seuraava »

[eppana]

Jestas että oli mahtava ukkosnäytelmä  . Ei yhtään taaskaan haitannu että kastuin parvekkeella likomäräksi- hyvä kun huomas edes.
Naapurit pitää mua varmaan jonkun sortin hulluna kun aina hihkun ja ponpin tuolla jos tulee kunnon ukkonen  . Ihanan hapekas ja raikas ilma nyt- enkä mä ole enää niin sähköinenkään, jiihaa!

[Kuuhilda]

Oi ihanaa Tiigris 
Niin ne järjestyy!

ironialla kauniit korvikset, saattaisi justiin tuommoset lähteä mun mukaan jostain kojusta 

Meillä pojat sai vaihteeksi naapurintytöltä selkään :/ Suloinen ja ihana tyttö, mutta kun on paha sauma, niin se on ihan pimeä. Nyt on sitten 3 pv leikkikieltoa sen kanssa...omalla pihalla on poikien pysyttävä, eikä saa mennä tuohon yhteiseen leikkipuistoonkaan joka tuossa on. Kun en tarkalleen tiedä, mitä siellä taas tekivät, mutta väkivaltaa oli, ja sitä en hyväksy.
Ja sitten tein toiveekkaana sienipiirakkaa...jotenkin ajattelin että jos meilä vaikka joku olisi alkanut sienistä pitää, mutta ei vieläkään...pitkin hampain sitä syödään

[Kotkansilmä]

                                         


                      Sataa ja ropisee oikein mukavasti.


                                         

[indiima]

Mä olen aina ollut melko skeptinen nettideittailua kohtaan, mutta mun kaveri on löytänyt sieltä kelpomiehiä. Kelpoja, kunnes ovat vaihtuneet toisiin. 

Pistitkö kännykkään jonkin saldorajan?

Mä alan olla niin loman tarpeessa, onneks tässä on nyt juhannus ja seuraavana viikonloppuna mökkireissu, joka taatusti on leppoisa.

[meimi]

Nettideittailusta sanoisin, että aikansa kutakin.  Notkuin siellä monet vuodet, eikä sitä sopivaa mulle sieltä löytynyt.  Tosin mukavia kavereita kyllä löytyi, jotka yhä edelleen ovat yhteydessä aina silloin tällöin.  Tiedän monia, jotka ovat löytäneet sieltä rakkauden, mutta minä en.  Mun kaveri löytyi yllättävänkin läheltä!   

[Eklektikko]

Nam, kotijäätelö kuulostaa hyvältä.

Jos kuitenkin haluaa hifistellä sokerivalinnalla, puhdas fruktoosi on kaikkein epäterveellisin vaihtoehto. Elimistö ei kykene käyttämään fruktoosia sellaisenaan, vaan maksan on ensin  muutettava se triglyserideiksi. Tämä on maksalle aivan yhtä rasittavaa kuin alkoholin metabolointi! Teoriassa pelkällä hyvin runsaalla fruktoosinkäytöllä voi saada ensin rasvamaksan ja sitten kirroosin.

Pöytäsokeri, se kaikkien tuntema tavallinen sakkaroosi, on puoliksi glukoosia ja puoliksi fruktoosia. Hunaja samoin, puoliksi glukoosia ja puoliksi fruktoosia. Harha fruktoosin 'terveellisyydestä' johtuu siitä, että sitä takavuosina suositeltiin diabeetikoille, koska se ei nosta verensokeria nopeasti. No eipä nosta ei, mutta se siis johtuu siitä että se ensin metaboloituu maksassa rasvaksi.

Hedelmien ja marjojen fruktoosi on eri juttu, koska kokonaisen hedelmän kuidut ja vitamiinit suojaavat fruktoosin haittavaikutuksilta. Sen sijaan kaikkea fruktoosin lisäämistä ruokaan kannattaisi välttää, samoin kuin fruktoosilla makeutettuja asioita. Tuoteselosteen tärkkelyssiirappi on korkeafruktoosista maissisiirappia, eli karkit ja limut ovat fruktoosipommeja. Täystuoremehuissakaan se fruktoosi ei ole kiva juttu, ainoastaan niissä luonnollisissa hedelmissä ja marjoissa.

