kimo, juu, yliväsyneenä töihin meno ei ole herkkua.
Mulla oli raskausaikana paljon öitä jolloin nukuin vaan 2-4 tuntia ja niiden voimalla piti mennä töihin aamuvuoroon. Se väsymys vielä lisäsi aamupahoinvointia ja muistan miten yökin lähes taukoomatta johonkin klo 11 asti jolloin alkoi helpottaa. Hyi.
*A*, Mäkin voisin mennä kampaajalle, (siis oi voisinpa mennä!!) mutta menenkin hammaslääkäriin.. No, hoitoa sekin!
Juu, menin sitten vihdoinkin varaamaan sen ajan ja sainkin samalle päivälle,
kun kerroin että oon nyt vuoden kärsinyt tosta särkevästä ja vihlovasta hampaasta.
Tarvi vähä aikaa kerätä rohkeutta..
Sit kun saan nämä kaksi kipeää hammasta paikkautettua, niin
lupaan ja vannon että alan säännöllisesti käymään hampitarkastuksissa enkä näin 5 vuoden välein sillon kun on IHANPAKKO. Säästyn suunnattomalta stressiltä ja siltä ärsyttävältä jahkaamiselta ja tunteelta et "tämä asia pitäisi saada hoidettua, mut lykkään tätä nyt vielä vähän".
Meillä on opittu ryömimään! <3 Ainoo vaan, että tämä tapahtuu peruuttaen ja vauvaa suututtaa,
kun sen eteen laittaa lelun ja kun se yrittää mennä sitä kohti niin se menee siitä koko ajan kauemmaks.
Meillä oli skorpparin kanssa viime yönä riita, tai no jotain ymmärtämättömyys-sekoilua, joka sitten päättyi ihan hyvin kun lopulta saatiin keskusteltua. Aloin muisteleen meidän tapaamista ja kysyin skorpparilta et muistaakse mistä me juteltiin, niin se sano, ettei sillä oo tapana muistella menneitä. Mä jotenkin järkytyin siitä ja kysyin et eiks elämässä oo just ihanaa se kun voi läheisten ihmisten kanssa miettiä yhteisiä muistoja ja kokee uudelleen ne tunteet ja miettii miten kaikki on muuttunu ja kehittyny ajan saatossa, nii hän vain sano, että ei hän silleen yhdistä mitään tunteita menneisyyteen.
Mä olin ihan et mitä ***ttua, onko sulla mitään hyviä muistoja meistä. Ja se vaan jatko sanomista, et hän miettii lähinnä tulevaisuutta ja työasioita. Sitten vaan yritin selittää, et mä kaipaan romantiikkaa ja musta olis ihanaa jos hän joskus sanoisi mulle vaikka että "silloin kun tavattiin niin muistan kun pidin sua viehättävänä ja mielenkiintoisena" jne muuta soopaa...
Mut joo. Ei hän vaan osaa ajatella asiaa sillä tavalla. Ei hän muista lapsuudestakaan mitään, kun olen kysellyt siitä. Hän aina sanoo että ei se ole niin tärkeä asia, että muistaisin (jos vaikka kysyn et mikä oli sun lempiaine ala-asteella)...
Onko toi teidän mielestä yhtä outoa kuin mun mielestä?
Osaa skorppari siis olla tässä hetkessä romanttinen ja huomaavainen, mut sen kanssa ei vaan kykene muisteleen menneitä. Eikä kyse oo siitä et se ois mitenkään traumatisoitunu mistään, sillä on ollu aika "normaali" elämä jos näin voi sanoo.
