seuraava »

[m.magia]

Kuulostaa tutulta. Pyöritys veti vertoja Kauniille ja rohkeille..  Se oli tosiaan ihan hirveä tunne kun ei tiennyt yhtään että mistä päin tällä kertaa puhaltaa ja miksi ei enää tulla juttelemaan jne. Kunnes sitten taas seuraavalla viikolla asetelmat oli ihan toiset.

[Tiigris]

Näin aikuisena se naurattaa, mut kyl se oli sillon vakava paikka. Mä luulen että sieltä juontuu monien tyyppien pelko et hyväksytäänkö mut porukkaan...

Mä olen tainnut seota. Taas.
Noi nettikaupat pitäis kieltää lailla. Mä olen kehittänyt tänä iltana itselleni kymmenen uutta tyyliä, tarvisin vaan noin miljardi euroa et saisin ne kaikki laukut, korut, huivit, takit, paidat, housut ja kengät tilattua jotka sinne ostoskoriin klikkailin. Anyone??
No, mitään en tilannut... Mut katsotaan vaan kun ne veronpalautusrahat tulee. 
Paitsi oon edelleenkin luvannu et en shoppaile ennen kuin oon laihtunut 6kg. No, puolimatkassa ollaan. Hyvä porkkana tällaselle saakelin pinnalliselle materiahirmulle.  No kaksosessa on monta eri puolta... Mm. etupuoli ja takapuoli.  Tai siis hain tässä lähinnä et kaksonen voi olla syvällinen vaikka onkin pinnallinen..

Hih, arvatkaa mitä! Meidän pieni mies lähti tänään konttaamaan ja yritti sen uuden taidon myötä saman tein nousta seisomaan. Seisoo jo aika pitkiä aikoja tukee vasten, esim. kun asettaa sohvaa vasten ja päästää kädet irti niin siinä se nököttää sohvassa kii puoli minuuttia.
Vaikka oon koko ajan odottanu edistystä niin nyt kun oon pari viikkoo nähnyt mitä hullunmyllyä on juosta ryömivän vauvan perässä, nii mulla on kyl kadonnu toiveet et se alkais kävelyharjotuksia ihan hetkeen tekemään! Se täyttää ens kuussa vasta 8kk...

Olin aika liikuttunu, kun mies oli keittiössä, vauva olohuoneessa ja mä menin wc:hen, laitoin oven kii ja ajattelin et se mies siellä kattoo vauvaa. Niin sit pian alkoikin kuulua koputusta ovelta ja hätääntynyttä ulinaa. Vauva oli seurannut mua ja ihmetteli mihin katosin! Voi pientä. <3

[Ave^^]

Tytöt osaa olla julmia..
Mulla ei tuollaisia kokemuksia ole, ala-asteen alkupään kun tuli muuteltua niin usein että oli aina vuoden välein uudet parhaat kaverit ja hyviä ystäviä ne aina oli.   Viimeset n. 3 vuotta meillä oli tiivis kolmen porukka, enkä muista ainakaan mitään ihmissuhdedraamaa siitä. Sitten kun muutin taas, meni näillä kahella sitten välit poikki jonkin ajan päästä yläasteaikana ja mulla jäi yhteydenpito toisen kanssa.   Tosin, mulla nää draamat alko sitten siellä yläasteella kun en oikein ymmärtänyt halusko se sen aikainen kaverini olla mun kaveri vai ei, ja taisin sitten aika itsekäs lähinnä itse olla, ja meni välit poikki. Ja sitten kun me ei enää muutettukaan, vaan piti kaikki kolme vuotta kiristellä hampaita yläasteen läpi.   Löytyyköhän maailmasta ketään jolle yläasteaika olisi jotenkin ollut ihanaa?