No mitä sitten tehdä makeutuksen suhteen? Itselläni kuluu sokeria todella vähän, ehkä puoli kiloa vuodessa, sillä tarvitsen sitä vain joihinkin kausiruokiin. Senkin vähän kuintekin vaihdoin panimosokeriin, joka on puhdasta glukoosia. Hiivakaan kun ei halua syödä fruktoosia, sen vuoksi oluen ja viininvalmistukseen panimosokeri on parempaa. Mutta myös ihmisille. On se tosin kaksi kertaa kalliimpaa kuin pöytäsokeri, eli hurjat yli 2 euroa kilo. Mutta jos sokeriin menee liikaa rahaa, niin oma johtopäätökseni on, että silloin kyllä kuluu ihan  liikaa sitä sokeria.

Itse teen kotona sorbetteja ilman sokeria. Kas näin:
Jäisiä marjoja suoraan pakastimesta - mansikka, mustikka, mikävaan
Huoneenlämpöisiä hyvin ylikypsiä banaaneja - kuorissa siis paljon mustia pilkkuja.

Suunnilleen saman verran kumpiakin monitoimikoneeseen ja surrautellaan sileäksi. Kerrassaan herkullista ja se banaani riittää ihan hyvin makeutukseksi ainakin minulle.

[sansai]

Käytiin eilen, kaatosateessa ostamassa pienokaiselle kännykän. Oli niin innoissaan uudesta puhelimesta kun opetteli sitä käyttämään. Aika nopeasti oppikin ja sitten soiteltiin toinen toisilleen ja myös toki ex jotta sai tietää että on uusi puhelin käytössä 
Meillä tuli eilen rakeita, ukkosti ja aika voimakkaita paikallisia sadekuuroja ja loppuviikoksi luvattu samaa. Pienokainen haluaisi juhannuksena mennä katsomaan kokkoa mutta en tiedä onko tänä vuonna lapsikokko ja aikuisille, hieman myöhäisempää oma kokko. Mutta muutenhan juhannus vietetään kaupungissa, uusia perunoista, silliä ja jotain hyvää lapsille.
Sain eilen pienoisen, tässä rajat ja yhtään ei sen enempää nettideittipalvelussa. Täytyy sanoa että ei siellä kovinkaan paljon ole ihan normaaleja ihmisiä, mitä ihmeellisempiä viestejä tai pyytävät lisää valokuvia, vaikka sinne olen jo muutaman laittanut. Ehkä mä nyt todella tajuan että sieltä ei tosissaan mitään löydy kun on niin omituista porukkaa liikenteessä.
Yhden vastaparin löysin, mutta hän käy niin paljon omia taisteluja että harmoonisesta, rakkaudellisesta yhteiselosta ei olisi edes puhettakaan, hän saisi minun energiakenttäni ihan mustelimille kun oli niin kipakka 
Taidan irtaantua koko ajatuksesta miehestä niin hän sitten tulee kun sitä vähiten odotan ja sillä aikaa voisi nauttia yksinelosta niinkauan kun se on mahdollista. Nyt nimittäin riitti 

Minulla meni nurinkurisesti mies asioissa eron jälkeen.Olin vakuuttunut,ettei enää mitään miestä,olin sen sisäistänyt vahvasti.Olin vihainenkin,kun niitä alkoi pyöriä ympärillä.Ihan niinkuin minussa olisi ollut joku lappu otsassa,että "tule tänne".Se vaivasi,kun itsestä tuntui,että pitäisi se näkyä,se mielentila.
Sitten tuo Jussin tapaus.Olin uimassa,kun Jussi hiippaili mökilleni,jouduin kyyhöttämään laiturin alla,kun Jussi istui laiturilla odottelemassa,kun tuvan ovi oli selälään,että tulen pian.Oli kamala suonenveto jalassa,ja Jussi vain istui.
Kerran olin suola-aitassa,jossa on talvella nostettuja jäitä sahanpuruissa,olin kohmettunut hyvin,ennenkuin Jussi meni matkoihinsa.Kerran jouduin sukeltamalla menemään joenmutkan taakse.Sitten annoin periksi,ettei henki mene.Pudotin kyllä Jussin jokeen kokeeksi vaatteet päällä,mutta luuli sitä huumoriksi.Tässä sitä nyt ollaan onnellisena,kummallisen onnellisena.

