös oppaani rapsuttelevat välillä päästä tai puhaltavat lempeästi poskelle.

Se päänrapsutus-tunne tulee minulla harvemmin mukaan päälakichakran osalta, mutta joskus tulee kuitenkin. Voipi siis olla oikeastaan kumpaa vain, mutta oppaat harvemmin rapsuttelevat minua ihan siitä samasta kohtaa päälaelta, enempi niskasta ja korvien takaa.

[Ave^^]

Voimia Tiigrikselle. Harmi kun jatkuu vielä vaan.. 

son vähä niiku kalvoo, siihe piirretää puuväreillä / vedenkestävillä tusseilla. sitte ko sen pistää 3min uunii, 175 asteesee se kutistuu johki 1/4 osaan alkuperäsestä ja tulee n. 2mm paksuks. voi tehä kännykkäkoruja, nappeja, korviksia, avaimenperiä ymym

Toihan kuulostaa hauskalta hommalta. Pitäisköhän ittekin hommata sitä jostain.. 

[SanctAstra]

Kyllä se on ongelma, jos muunlaista apua hakiessaan saa kouraansa vain lääkereseptin.

Lääkkeet on aina aineita, jotka toki auttavat lääketieteellisiin häiriöihin, mutta sitä ei voi poistaa että ne samalla vaikuttavat aina jollain muullakin tavalla. En usko että on olemassa mitään kemikaalia, jolla olisi hyvin spesifi ja vain hyvä vaikutus. Reseptien määräämisessä pitäisi siis siksi noudattaa harkintaa, eikä pitää niitä vain ensihoitona (akuutit tilanteet totta kai erikseen) tai varmuuden vuoksi, jonka jälkeen vasta mietitään että mistä tässä tosiasiassa onkaan kysymys.

Minä kyllä jaksan lääkkeistä aina vääntää kättä, kun en edes antibiootteja halua heittää naamaan ellei pakko ole. En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka ottavat särkylääkkeitä "varmuuden vuoksi". Heikkeneehän niiden vaikutuskin niin ja pitää alkaa todellisen kivun tullessa todella vahvoja lääkkeitä syödä.

Toki tästä olen samaa mieltä, etteivät nykyajan lääkärit vaivaudu kunnolla tutkimaan perimmäisiä syitä sairauksille, ja että lääke on yleensä se ensimmäinen, minkä lääkäri laittaa asiakkaalleen. Tämä johtunee siitä, ettei enää ole niitä vakituisia lääkäreitä, jotka tunsivat koko suvun vaivat ja pystyivät näin ollen antamaan juuri toivotunlaista apua. Markkinatalous ja ahneus ovat siis tulleet myös terveydenhuoltoon ja siitä me saamme nyt kärsiä.

Tuosta "varmuuden vuoksi" lääkkeen ottamisesta on omakohtaista kokemusta oman isoäitini kohdalta, jolla katkesi verisuoni päästä liiallisten asperiiniannosten käytöstä. Vai mitä lie alkaselzeriä se sitten olikaan.

Tässä tulee taas ottaa huomioon julkinen terveydenhuolto ja yksityinen terveydenhuolto. Julkisella puolella ei ole niin motivoituneita lääkäreitä kuin yksityisellä puolella. Olen saanut tämän omakohtaisesti kokea. Meillä päin joutui eräs terveydenhoitaja opettamaan lääkäriä katsomaan lapsen korvat, kun ei sellaista yksinkertaista toimenpidettä osannut.

Eli voisimmeko lääkkeiden sijaan vääntää kättä lääkärien ammattikunnan työpanoksen heikkenemisestä? Miten saisi kitkettyä ahneuden ja markkinatalouden "tulos tai ulos"-työmoraalin pois terveydenhuollosta? Terveys on kuitenkin sellainen asia, jolla ei missään nimessä saa leikkiä.
 

[Päivi]

son vähä niiku kalvoo, siihe piirretää puuväreillä / vedenkestävillä tusseilla. sitte ko sen pistää 3min uunii, 175 asteesee se kutistuu johki 1/4 osaan alkuperäsestä ja tulee n. 2mm paksuks. voi tehä kännykkäkoruja, nappeja, korviksia, avaimenperiä ymym

Toihan kuulostaa hauskalta hommalta. Pitäisköhän ittekin hommata sitä jostain.. 
[/quote]

http://www.sinelli.fi/product_details.php?p=5427

mä hurahdin ihan täysin. ny on tilattu jo kolmet korvikset, 1 kaulakoru ja 1 avaimenperä

[indiima]

Mä olen tutustunut tohon refluksiin, kävin just hakemassa 400 kapselia omepratsolia. Täytyy sanoa, että on ihan hanurista. Mulla on tämän takia mennyt myös ääni, ja sen takia myös on ura uhattuna. Sain lähetteen foniatrille ja voicemassageen.

Refluksissa voi maitokin närästää, ja virrata takaisin. 

