seuraava »

[Yep]

Kun luin  Tiigriksen ensimmäisen viestin ymmärtämättömyydestä kortteja ja ennustajia kohtaan, koin sen aika tuomitsevana. Siitä tuli mieleen ukkoni, joka aikoinaan totesi, ettei minun kannata matkustaa Unkariin, koska hän on jo siellä käynnyt   
Käytettyään aikaa ja paljon rahaa kortteihin ja ennustajiin, Tiigris tuli siinä tiensä päähän. Toisille pitäisi kuitenkin sallia oma matka, omat turhautumiset ja oivallukset.

Täällä myös oinas, joka haluaa hakata päätänsä minne tahtoo - ja toisaalta olla edes hipaisematta minnekkään, jos niikseen tulee. Oma pää - oma lupa! 

[Tiigris]

No minä olen suorasanainen, usein tuomitsevakin äkkiseltään, vaikka mielellään mainostasin itseäni rauhaarakastavana avaramielisenä ihmisenä.   Ennen ehkä kuvittelin olevani sellainen, kunnes tajusin että se kuvitelma on aika tekopyhä. Melko raadollisen epätäydellinen paskiainen minäkin olen, voin sen ääneen todeta.   Kyllä minä rauhaa rakastan, mutta en aina osaa pitää sitä yllä.

Ja Lizzy, kuukauris olen kuten muistelit. En sillä asemalla pahemmin ylpeile, mutta ehkä se on se tasottava asia mun ilma-tuli-painotteisella kartalla. Totta on, että taloudellinen vakaus ja sellaiset perusturvalliset asiat saa minut onnelliseksi. Se että kaapissa on riittävästi jemmassa hammastahnoja ja shamppoita tulevaisuutta varten yms.

St. pop, kuume puhdistaa elimistöä... NAUTI...  Joo, itse olin vastikään kaks yötä 39 astee kuumeessa ja olo oli kuin olisin ollut eri planeetalla, mut joku pöpö mussa sitten vissiin oli tarkoitus sillä eliminoida.

[Kuuhilda]

Tahnakauriit

Mua ÄRRRRsyttää aina kun joku sanoo että älä nyt kun sitten se ja tämä tai tuo helpottaa kun tulet tähän ikään ja mlooplooplooo...

En tiedä miksi se silleen ärsyttää...ehkä en vain siedä sitä että joku tietää jotain minusta muka paremmin kuin minä 

Hyvin usein ovat oikeassakin, toki. Mutta se on vain omiaan lisäämään tuota ärsytystä

[Päivi]

masennus on mun mielestä seuraus, ei syy, sitten hoidetaan vaan seurausta jollon syy säilyy-
itelläni se oli se adhd, monella muulla myös, ja myös kilpirauhasen vajaatoiminnassa se on yleinen liitännäinen.

se, että en o koskaa ollu yliaktiivinen kumipallo joka ei pysy paikallaan esti oikeen dgn saamisen, kun kukaan ei koskaan kertonu, että adhd voi olla myös inattentiivinen muoto.

[Kuuhilda]

Minä taas en saa diagnoosia, kun ei kunta maksa sellaista
Psykiatri...vai logi ?  No anyway, oli sitä mieltä, että hänen mielestään olen täys kymppi, mutta lähetettä ei voi kirjoittaa kun niitä ei nyt kirjoiteta
Ihana maa


Ja totta, masennus on nimenomaan seuraus, ei syy.
Olen muuten ihmetellyt sitäkin, että miksi halvatussa tässä ihanssa maassa laitetaan vakavasti masentuneet ihmiset sairaseläkkeelle, kotiin makaamaan tarkoituksettomana ?!!

[Lizzy]

Mun mielestä se menee niin, että kun ikää tulee lisää niin sitä oppii (ehkä) tuntemaan itsensä paremmin. Ja se mitä se tarkoittaa niin sitä tuskin kukaan ulkopuolinen voi tietää, kun sitä usein yllättyy itsekin. Aika usein ne hienot luonteenpiirteet millä itseään kuvaili joskus nuorempana alkaa oleen tyhjiä sanoja. Siksi mun on aivan äärimmäisen kiusallista nykyään kehua itseäni kun tuntuu, että valehtelen silmät ja korvat täyteen.

Kyllä minä rauhaa rakastan, mutta en aina osaa pitää sitä yllä.

Tää vois olla mun motto.

Nyt on lääkitys kohdillaan, sain nukuttua eikä selkää enää särje. Kahvit hörpätty -> nyt opiskelemaan.

[Päivi]

Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. “Asiat eivät vain pysy hallinnassani”, on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. “Voi ei, taas käy näin”, hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.

[Tiigris]

ironia:
mä oon sanonu tän kyllä sulle ennenkin, mutta siis mulla on toi. Ei oo diagnoosia, mutta muhun sopii lähes kaikki tuossa. Ihan naurattikin.. Toki se on nykyän paljon paremmin hallinnassa kun tuntee jo itsensä ja on asettanut itselleen säännöt. Mun on PAKKO pakottaa itseäni pitään esim. tärkeät paperit tallessa ja siistissä järjestyksessä, muuten mä oon tosi ahdistunu.

Siis muuten, kaikki on oikeesti hukassa.