[Ebenia]

Taateleita ja kuivattuja hedelmia voi kayttaa makeuttamiseen. Maistuu hyvalta ja makeuttaa kivasti.

[sansai]

Ehkä sinun tueva mies Kaulakoru on vielä kiinni jossain,ja tulee kun on kypsynyt,tuskin haluaisitkaan ketään ,joka on jossain entisessä kiinni kovin paljoa.Ehkä sinäkin tarvitset aikaa vielä johonkin asiaan,ehkä lapsiin.

Jussi tuli,kun erostani oli neljä-viisivuotta,ja irti jo,niin irti kuin yleensä voin olla.Jussi oi ollut leskenä saman verran.Ehkäpä se aika oli kypsä uuteen.Ja olikin,kun pääsin siitä päähänpinttymästä.
Muistatko laulun"Kehrää,kehrää tyttönen,huomena saat sinä sulhasen" Vanha kunnon laulu.Voisithan kutoa vaikka villasukat valmiiksi tulijalle,niin saa laittaa lämmintä jalkaansa,kun pääsee perille luoksesi.

Elämä on kummallista,ja kuitenkin ihan tarkoituksen mukaista.    :

[Kuuhilda]

Voi nettideitti sentään...ja aivan liian nopeaa on nykyään se touhu siellä...pitäisi malttaa kunnolla tutustua, ja vasta sitten tavata! Minulla on jokseenkin mielenkiintoinen nettideitti kokemus 

Mulla on jotenkin semmonen ajatus ukkeleiden suhteen, että mä odotan just sitä the oikeeta tulevaksi, sehän tulee, vaikka vaan tässä istuisin enkä mihinkään liikkuisi. Ja kaikki muut pysyy toivottavasti kaukana, kyllä mä nyt jo oon läksyni oppinu...aina kun kysyn mies asiaa, saan vain vastauksen että odota, odota ja pysy valitsemallasi tiellä, olet oikeassa suunnassa. Sinänsä oikein erinoimaista, mutta voi äh.
No, elokuussa ja syksyllä yleensä pitäs tulla joku viisas opettaja mun elämään....ei kai ole kyseessä rakkaus, mutta tapahtuu jotain kuitenkin.

Jee, mä sain tänään uuden jääkaapin Se on oikein positiivinen asia, joka seurasi siitä ikävästä negatiivisesta havainnosta aamu kahvilla, että mun maitoni on kaikki paloina.

[Ave^^]

Makuasia se on juu.
Mää olen törmännyt lähinnä vain niihin miehiin, jotka tykäävät jos nainen on luonnollisempi eikä millään sotamaalauksella. Mutta, kun olen tällainen harvemmin ja vähän meikkiä käyttävä jne, niin ei ne toisenlaiset miehet varmaankaan edes huomaa. 

Mulle tuo hymyily taktiikka ei ole koskaan onnistunut saamaan ketään uskaltautumaan tulemaan juttelemaan (muuta kuin baarissa  ). Mutta lämmittelynä se toimii, helpompi tehdä se aloite jos siihen uskaltautuu, kun sitten mies jo tarttuu vastaan.  Hymyily on tärkeää..
Paitsi kerran kyllä yksi mies juoksi perääni, oli nähnyt mut bussissa ja jäänyt samalla pysäkillä, ja sitten vielä nähnyt kun tulin kaupasta, niin päätti sitten juosta perään ja kysyä numeroa. Harmi kun silloin en ollut sinkku.. Nyt sais joku tuollainen tulla. 

Muttah.. hyvää juhannusta kaikille.  Tämä tyttö lähtee nyt reissuun..