Olin aika liikuttunu, kun mies oli keittiössä, vauva olohuoneessa ja mä menin wc:hen, laitoin oven kii ja ajattelin et se mies siellä kattoo vauvaa. Niin sit pian alkoikin kuulua koputusta ovelta ja hätääntynyttä ulinaa. Vauva oli seurannut mua ja ihmetteli mihin katosin! Voi pientä. <3

[Tiigris]

Mulla oli ainakin ihan hirvee yläasteaika... Mä luulen että sen takia mulla on nyt parhaillaan joku teinivaihe päällä. 
Tahtoisin niin elää nuoruuteni uudestaan. Musta on tullut vanha käppänä. Tai sit mulla tosiaan on joku pahemman luokan
identiteettikriisi. Hohhoijaa... Mutta, kukin meistä on juuri sen polun kulkenut minkä on kulkenut tullakseen juuri siksi mikä nyt on.
Turha sitä on voivotella, et voi kun oisin ollu sillon rohkeempi ja sosiaalisempi ja nauttinu elämästä, ja sitäjatätäjatota..
Kyllä niitä hyviäkin muistoja on. Olin lintsaamisesta huolimatta monen opettajan lellikki ja mulle oli niin tärkeetä kun jotku opettajat pyysi mua jäämään tuntien jälkeen jutteleen ja olivat niin kannustavia ja ihania. Mulla on tullut tunne, et haluaisin nyt itse kun oon "aikuinen" (kröhöm) auttaa just jotain teini-ikäisiä. Kun sen ikäset kokee helpompana jutella jollekin muulle aikuiselle huolia ku omille vanhemmille.

Ja kun lapsista oli puhe niin kiva eilen lenkillä  kun lauma jotain n. 2.-luokkalaisia poikia pyöräili ohitte ja v-sana raikas... Kuulin sen sanan varmaan sata kertaa, jo noin sata metriä ennen ku ne ohitti mut ja sata metriä eteen päin...
Mä aloin kiroilla ehkä 5. luokalla enkä alottanut tuolla sanalla ees, se tuli vasta ehkä joskus yläasteella.
Ja nykyään en käytä sitä ollenkaan, tai niin harvoin ainakin et lähipiirin ihmiset jää epäuskosena tuijottaan mua et niin mitä sanoit?! Et sä voi sanoo noin! Et sä puhu rumia!

[Lizzy]

Voi apua, mulla taas oli ala-asteella kamala kolmiodraama kahden kaverin kanssa. Hirveä tappelu kuka on kenenkin kanssa ja lopulta me tehtiin kalenteriin merkinnät vuoro viikoille että ketkä kaksi on silloin kavereita ja se yksi jäi aina ulos vuorostaan.  Kyllä minäkin uskon, että ne suurimmat sydänsurut ja pettymykset on tullu siellä jossain lapsuudessa ja nuoruudessa. Muistan itkin monta kertaa iltaisin tota draamaa. No se meidän draama päättyi siihen, että yhdelle tuli syöpä ja se kuoli 12-vuotiaana. Oli aika karua, mutta sen jälkeen mulla ei oikein koskaan ole niin sanottua bestistä ollutkaan tai jos on niin ne menny joko jotenki pieleen tai sitten on vain hiljaa etääntyny. Mulla ei yläasteaika ollu mitenkään kamalaa. Lukiossa oli sitten taas aika tiiviskin kaveriporukka, mutta silloin osattiin jo paremmin puhaltaa yhteen hiileen. Mulla iski joku angsti silloin ja olen tosi kiitollinen niille kavereille ne piti mut silloin järjissäni. Vaikka aina on niitä suosikkeja niin ei se enää haitannut sillä tavalla. Mun lapsuudessa uhkailtiin sillä, että ei kutsuta synttäreille.  Se oli ihan ultimatum uhkaus.

[Solnishko]

Ja kun lapsista oli puhe niin kiva eilen lenkillä  kun lauma jotain n. 2.-luokkalaisia poikia pyöräili ohitte ja v-sana raikas... Kuulin sen sanan varmaan sata kertaa, jo noin sata metriä ennen ku ne ohitti mut ja sata metriä eteen päin...
Mä aloin kiroilla ehkä 5. luokalla enkä alottanut tuolla sanalla ees, se tuli vasta ehkä joskus yläasteella.
Ja nykyään en käytä sitä ollenkaan, tai niin harvoin ainakin et lähipiirin ihmiset jää epäuskosena tuijottaan mua et niin mitä sanoit?! Et sä voi sanoo noin! Et sä puhu rumia!

