seuraava »

[Kuuhilda]

Juu Tiigris, tuo on nimenomaan kunnallisella puolella hoitoallaa oikein ongelma, ja käsittääkseni siitä on jopa nostettu kanteita, tai ainakin tehty virallisia valituksia jossain päin maata. En tiedä sitten onko asiaa missään viety sen pidemmälle?
Onhan se laitonta, mutta jotenkin se jatkuu ja jatkuu vaan?

[Tiigris]

Se on osastolla pitempään työskenneille tosi stressaavaa et sinne tulee jatkuvasti uusia epäpäteviä ihmisiä joille annetaan täys vastuu työstä n. viikon perehdytyksen jälkeen.  Silloin joutuu tekemään kaikki enemmän töitä.
Siinä saa joskus olla lähihoitajatkin opastamassa uutta sairaanhoitajaa työssään sellaisissa tehtävissä, mitkä ei edes kuulu lähihoitajan vastuualueisiin, mutta ovat työssä nähneet miten sh:t ne hommat tekee. Se on täysin vastuutonta. Itsekin olen kyllä yövuorossa joutunut turvautumaan lähihoitaja apuun eräässä lääkeasiassa, koska vastuullani oli silloin munuaispotilaita joita en ollut koskaan hoitanut ja hän taas oli hoitanut niitä koko ikänsä ja nähnyt miten lääkkeet laitetaan sinne dialyysinesteeseen.

Kun on jatkuva kiire ja ollaan tekemässä sairaiden, vaativien ja melkeimpä aina siellä on joku potilas vihainen jostakin,
ei asiaa auta kun joku tulee sinne tumpeloimaan ja sen perässä pitää varmistaa että asiat tapahtuu oikein. Toki olin itsekkin alussa varsinainen kävelevä katastrofi, et en sitä tarkoita tuomitsevaksi näitä uusia kohtaan, mut syyttävä sormi osottaa sitä tahoa joka antaa tämän tapahtua. Ei se niille uusillekaan kivaa ole, että he tuntevat miten koko osasto ottaa heidät väsyneinä vastaan.

Tästä asiasta on henkilökunta valittanut ja valittanut iänikuisesti pomoille ja asia on otettu uudelleen ja uudelleen esille esim. osastokokouksissa mut muutosta ei ole tullut. Siitä on jopa osaston lääkärit valittaneet kun työntekijöiden vaihtuvuus on niin suuri, lääkäri tekee aina mieluiten töitä tutun ja osaavan sairaanhoitajan kanssa joka on valmis avustamaan toimenpiteissä eikä sano et "mä en oo koskaan tehnyt tätä, oota haen jonkun toisen/eikö tätä toimenpidettä vois tehdä huomenna?"

[Kuuhilda]

Ajatellaan mitä tahansa työpaikkaa, niin tuommoinen olisi ikävää, saati sitten juuri tällä allalla se on...no, katastrofaalista 
Ja itse potilaan näkökulmasta sanon, että on kamalaa olla sellaisen ihmisen hoidettavana, joka on epävarma siitä mitä tekee, sillä tottakai se näkyy! Täysin eri asia ovat harjoitelijat, jotka kulkevat kokeneemman henkilön talutusnuorassa eikä heille ole sälytetty ylisuurta vastuuta taitoihinsa ja tietoihinsa nähden. Sellainen hoitotillanne on ihan miellytävä, kaikki tietävät missä mennään ja homma on niinkun pitääkin. Väsyneen ihmisen hoidettavana on myös melkein yhtä kamala olla kuin taitamattoman 

[Kuuhilda]

JAI!
Jopa vain sain avatar kuvan onnistumaan...ei herjannut mitään mutta meinas nytkin olla vaikeeta jostain syystä. Varmaan se vielä ittekseen häviääkin tosta johonkin : D

[Kuuhilda]

Minusta se on kihetova...tuo nainen ei pysy paikallaan vaan vaihtaa asentoa Oikeasti näyttää tanssivan

[m.magia]

Hyi mikä koiran ilma tuolla on, tihuuttaa vettä ja tuulee niin ettei meinaa pystyssä pysyä!  Laitan kyllä kohta saunan lämpenemään, palelee sen verran...

[unelmassa]

Hyi mikä koiran ilma tuolla on, tihuuttaa vettä ja tuulee niin ettei meinaa pystyssä pysyä!  Laitan kyllä kohta saunan lämpenemään, palelee sen verran...

Ihan älyttömän harmaata oli ulkona, bussien ikkunoista näki just ja just ulos ja ihmiset juoksi ihan päättömästi jouluostoksilla. Masensi kyllä keli ihan uskomattoman paljon, parempi olo on kun verhot kiinni ja valot sisällä.

Nyt helpotti olo vähän, kun istuin hetken koneella ja söin hyvää ruokaa. Vieläkin tosin tekee mieli hedelmiä ihan älyttömästi, vaikka eilen vetäsin kilon.
Olispa sauna!

Mie en oo koskaan silleen tykänny saunasta, Niin ku joku toinen... Pari kertaa menny ns. vintti pimiäks.       ku ollu liian kauan siellä.. Mitä tästä opimme.. Kaikkee.. vaan sopivasti.. 