Mä hukkasin mun sairaanhoitajakoulun päättötodistuksen kaks viikkoo siitä kun olin sen saanu. Mitä, enhän mä itkeny hikeä ja verta ku neljä vuotta saadakseni sen paperin ja hävitin sen kuin tuhka tuuleen. 

[Tiigris]

Hah, heti kun tein itselleni diagnoosin niin löysin tän 

"Nykyään jokainen narsisti haluaa jonkun muotisairauden: ADHD, paniikkihäiriö, burnout, laktoosi-intorelanssi, anoreksia, bulimia, -riippuvuus, synnytyksen jälkeinen masennus jne. Yhteistä näille on se, että ne ovat kaikki tekosairauksia, joiden ainoa tarkoitus on huomion (säälin) kerjääminen."

http://suoratsanat.blogspot.com/2009/01/muotisairaudet-mttvt.html

Aika harsh...
Osittain olen samaa mieltä, että noilla diagnooseilla kerjätään päähän taputtamista (siis jotkut tekevät niin, ei kaikki) mut aika poNNekas teksti kyl etten sanois. 

[Päivi]

no mulla ei tahdonvoima auta. mä tarvin lääkityksen etten ahdistu ja masennu. sitten kun sain nää kondikseen totesin, että olen omalla käytökselläni tuhonnu esikoiseni minäkuvan. älä tee samaa virhettä.

[Tiigris]

:O miten sen voi tehdä... tai mistä päättelet että niin on käynyt?
Mä luulen, et mä käyttäydyn ihan normaalin äidin tavoin..Höpötän vauvalle paljon, kerron sille mitä tapahtuu ja mitä tehdään, naureskellaan ja pelleillään ja sit kun se itkee niin kanniskelen ja yritän parhaani mukaan lohduttaa...

Jos mua hirveesti masentaa tai ahdistaa, niin yritän vaan käyttäytyy normaalisti ja sit kun mies tulee kotiin niin meen lenkille purkaan sen ahdistuksen tai sit vatvon asioita ku muut nukkuu. Mut osaan jotenkin pitää kodin järjestyksessä ja itsenikin. Mulla on tietyt päivät jolloin mä keskityn vain siihen, että saan hoidettua asiat. Mä muistutan itselleni jos mulla on liikaa epärealistisia haaveita ja ideoita, et nyt pitää hidastaa ja keskittyy nyt tähän elämään mikä tässä on.

[Kuuhilda]

Törmäsin tuohon ironian testiin joskus aiemmin jossain, ja joo, ehkä kolme on silleen etten tiedä sopiiko. Ja tänään taas kun lähdin vain liikaa kahvia ja puoli levyä suklaata eväänä kaupungille, niin meinasin lentää tieheni. Oli sen verran pöpi olo, että meinasin napata pari marsua mukaan tarvikkeineen, mutta onneksi ystäväni tiputti maanpinnalle! Teki mieli juosta lasten liukumäkeen ja puristella kaupassa vaahtokarkkeja muussiksi kun odottelin ystävääni...lisäksi en ole taas parin päivän aikana osannut pitää suutani kiinni, van pälisen jokaiselle vastaantulijalle vaikka mitä, jos siihen yhtään tarjoutuu tilaisuus
Tiigrisen linkki oli tosiaan aika suoria sanoja  

Minäkin olen samaa mieltä, että joo-o, tänäpänä kaikesta tehdään sairaus ja sitärataa, narskut ainakin tekevät itselleen juuri tämänluontoisia sairauksia, mutta on oikeasti sairaitakin, joita ei saa leimata luulosairaiksi!
No, ADHD:stäkin olen sitä mieltä, että se ei oikeastaan olisi sairaus, jos tämä pirun maailma olisi aika paljon toisenmoinen paikka elää. Mutta näissä olosuhteissa se kyllä hankaloittaa pärjäämistä tarpeeksi tullakseen luokitelluksi sairaudeksi!

[Päivi]

no emmää ny tarkottanukka että vauvaa voi minäkuvallisesti murjoo . pöh. siis mun esikoinen on add, mä adhd, ja molemmat diagnosoimattomia, tapeltiin koko ajan, asiat ei suju, tulee sanottua että ekkö tajua, sata kertaa on tästä ja tästä puhuttu ymv.

enny jassa tähän paneutua, flunssassa. mutta ei saa vetää herneitä eikä muitaka palkokasveja .

[Casperiina]

Ton mukaan mullakin olisi ADD.  

Mä en nyt kuitenkaan perusta itse tehdyistä diagnooseista. Ehkä sellainen "indigoiden" juttu, mutta ei mitään mikä pitäisi luokitella sairaudeksi. Tosin olen yliherkkä esim. sokerille ja kofeiinille, jos käyttäisin niitä kuten normaalit ihmiset, ehkä tarvitsisin myös lääkitystä.  

[Kuuhilda]

En nyt ole varma, mutta varsin rajallisen käsityskykyni mukaan tuo sokerin ja kahvin yliherkkyys kulkee ainakin joissain tapauksissa ADHD ongelman kanssa käsi kädessä.
Tosin, jos kuka tahansa vetää överisti kahvia ja vielä överimmin sokeria, niin johan siinä alkaa tapahtua, vaikka olisi perusolemukseltaan Larry Flegmaattinen.