seuraava »

[Kuuhilda]

No onhan se tehtävä kun se on tehtävä, mutta kamalalta se tuntuu silti. Tämä on toinen kerta. Ensimmäisen jouduin tekemään siskostani
Ainakin täällä meillä on sosiaali-ihmiset olleet tosi ihania Enemmänkin toki apua kaipaisi, mutta ei sitä saa jollei ole mielenterveysongelmaa tai päihteiden kanssa tullu läträttyä.

[Kuuhilda]

Voi miltähän tuntuisi olla oma 20v itsensä vaikkapa viikon ajan
Ottaisin kyllä kaiken ilon irti!
Silloin oli tosiaan kaikki hubaa eikä tietoa siitä miten paha maailma onkaan, vaikka luulikin olevansa kuolematon ja tietävänsä kaiken

[Päivi]

ny on ymmärretään ironia väärin- viikko

[Casperiina]

Voi miltähän tuntuisi olla oma 20v itsensä vaikkapa viikon ajan
Ottaisin kyllä kaiken ilon irti!
Silloin oli tosiaan kaikki hubaa eikä tietoa siitä miten paha maailma onkaan, vaikka luulikin olevansa kuolematon ja tietävänsä kaiken

No höh, mä en ainakaan ole saanut olla täynnä elämää 20-vuotiaana. Mä olen syntynyt vanhana ja maanpäälliseen elämään kypsyneenä.    Mä odotankin kovasti, että elämä antaa mun ottaa takaisin kaikki menetetyt nuoruusvuodet, nyt kun viimeinkin voin nähdä tässä (harha)maailmassa jotain hyvääkin.

[Kuuhilda]

Mä olin täyttäny pari kuukautta sitten 21, kun sain esikoiseni...että en mäkään ihan koko vuotta 20 wee enää riehunu Siinäpä sitten kasvoin kohisten.
Ei me kaikki olla samanmoisia, ja jos jollakulla ei oo ollu noita auvoisia nuoruusvuosia, vaan ne oli vähän toisenlaisia, niin niin sen pitää ollakin.
Kliseet on kliseitä ainoastaan siitä syystä, että ne on niin totta ja merkitykselisiä Älkäämme siis väheksykö niitä ollenkaan.
Mä tuun Soma sun kanssa sitten vanhana liftaileen kilisevä kaljapussi olalla ja reikäset tukisukkahousut jalassa; otetaan toisesta päästä takasin

[Kuuhilda]

Mullapas on harmaitakin jo 
Aika aikaseen, mutta ei se olis mun historiallani ihmekään...siis ohimot harmaantuu, härregyyd.
Tosin on mahdollista että kyse on vain auringonpolttamista hiuksista. Normaalisti mulla on aina ollu joku väri päässä, nyt ei oikein ole, kun ei pysy, ja ehkä nyt vasta näen miltä mun kesätukka oikeesti näyttääkään :

[Lizzy]

Olisko se vähän niin, että aika kultaa muistot... 

Nuoruudessa on se, että kaikki ikävät tunteet ja asiat on paljon helpompi painaa villasella. Toisaalta jos miettii niin olihan silloinkin murheita, ne vaan oli erilaisia kuin mitä aikuisena. Niin ja aikuinen ei enää oikeen voi lakaista asioita maton alle. Eikä nuorena tunne itseään niin hyvin, aikuisena sitä oppii tuntemaan itsensä - sekä hyvässä että pahassa - vaikka aina niin olisi väliksikään omasta mielestä...

Mun lukioaika oli silkkaa angstia, mutta kyllä muistan sitten hyviäkin asioita: ystävät, muutamat mukavat opettajat ja musiikki. Ilman niitä en olisi jaksanut. Nyt aikuisena sitä on kiitollinen siitä, että on saanut opiskella ja on elänyt itsenäistä elämää jo vuosia. Tällä hetkellä, alta kolmekymppisenä, se on se henkinen itsenäistyminen, joka on pinnalla. Niin ja se, että alkaa oikeasti tekemään elämänsä isoissa asioissa itsenäisiä päätöksiä. Nuorena aina lähipiiri ja perhe vaikuttaa päätöksiin, vaikka sitä ei ehkä huomaakaan.

[Lizzy]

Sepä se, ei saa päästää itseään liian helpolla... aina pitää olla jotain...

Mulla oli kans lukioaikana jonkinlainen syömishäiriö. Mun äiti arvosteli mun ulkonäköä ikävästi koko ajan ja se jotenkin laukaisi ton. Onneksi sain ystäväni kanssa puhua tostakin asiasta ja se helpotti. Sai sellaista itsevarmuutta, että vaikka näännyttäisi itsensä nälkään niin ei se mitään auttais kun sitten huudettais, että miksi et syö kun kerran ruokaa laitetaan, kiittämätön. Tämä oli 12 vuotta sitten syksyllä. Nykyään tuosta syömishäiriö ajasta muistuttaa enää ajoittainen itseinho ja itsekriittisyys. Tosin aiheet ovat nykyään monimuotoisemmat.  Vaikka edelleen harmittelen sitä kun en varsinaisesti ole ruumiinrakenteeltani sellainen siro ja naisellinen kuin mitä pitäisi...

Tosiaan mun elämäni onnellisin päivä oli varmaan se kun vihdoin pääsin muuttamaan pois kotoa. Silloin oli sellainen olo, että koko maailma on avoinna ja kaikki mahdollista. Oli ihanaa kun kukaan ei vahtinut mitä tein tai mitä söin. Sain opiskella sitä mikä kiinnosti ja tapasin uusia ihmisiä ja niiltä ajoilta on edelleen hyviä ystäviä.