[mc82]

Nämä on mielenkiintoisia nämä viehättävyyspohdinnat, näitä jaksaa miettiä aina uudestaan ja uudestaan, ja samalla alkaa miettimään omaa naiseutta/sen ilmentymistä yms.

Nimittäin mä olen erittäin huonoa valuuttaa miesten keskuudessa  Olen varmaan juuri sitä sorttia, joka ajaa suurimman osan "normi"miehistä kilometrien päähän. Olen meinaan huomannut, että naiset, jotka pukeutuvat myös julkisesti vähemmän naisellisesti, heittävät läppää jätkäporukassa, ovat kuin yksi miehistä ja eivät pelkää liata käsiään tai tekevät myös niitä ns. miesten töitä, noteerataan miesten keskuudessa "hyviksi jätkiksi" ja otetaan mukaan porukoihin ja heitä kohdellaan kuin ketä tahansa muuta "jätkää" - mutta se naisellisuus jää noteeraamatta ja miehet kiinnostuvat enempi niistä naisellisista tapauksista. Miksi mies ottaisi naisen, joka on itsenäinen ja pärjää hyvin omillaankin: osaa itsekin vaihtaa autonrenkaan, avata tiukan purkin, kantaa ostoksensa jne.? Kuitenkin suurin osa miehistä haluaa varmasti olla naiselleen sankari, pelastaja ja haluaa suojella naistaan, haluaa näyttää voimansa, miehisyytensä.

Mutta kun näennäisen raisun, hömpän ja ehkä suht kovankin kuoren alla on melko epävarma ja herkkä tyttö, joka haluaa tulla suojelluksi, rakastetuksi, halutuksi - naiseksi miehensä rinnalla

Nuorempana oikeasti tunsin itseni jotenkin vialliseksi sen vuoksi, kun en ole mikään kovin perinteinen naisen malli  Exähän koitti väkisin vääntää mua sinne "kotiäidin" ja "naisellisen naisen" muottiin, onnistumatta siinä. Se, etten kelvannut itsenäni, vahingoitti itseluottamusta pidemmäksi aikaa... Vasta tässä viime vuosina olen alkanut hyväksymään, ettei musta sellaista täydellisen käytösetiketin hallitsijaa tule koskaan ja olen alkanut ilmaisemaan itseäni vapaammin - tykkäsi muut siitä tahi ei. Mutta mielummin oma itseni, jolla on myös vihamiehiä, kuin epäaito minä, jolla on pelkästään ystäviä.

Sittemmin tapasin nykyisen mieheni, joka sanoi, että mun seurassa oli niin hyvä olla, että halusi tutustua syvemminkin - mun seurassa saa miehen mukaan olla vapaasti oma hassu/outo itsensä, keskustella ja pohtia vapaasti asioista sekä kuulemma mä pidän miehestä enemmän huolta kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Kyllä tämä lämmitti sydäntä!

Mä käytän meikkiä aika paljon, mutta pyrin kuitenkin meikissä luonnollisuuteen. Eli käytän arkena vain hyvin pehmeitä, luonnollisia värejä. Meikkivoiteen käyttöä olen vähentänyt ja arkena en välttämättä käytä meikkivoidetta lainkaan - iho saa hengittää ja tämä on ainakin mun mielestä myös parantanut mun ihon kuntoa, kun ei ole enää paksua pakkelikerrosta päivittäin  Käytän paljon ihonhoitotuotteita, niiden ansiosta saa ihon säteilemään, eikä siihen tarvita enää pakkelikerrosta. Ja huulille riittää arkisin huulirasva (mulle on iän mittaan tullut tosi helposti rohtuvat huulet ja huulikiillotkin kuivattavat ). Mutta ripsari, eyeliner, luomiväri ja valokynä - tästä nelikosta en luovu koskaan!  Uskallan kuitenkin liikkua kaupungillakin ilman meikkiä