Toivottavasti saatte kunnon hoitoa, sitä kannattaa vaatia. Nykyään tuntuu, että kaikki terveyskeskukset on arvauskeskuksia - nappi naamaan, jos ei toimi, koitetaan toisella napilla.

[Kuuhilda]

Tiigris, Älkääkä murehtiko, siitä ei ole kuin haittaa. Ja rahanmenoa älkää ainakaan murehtiko, ei ole parempaa paikkaa mihin sen voisi laittaa! Yksityiselle vaan, jollei apu löydy. Maksakoon mitä maksaa, sillä ei oikeesti ole väliä tämmösessä. Vaikka miten menis yli budjetin, pallerolle on saatava paras mahdollinen apu.
Voimaa taisteluun, nyt ei tosiaan saa luovuttaa!
Kaikki kuitenkin järjestyy parhain päin, luota vain 

[Casperiina]

Minä kun kerroin siitä  miltä minulla tuntuu päälakichakran aukeaminen (kihelmöintiä päälaella plus joskus sellainen tunne kuin tukkaa rapsutettaisiin), niin täytyy tulla nyt sitten kertomaan että myös oppaani rapsuttelevat välillä päästä tai puhaltavat lempeästi poskelle.

Se päänrapsutus-tunne tulee minulla harvemmin mukaan päälakichakran osalta, mutta joskus tulee kuitenkin. Voipi siis olla oikeastaan kumpaa vain, mutta oppaat harvemmin rapsuttelevat minua ihan siitä samasta kohtaa päälaelta, enempi niskasta ja korvien takaa.

Oih, olin juuri tulossa kirjoittamaan, että joku rapsuttelee mun päätä. Sitten luen tämän sinun viestisi! Synkronismia.

Mä olen ollut tänään vähän hukassa, mutta joku siellä yrittää selvästi potkia mua eteenpäin. 

[mc82]

Voimia teidän porukalle, Tiigris - varsinkin pienelle miehelle, jonka kuvasta näki, että paljon on jouduttu kestämään

Aargh, kesä pistää pään sekaisin!!   Kadulla näkee kesäpoikia ja firmassa on muutamia kesäduunaripoikia töissä. Yhdellä kesäpojalla on kaunis selkä, leveä yläselkä, jonka lihakset ja piirteet näkyvät t-paidan alta - miehen selkä on mun heikko kohta   Tulee aina välillä salaa ihailtua kesäpojan selkää, kun herralla silmä välttää  

Tässä alkaa tuntemaan itsensä puumaksi! Ja melkein jo syyllisyyttäkin, kun kotosalla on kuitenkin ikioma ukko

Onneksi ei tule muita miehiä katseltua Sillä Silmällä - tämän kesäpojan kanssa ollaan töissä juteltu niitä näitä ja vaikka mukava onkin, mitään sen kummempaa kipinää ei (ainakaan mun puolelta) ole.

[Päivi]

http://a7.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/253723_2055697879548_1457628161_4254333_6446398_n.jpg

tuli tommoset tehtyä eilen,halkasialtaa varmaa n. 3cm. mä kävin ostaa kuurellakympillä aineita ja tusseja lisää eilen. viirelläkympillä näitä on multa jo ostettu, eksän vaimo tilas ittellee ja muksulleen samammoiset korvikset, 1 avaimenperä tartteis viä tehä. aattelin alkaa nappejaki koittaan

[Tiigris]

 

Me saatiin vauvalle se lääke, mitä on niin hehkutettu joka ikisellä refluksiäitien keskusteluketjussa. Nyt on toivoa täynnä. Mä haluan et mun pallero saa kokea normaalia elämää ja nauttia <3

Voi miten paljon mä eilen nauroin! Löysin ne kadotetut vatsalihaksetkin ja tunnen ne edelleen!
Meidän potilashuoneessa yhdellä pikkupojalla oli hänen perheensä vierailulla, myös vauva sisko/veli, noin 4kk vanha.

Ja sillä vauvalla oli TOSI hauskaa kun äiti ja isä sille höpsötteli.
Vauva remahti aina uudelleen ja uudelleen ihan hillittömään nauruun, ei hyvänen aika minkä näköistä ja kuuloista.. Meitä oli siellä huoneessa paljon, 3 potilasta ja kaikilla vähintään kaks omaista siinä vierellä ja KAIKKI repes nauruun ton vauvan nauruille... Se oli todellista nauruterapiaa.

Mikään ei oikeesti oo niin aidon riemukasta ja iloista kuin vauvan nauru. Koska se tulee niin niin suoraan sydämestä ja vilpittömästi, eikä siinä oo häpeän häivääkään vaikka välillä tulee väliin röhkäisy yms...

[~Karuna~]

Täällä paistelee aurinko ja olemme sentään jo takaisin täällä Suomessa. 

Juhannuksena saan olla koko ajan töissä, jotenka säiden merkitys itselleni todellakin on vähäinen.
Onneksi nyt tänään saan vielä viettää aikani nuorimman lapsenlapseni kanssa, koska niitä lapsenlapsiani niin kovin harvoin näen.