Tyhjennettiin tässä taannoin mun äitini lapsuunkodin vinttiä ja sieltä löysin mun vanhan päiväkirjani jostain ala-asteelta. Olin aivan hullun ihastunut silloin yhteen poikaan, joka kirjoitti mun ystäväkirjaan haluavansa isona koulujen räjäyttäjäksi ja loppuun tämä poika oli laittanut "söpön" huomautuksen p.s. olen niin ihana. Eihän siinä voinut ku nauraa. Nykyään, jos joku kirjoittais tollasia johonkin niin varmaan joutuis heti mielentila tutkimuksiin ja seurantaan. Lievän oireellista tuollainen. Myöhemmin kuulinkin, että tämä poika oli yrittäny itsemurhaa. Ei ilmeisesti ollut onnistunut.

Mikä siinä tosiaan on, että ongelmaton elämä ei tunnu miltään. Aina pitää kehitellä jotain, vaikka tyhjästä? Toivottavasti sitä pikkuhiljaa oppisi sietämään elämän "tylsyyttä" ja sitä että kaikki on kuitenkin ihan hyvin. 

[Lizzy]

Mitä vanhemmaksi tulee sitä isompia ja hankalampia päätöksiä sitä on tehtävänä. Kun on tosiaan asioita, joita kukaan toinen ei voi päättää kenenkään puolesta.

Mulla on työn kanssa ollut myös hyvin turhauttavaa viimeset kaksi vuotta. Itse asiassa mulla tulee kohta 500 päivää peruspäivärahalla täyteen (hip ja hei, kakkua pöytään..  ). Välillä on tuntunut, että korkea koulutus on vain este työnsaannille. Toisaalta se rajaa mulla tiettyjä vaihtoehtoja ja olisinko kuitenkaan onnellinen jossain duunarihommassa. En usko pidemmän päälle.

Jos ei tee mitään sellaista mikä loukkaa itseä tai toisia niin mun mielestä kannattaa ehdottomasti ottaa riski mieluummin kuin harmitella, että mitä jos...

Olen huomannut, että kun pohtii isoja päätöksiä niin ainoa tapa on ottaa asioista selvää, punnita eri vaihtoehtoja ja sitten vain tehdä päätös ja toivottavasti se on hyvä sellainen. Tai jos olosuhteiden pakosta niin ainakin sellainen päätös, jonka kanssa pystyy elämään. Katkeruus on kamala asia. Yritän välttää sitä viimeiseen asti.

[Päivi]

mä oon kasvanu niimpalio henkisesti 5 vuoden aikana , etten halua palata ees ajatuksissani parikymppiseks.

mitähänny on meneillään, kun mietityttää parisuhde, sen mielekkyys (onko sitä) rakkaus (onkos sitäkään)

[Lizzy]

Joo toki hyviä duunarihommiakin on. Ja arvostan kaikkia ammatteja. Olen itse tehnyt ja nähnyt niin monenlaista opiskeluaikoina. Kyllä, puhelinmyynnistä lähtien aina suosittuun Mäkkiin. 

Jotenkin tässä vaiheessa sitä on pakko kovettaa itsensä, vaikka miten turhauttaa niin etsii niitä töitä, jotka oikeasti kiinnostaa. Tosin vaikeaa se onkin kun joka paikkaan on enemmän hakijoita mitä otetaan. Ihan ku opiskeluun haku joskus aikoinaan. Mutta pääsin lopulta yliopistoon erikoishaussa avoimessa tehtyjen opintojen kautta ja nyt mulle näyttäis avautuvan oman alan kiinnostava työpaikka, joka ei ollut julkisessa haussa vaan sain vinkin toista kautta ja ihan soitin ja kysyin. Kiinnostuivat sitten ja pääsin haastatteluun ja nyt olen menossa vielä keskustelemaan. Sitä loputonta yliaktiivisuutta vaaditaan ja tuuria sekä oikeaa ajoitusta. Ja itsevarmuutta!  Vaikka kilpailuhenkinen en ole yhtään tuollaisissa asioissa, mieluummin sitten vähän kyselee ja kurkkii jotain sivutietä. 

Onneksi olen edes ripaisun saanut työkokemusta ja avoimessa jatkan opintoja edelleen, täydennystä. Silläkin on hyvä sanoa ja osoittaa, että on aktiivinen ja motivoitunut. Vaikka se motivaatio on joskus -100 mutta sitä ei tarvi sanoa.  Teot ne lopulta puhuu puolestaan ja olen monta kertaa miettinyt alan vaihtoa. Toisaalta se on pitkä tie pitkien opintojen päälle ja ei kuitenkaan ehkä se mitä haluan, joten täytyy vain toivoa parasta, että nyt asiat vihdoin menee eteenpäin.

[Kuuhilda]

Meillä oli aikanaan lainaehdoissa mukana semmonen venkura, että tyttömyyden tms. sattuessa saa kolme( tai enemmän...en kunnolla muista) lyhennysvapaata ilman muuta. Mun käsittääkseni se ei maksanu siihen mitään...enkä kyllä ole kuullu että siitä muutenkaan tarvis maksaa...törkeetä minusta. Mutta siis minähän en ole kuullu paljon mitään, enkä tiiä, vaikka ois tänäpänä yleinen käytäntökin.

[Kuuhilda]

Nii, onhan se hyvä ettei pankki jää ilman

[SanctAstra]

Kela - mikä ihana tekosyy pistää miettimään saako opinnot päätökseen vai ei.... 

[SanctAstra]

No enimmäistukikuukausien raja tuli vastaan ja valmistuminen on vasta 19.12. Pyhällä hengellä pitää vissiin elää.  :