Hiuksiakin olen tässä alkanut laittamaan melko hillitysti, arkisin käytän lähinnä vain muotovaahtoa ja lakkaa. Suoristusrautaa, fööniä, lämpörullia yms. käytän vain, kun tälläydyn juhliin. Mulla on tosi hennot hiukset, jotka varsinkin takaa kuivuvat helposti ja menevät huonoon kuntoon. Kampaajalla käyn säännöllisesti huoltamassa hiuksia ja vaihtelen hiustyyliä ja varsinkin väriä melko usein. Lisäksi olen tässä viime aikoina alkanut sijoittaa enemmän rahaa hyviin hiustenhoitotuotteisiin

Pukeutumisessakin edustan sitä rennompaa päätä: arkisin pukeudun farkut-huppari-tennari -tyyliin. Toisaalta näin alta kolmikymppisenä jo alkaa oma tyyli välillä hävettää, kun ikätoverit pukeutuvat niin kauniisti ohkaisiin neuleisiin, "aikuismaisiin" farkkuihin tai suoriin housuihin ja saappaisiin/korkkareihin/nahkakenkiin...  Mutta kun koen omissa vaatteissa vaan olevani oma itseni, niin sehän on se pääasia, ajattelevat muut sitten, mitä tykkäävät. Mitä moni ei uskoisi mun pukeutumisesta, niin olen äärimmäisen tarkka yksityiskohdista ja merkeistä, ja tyyli on rentoudesta huolimatta yleensä suunniteltu tarkoin alusta loppuun

Mies tuossa joskus sanoi (kun valittelin, etten osaa pukeutua aikuismaisesti), että hän pitää mua taitavana pukeutujana. Sen vuoksi, koska kaikki on sommiteltu sopimaan yhteen ja koska mun hupparit + tennarit kuvastavat MUN persoonaa ja olemusta (multi-Jouskari... ). Oli ihana kuulla tämä omalta mieheltä

Miesten laittautumiseen: Itse en voisi kuvitellakaan miestä, joka on peilin orja ja joka tuhlaa päivittäin hiuksiinsa kilokaupalla geeliä, lakkaa yms.  Ja joka juoksee jokaisen vaatetrendin perässä kuin orja. Tämä kuvastaa sitä, ettei oma tyyli ole löytynyt - ja mitä tämä kertoo ihmisen persoonasta, ailahtelevainen, ehkä muiden vietävissä  Mulle riittää, kunhan mies pitää huolta hygieniastaan ja huolehtii vaatteidensa siisteydestä. Oma mies pukeutuu myös rennohkot farkut-huppari-tennari -tyyliin ja itse tykkään miehen konstailemattomasta tyylistä (+ sillä on hyvä farkkuperse )  Kertoo suoraselkäisestä persoonasta, joka uskaltaa olla oma itsensä.

[Päivi]

mä tykkään turvallisista miähistä. saa olla kalju ja parta. toi oma onny lairuttanu 15kg, sanoin ettei tartte palio alle sadan pudottaa ko ste ei o enää se. mutta tehkööt niinku tykkää.

me tavattiin mc bileissä, olin menny sen paikalle ja olin nousemasa muualle ni veti syliinsä istuu. täsä ollaan oltu kohta 5v. ny o oma talo ja yhteinen mukeloki.

se antaa mun säätää ja häröillä, nalkuttaaki suht vähä.

mutta mä käytii toi solmuja suhteessa. parisuhde"kurssi " ja se pelasti palio.

[Ratkaisu]

Itselläni on ollut paljon komplekseja ulkonäköni kanssa. En tiedä pystynkö olemaan koskaan omasta mielestän hyvännäköinen, olin sitten laihassa tai tuhdimmassa kunnossa. Kun on viime vuosina lihonut on suhde omaan naisellisuuteen hieman muuttunut, mutta toisaalta se on myös laittanut arvoja paikoilleen.

Oikeastaan olen oppinut huomaamaan, että jos ihminen ei pidä minusta tälläisenä, lihavana, vaan halveksii ulkonäköäni, niin en oikeastaan edes haluaisi tuntea häntä, vaikka olisinkin laiha. En erityisemmin arvosta niitä ihmisiä, jotka kokevat tarpeelliseksi huutaa kaduilla lihavien ja omasta mielestään rumien ihmisten perään. Jollain tapaa ihmiset, jotka suhtautuvat toisten ihmisten ulkonäköön erittäin kriittisesti ovat puistattavia.