Tää on tosiaan aina pahan kuulosta, en muista että omana ala-asteaikana vielä olis kukaan kiroillut niinkuin nykyään. Saati että olis 10-vuotiaana tullut pieneen mieleenkään haistatella opettajalle tai omille vanhemmille!

Koulussa  minulla kyllä oli aina kavereita ja olin jonkinlainen keskushahmo keskustelupiireissä.   Katsoimme hiukan  pitkään rikkaiden teinien touhuja ja sitä miten opettajat olivat kiinnostuneita heidän menetyksestään kun taas meitä ei juuri huomattu vaikka tietenkin olimme lahjakkaampia ja älykkäämpiä kuin "ne".

Tän muistan itekin ainakin lukiosta, siellä oli se kermaporukka, pappa betalar- ryhmä, jotka pyöritti kaikenmaailman luokkatoimikuntia ja järjesti ainakin meillä esim. niin kalliin vanhojen päivä- ohjelman että kolmasosa porukasta karsiutui pois sen takia ettei ollut varaa johonkin 100e ruokailuihin ja limusiinikyyteihin.. Musta oli aina ihan käsittämätöntä seurata sitä kuinka jotkut opettajat näitä nuoleskeli.  Yläasteella se vielä toisinaan rassas ettei koskaan kuulunut niihin kermoihin, mutta lukiossa se oikeestaan enää vaan nauratti.

Poikani 1v2kk on oppinut uuden sloganin mitä viljelee nyt koko ajan. "Ei o!" on vastaus tarmokkaan pään puistelun kera kysy tai ehdotti mitä tahansa.  Jäärä-Julle.

[Ave^^]

Se on jännä, sillä minä en ala-asteen aikana huomannut kiusaamista missään oikein. Sitten kun muutin sille paikkakunnalle jossa kävin yläasteen, olin ihan järkyttynyt siitä miten julmia kaikki oli toisilleen.
Ala-asteella noita varakkuuseroja ei ees huomannu tai aatellu, ainakaan meidän perheessä ei niistä edes puhuttu kotona että sieltä niitä ois tullu. Yläaste taas oli sellasella alueella ettei siellä paljon rikkaita ollu, tai ne jotka oli ainakin pitivät matalaa profiilia. Mua lähinnä hävetti niin päin että kun enää ei oltu niin köyhiä vaan keskitasosia, että mulla ois ollu asiat jotenkin liian hyvin. Yritin aina peitellä kaikkea..
Lukio taas oli taidelukio, niin siellä oli rento tunnelma.  Tosin omat ongelmat pukkas yläasteen seurauksena häiritsemään, mutta muuten porukka oli mukava...verrattuna moniin muihin paikkoihin.

[Kuuhilda]

Olettekos muut huomanneet samaa, että nyt kun karppaus on todella IN juttu, niin paljon tulee mediassa juttuja, että miten se on vaarallista ja lapset kärsii ja pitäskö niitä jopa huostaanottaa sen takia, miten viljan joku proteiiniko se nyt oli, suojaa suolistosyövältä ja miten lihan syönti taas aiheuttaa sitä...kaikenmaailman tutkijoita ja tutkimuksia putkahtelee  Kuulin jopa uutisen, että joulukauppa on vaarassa karppauksen takia..?

Onko tämä nyt vaan sitä että nyt kun asia on tapetilla niin kiinnitän tälläisiin huomiota
Ja onhan se hyväkin että kiinnitetään huomiota niihin homman vaaroihin tietysti...
Vai onko meillä taas yksi salaliitto

[Solnishko]

Kih kih, ensimmäiset joululahjat hankittu! Kissat saa nimittäin jo ensi viikolla ennakkoon matkalahjakortit eläinlääkärille pieniin nipsis napsis -operaatioihin, paitsi tuo pienin. Merry Christmas vaan Osmolle, (kollin nimi) joulupallot pienenee parilla koolla..