[Kuuhilda]

Kamala keli tosiaan...minä seisoin tuossa meidän pikkumetsässä ja kuvittelin kevättä samassa paikassa; se toimi; tunsin sen kevään orastavan kiihkeyden ja näin valkovuokot, ilmassa tuksui kevät ja oli valoisaa

[Ainhoa]

Mä kerran luulin, että mun ohi meni mies vain miehuutensa vuoksi, mutta olin väärässä. Oma asenteeni esti työn saannin ja olin tyytyväinen, eteen sitä kuitenkaan saanut.

Nyt taas sain uuden duunin, missä neuvottelen tarjottua parempaa sopimusta. Ottivat selkeästi tyypin sinne. Ekaa kertaa neuvottelen sopimuksesta, koska se oli niin paska. Jännäähän se on. Eikä yhtään kivaa. Mutta opettaa pitämään puoliaan.

[Kuuhilda]

Kertokaas nyt onko tämä ihan normaalia...kun en omasta lapsuudestani ainakaan muista, että olisi tälläistä ollut

Siis lapset kiristävät toisiaan, esim. jollet anna mulle tuota lego ukkoa jonka haluan, niin en ole enää sun kaveri!

Sitten toinen vielä myöntyy ja on joo, joo, kuhan oot mun kaveri...

Tänään oli yksi poika kylässä ja ilmiö näyttäytyi taas. Ihan varmaan omatkin sitä tekee, vaikka kysyessä kieltävätkin, mutta onko ne kaikki tuommosia vai onko tämä joku paikallinen ilmiö?
Tuntuu olevan todella yleistä, sekä kolussa että päiväkodissa....

Mun mielestä todella ikävää! Olen asiaan aiemmin puuttunutkin.

[Kyllikki6]

^Sama täällä, oon kauhulla kuunnellut kun noi 5 ja 6 vuotiaat kiristää toinen toisiaan ja asettavat ehtoja. Toki tunnustan, että itse joudun aika pitkälti sanelemaan myös ehtoja, jos ei syö ruokaa, ei tule jälkkäriä, ettei omena puusta varmaan kovin kauas ole pudonnut tässä mielessä. Mutta puutun kyllä asiaan aina, kun sellaista kuulen, meillä mennään suoraan miettimään omiin huoneisiinsa ja jollei yhteisleikit maistu, niin sitten ollaan itsekseen hetken aikaa. Toisten muksuille on aika paha mennä sanomaan, mutta olen kyllä joskus kommentoinut lasten "keskustelua" aiheesta, että varmaan sillä voi leikkiä vuorotellen tai keksiä jotain muuta, yleensä on sopu löytynyt. Lienee siis melko yleistä ja vaikeasti kitkettävää sorttia 

  K

[Kuuhilda]

Sitä minäkin mietin, että onko tuo seurausta siitä etä itte kotona kiristää tyyliin että et saa jälkkäriä jollet syö kunnolla, ja kaikkea muuta tuollaista?
Luulen kyllä että tossa on jotain syvempää takana.
Muistatteko että itsellänne olis lapsena ollu vastaavaa?

Menen ehkä asioiden edelle, mutta jos tuo jatkuu nuoruus ja aikusivuosiin, niin mitä meillä siinä onkaan?
" Teen mitä tahansa että olet mun ystävä"

[Kuuhilda]

Jeps, totta turiset, mutta opetappas se KV lapselle
Onko tämä nyt niitä juttuja, että niitten vaan tarvii antaa oman kantapään kautta kokea...ei ne sisäistä vaikka kuinka mitä sanon.

[Tiigris]

^ Kai se on normaalia lapsuudessa... Itse en ns. varhaislapsuudesta muista niinkään, mut koko 2.-5.-luokka oli sellasta neliödraamaa mun ja parin kaverin välillä, et ootko sä nyt mun paras kaveri, eiks toi Jenni ookkin ihan tyhmä, joo... Ja sit saan parin päivän päästä kuulla et mun paras kaveri on Jennin luona ollu yötä ja ne kuiskii jotain ja menee koulussa istuu vierekkäin, niin palaan mun "jämä"kaveri Annin luo.... Kunnes Tiia mun paras kaveri viikon päästä suuttuu Jennille ja tulee mun luo, niin mä jätän taas Annin ja keskityn oleen mun parhaan kaverin kanssa.. Ok, näin se meni. Lopulta kyllä minä voitin ja sain Tiian kokonaan itselleni, koska Jenni olikin vähän kiero ihminen! Ja me otettiin sit aina Anni lopulta mukaan, joten ei sekään jäänyt vaille ystävää.  Onkohan ne pahimmat sydänsurut olleetkin sillon lapsena noissa ystävyyssuhteissa? Jotenkin muistan miten HIRVEÄ tunne oli aina välillä jäädä yksin ja miten IHANA oli saada se ystävä takasin... Se tapahtui monen vuoden sisällä monta kertaa!

Osa minusta on edelleen katkera tälle parhaalle ystävälle vuosien pompottelusta. Vain kerran me käännyttiin yhdessä sen mun "vihollisen" kanssa häntä vastaan ja hengailtiin yhdessä. Luulen että tämä oli tosi kova kolaus sille ystävälleni, muistaakseni hän itki koulussa.

Onneks nykyään pystyy olemaan monen ihmisen kanssa hyvä ystävä yhtä aikaa. 

[Kuuhilda]

Mulla oli kanssa justiin tollasta lapsena ja nuorena

Yleensä en sitten kestäny sitä ristitulta...en kertakaikkiaan suostunu tuommoseen epäreiluuteen, ja hengasin sitten yksin tai eri porukoissa.
Ja lopuksi nää epäreiluilijat tuli aina kuitenkin kavereiksi takasin.