Mutta niin, ehkäpä tämä lihominen on ollut kasvattava kokemus. Olen ajatellut viime aikoina, että on itsekästä ajatella, että juuri minun pitäisi olla kaunis ja viehättävä. Kai jonkin osa täytyy olla myös se rumana eläminen ja elämän kokeminen sen kautta. Ehkä kannan nyt tätä rumuuden ristiä, koska olen nuorempana ollut pinnallisempi ja halveksunut monia asioita. Alan olla oman ruumiini kanssa siinä hyväksymis-vaiheessa. Tiedän, että monet pitävät minua vastenmielisenä, mutta silti minun ei itse tarvetsi halveksia itseäni.

Oikeastaan lihavuuteni takia minun on ollut välillä vaikea hyväksyä naiseuttani. Olen miettinyt olenko nainen ollenkaan vai vain joku hirviö, mutta nämä ajatukset ovat kaiketi tulleet yhteiskunnan ja media kautta. Kun näkee ympärillään jatkuvasti naisia, jotka vastaavat yleistä kuvaa siitä millainen naisen pitäisi olla, sitä kokee itsensä helposti joksikin aivan muuksi.

Jollain tapaa lihavat ihmiset mielletään yhteiskuntamme rikollisiksi, joilla ei olisi oikeutta käyttää terveyspalveluita, puhua seksistä, käyttää paljastavia vaatteita tai flirttailla. Ja kaikista pahintahan on se, että lihavien ihmisten arvostelu on täysin hyväksyttävää suurimman osan mielestä. On täysin hyväksyttävää sanoa, että lihavat ihmiset ovat ällöttäviä, koska hehän syövät kolmannen maailman lasten ruuat ja huonolla terveydellään tuhlaavat kaikki rahani. Tälläinen arvostelu johti pitkälti omalla kohdallani siihen, että en halunnut käydä lääkärissä pitkiin aikoihin, kun tunsin ihmisten arvostelevat katseet. En halunnut käyttää naisellisia vaatteita, koska koin, että en saanut olla tässä yhteiskunnassa nainen.  

Ajatuksenani siis se, että lihavat ihmiset ovat nykyaikana hyväksytysti halveksittuja ja asia pitäisi nostaa pöydälle. Miksi jonkun ryhmän halveksiminen ja syrjiminen pitäisi olla hyväksyttyä?

Viimeisen vuoden aikana olen hyväksynyt naiseuteni paremmin, vaikka edessäni varmasti on vielä pitkä tie. Välillä sitä vain kokee olevansa ruumiinsa vanki.

Vähän ehkä aiheen vierestä, mutta tulipa vain mieleen.

[meimi]

Mielenkiintoisia juttuja olette kirjoitelleet ulkonäöstä, pukeutumisesta ja meikkaamisesta. 

Tää mun tuore mieskaveri sanoi, ettei naisten tarttisi meikata ollenkaan, en silti ole luopunut rajauskynästä ja ripsiväristä.  Muuten en arkisin meikkaa, mutta jos lähden baariin, laitan kyllä runsaasti meikkiä, varsinkin silmiin.

Just tulin kaupasta, ja sattumalta näin monta ei-niin-nuorta naista, joilla oli voimakas silmämeikki tummilla väreillä.  Ei sekään oo kivan näköistä arkina ruokakaupassa.  Sopii se kyllä tietyn tyylisille, sellaisille muutenkin huolitelluille leideille, mutta nämä oli ihan tavallisia tallaajia täällä maaseutukaupungissa. 

En tiedä, miten suhtautuisin mieheen, joka meikkaa.  En ehkä välttämättä jaksaisi kilpailla peilipaikasta kylppärissä.  Sitten pitäis ittekki laittaa aina tuhannet pakkelit, ettei jäisi varjoon.  Mun mielestä miehen pitää olla äijjä.  Ei mikään renttu resupekka, mutta miehen näköinen.  Ja kokoinen.