seuraava »

[Kotkansilmä]

                                           


                            Kaikkiallista liikettämme ajatellen, jos toinen jalka on maassa,
                                  niin olettaisi, että toinen on jo siirtymässä jonnekin

                                                         hamaan tulevaisuuteen.

                                                                                                 

[Lizzy]

A, jos näin niin eikö siinä tapauksessa ole hyvä, että tuo mies ei ottanut yhteyttä.

Kyllä sitä itsekin on kaiken maailman hiihtelijää tavannut, mutta oli silloin eri tilanne ja alitajuisesti ehkä ei edes etsinyt vakavampaa suhdetta. Eipä noita kannata turhan vakavasti ottaa. Sitten kun tuntuu, että ne alkaa sattuun niin jättää suosista väliin. Minua alkoi jossain vaiheessa ärsyttää kun en muunlaisia tavannutkaan kun näitä "pelimiehiä" niin muutin ihan tietoisesti asennetta ja se auttoi. Löysin ihmisen, joka on aivan aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä kaiken muun lisäksi.

Odota vaan A, sitten kun tuleekin vastaan se tyyppi, joka ei häivy niin se on menoa.  : Tuollaiset häntäheikit joutaa mennäkin. 

[Kuuhilda]

Minä pyyhkisin *Aminthir* niin sanotusti takapuoleni tuommosella ukolla. Anna olla koko asian, eipä ollut minkään arvonen ukko tai koko juttu.

[faerie]

            Ossaa hieman suomee, minä haluta tietää sinusta kaikki.. :

Joopa joo, tulee mieleen yks sisilialainen mies, joka noin kolkyt vuotta sitten piteli mua käsistä ja katsoi tummilla silmillään ja sanoi:  stay with me forever!

Kyllä ne osaa.

Kyllä, ne osaa. Varsinkin ulkomailla on tosi vaikeaa olla, kaveri kun on blondi ja minä muuten vain vähän erikoisemman näköinen, niin kyllä huomio kiinnittyy ja varmasti!! Sitten saa kuulla ties mitä kohteliaisuuksia...  
ja *Aminthir*, samaa mieltä kuin kaulakoru. Eikö tuollainen kaveri kannata vain unohtaa?

[faerie]

soma, ei tietenkään. Me emme myöskään osaa pitää kädessä vasaraa tai asentaa DVD-soitinta. Äläkä edes aloita siitä auton huollosta... 

[Liekku]

 Minun asenne puhelinmyyjiä kohtaan on sellainen, että sanon heti etten osta yhtään mitään,
 ja jos he kauppaa ´jotain ilmaista, sanon suoraan ettei mikään ole ilmaista, ja jos hänen
 mielestään on,--- vain sen ilmaisen voi laittaa, ja kiitos.     

[faerie]

Ennen en voinut sietää puhelinmyyjiä, meni hermo ja olin tosi ärsyttävä niille. Sitten paras ystävä päätti mennä kesätöihin puhelinmyyjäksi, ja aloin todella sympatiseerata niitä ja niiden työtä. Ja siitä lähtien olen yrittänyt olla vähän kivempi niille. Eihän se niiden vika ole, se on vain niiden työtä.

[Liekku]

 Minä en maksa mistään, mikä on sovittu ilmaiseksi,--en halua mitään kytkyksiä niihin.   

 

[Kuuhilda]

Minä oon ollu..hmm...telemarkkinoija...vai mikä hiivatin myynninedistäjä se nyt sitte onkaan No, kuitenkin, sen sanon, että jokaiselle meistä tekisi erittäin hyvää, vaikkapa kesällä ylä-asteen jälkeen joutua puhelinmyyjän hommiin. Ei ole herkkua ei, ja johan selkiää mimmonen se ihmisluonne oikein onkaan
Minä myin paljon sillä, että en myynyt mitään. Rupattelin vain ihmisten kanssa mukavia, ja selitin, miten olin tähän hommaan päätynyt ja sitten, jos oli mielestäni hyvä tarjous oikeastikin, niin mainitsin siitä, ja moni osti, ihan yhden maininnan perusteella. Ok, yhdelle mummelille soittelin usein, kun se aina tilas niin innokkaasti...ihan varmaan se ei kerinny niitä kaikkia lehtiä millonkaan lukee...
Huijari hommaa, työsoppari oli selitettävissä kahdella eri tavalla...sillee kun meille työntekijöille oli kerrottu, ja sitten tilipäivänä sillee kun työnantaja sen näki, joka tarkotti minunkin kohdallani puolet vähemmän palkkaa kuin olin luullut. Joo.
Nykyään suhtaudun puh.myyjiin ystävällisen päättäväisesti. Sanon het alkuunsa, että ei tuhlata meidän kummankaan aikaa, kun en mitään tilaa kuitenkaan, ja yleensä sillä selvä. Jos myyjä on oikein lupsakka ja mukava, saatan jutella sen kanssa hetkisen, mutta ilmoitan kyllä heti, että mitään en tilaa. Saapahan itse päättää mihin työaikaansa käyttää.

[Kuuhilda]

Olikohan sillä hyvä vai huono ryhti?
Mun mielikuvassani kumpikin Jeesus sopii olemaan. Hyväryhtinen ja huonoryhtinen

[Kuuhilda]

Jahas, että kolmenkympin kriisiä pukkaa 
Karmee tää yhteiskunta kun ahistaa meitä pieniä immeisiä. Mutta siis oikeesti, väliinputoajilla on syvä kuilu 
Jollet ole jotain näistä meille sallituista rooleista, niin et kyllä ole yhtään mitään. Parempi sekin, että olisit sitten vaikka alkkis tai narkki, olis sentään lokero mihin sut voi laittaa, mutta mitä ihmettä voi tehdä ihmiselle jolle ei ole sopivaa lokeroa?!?

[Päivi]

tell me abaut it. joo. tämä palikka ei o koskaa sopinu pyäreesee reikään.

"miten naisihmisen kotona voi olla noin sekaista"
tai mitenniin et pysty pitään työpaikkaa yli ½v..
Otat ny vaan ittees niskasta kii...

ei sulla mitään adhdta oo, ei sen taa voi mennä piiloon
 
 

[Kuuhilda]

Jos elää semmoisessa turvallisessa lokerossa elämäänsä, niin sieltä ulos tuleminen vaatii tosiaan rohkeutta. Mutta sitten taas jollei enää ole tai ei ole koskaan siellä lokerossa ollutkaan, se alkaa olla jo vähän helpompaa, joskin vastustusta kohtaa silti.
Mutta, mitä useampi meistä tulee rohkeasti ulos lokerosta, sen helpompaa se tulee tulevaisuudessa olemaan

[Weeping Willow]

Täällä kans yksi väliinputoaja En mä vaan kyennyt ikinä hankkimaan "oikeaa" koulutusta ja "oikeaa" työpaikkaa, enkä kamalasti edes tuttuja saati ystäviä. Mies moittiikin mua siitä, että sanon aina työnteon pilaavan minut, vaikka enhän mä ihan sitä sillä tavalla tarkoita, kuin voisi ajatella No oon nyt kotiäiti, siis ihan "luvallisesti" kotona "nyhjäämässä". En tiedä mitä teen sitten lapsukaisen rientäessä koulutielle Haaveilen maatilasta, mutta niitä ei saa kovin helpolla, eikä ainakaan työttömän rahoilla... Mutta kun en kykene menemään töihin tienatakseni, ymmärrättekö??? En tykkää ostaa mitään turhaa, joten rahaa säästyy, mutta en myöskään halua hillota rahaa. Raha on mulle ikuinen pakollinen ällötyksenaihe.

Tää on varmaan sitä kolmenkympin kriisiä!

[Kuuhilda]

Minä kun töihin palaan, niin palaan sitten tekemään jotain josta pidän ja joka antaa minulle jotain takaisin. En takuulla mene hajottamaan itseäni kahdeksasta neljään esim. makkaratehtaalle.
Toistaiseksi minäkin olen tämmönen hyödyllinen turhake kun olen kotona tytön kanssa. Joo ja minäkin haaveilen maatilasta ja omavaraisuudesta ja niin...mutta ei sitä helposti saa semmosia asioita, eikä ihan pikkulasten yyhoona onnistu, mutta ei se mahdotonta ole.