[Kuuhilda]

Onnea Osmolle

Mulla on jo lahjat ja jopa kinkku...ja limppu. Jos tulee kriisi, niin me hoidetaan joulu kyllä noillakin vaan

[Tiigris]

Soma repeilin täällä tuolle huuliharpulle.. tuli vain Nuuska Muikkunen mieleen 

Mut tohon ruoka-aiheeseen...Kun muistelen ruokavaliohistoriaani, ja et millon mulla on ollu eniten väsymys- ja vatsaoireita ja heikkoa vastustuskykyä, se oli sillon lukioikäisenä kun söin mukatositerveellisesti joka aamu ison satsin puuroa. Kauraa, hirssiä ja tattaria pääosin, vatsa toimi hyvin mut usein oli myös ripulia. Söin kyllä melko usein myös äidin leipomaa pullaa, mut muuten melko ns. terveellistä kasvispainotteista kotiruokaa, maito- ja lihatuotteet oli vähissä, niitä söin vaan joskus koulussa koska äiti on vege.

Oon alkanut kyllä ihan uskoon sitä teoriaa et viljat ei vaan yksinkertaisesti sovi kovin monille. Kyllä kait mä aion lapselleni viljoja kokeilla, tai olenkin jo kauraa kokeillut mutta se aiheutti ripulia. Olisin kyllä ikionnellinen jos löytäis hänelle nyt äkkiä ees yhden ruoka-aineen mikä sopisi. Mut pahimmat oireet on tullu bataatista, maissista ja kaurasta. Kaikissa korkea hiilihydraattipitoisuus... Vähiten oireita tuli mustikasta ja sitä me ollaan välillä annettu lusikallinen siedätyshoitona. Toiseks vähiten oireita tuli mangosta.

[Kuuhilda]

Hetihän sen huuliharpun yhdistää Nuuska Muikkuseen
Soita ihmeessä Soma, älä naapureilta kysele..kunhan et  keskellä yötä mekkaloi sen kanssa Minä soittelen joskus huvikseni mitä sattuu, ja sitten meillä tanssitaan täällä Siis en osaa tippaakaan, mutta ei saa antaa sen haitata 

[Kuuhilda]

Milläs lapset saisi tarkoituksella lihomaan, mutta terveellisesti?

[Eklektikko]

Lasten karppaus minuakin hiukan askarrruttaa. En menisi siinä äärimmäisyyksiin. 
Lasten aivot kasvavat nopeasti ja nehän toimii sokerilla; niin ainakin luin jostain, en vaan muista että mistä,
mutta vaikuttavan viisas lähde se oli.  Mistähän se elimistö sokeria rakentaa jos ei syyä mitään mistä sitä muodostuisi. En tahtoisi tyhmää lasta vaikka olisi kuinka laiha.  Sori tuo viimeinen, en voinut vastustaa, kun aattelin että lapsia saatetaan jopa tarkoituksella pitää laihoina karppauksella. :

Maksa puksuttaa iloisesti aivoille sokeria ihmisen omista rasvavarastoista, jos vain metabolia  on muuten tasapainossa. Pois tasapainosta sen saa syömällä virallisten suositusten mukaisia määriä hiilihydraatteja.    Tämän  maksan tekemän tempun nimi on glukoneogeneesi. Sitten jos ollaan ihan ketogeenisellä ruokavaliolla, niin maksa puksuttaa aivoille ketoneja, joilla aivot itse asiassa toimivat paremmin/tehokkaamin kuin sokerilla. Alzheimer-potilaiden hoidossa on saatu lupaavia tuloksia ketogeenisella dieetillä. Karppaajalapsella ei ole tietenkään mitään tarvetta ketoosiin ja harva karppajakaan on ketoosissa muutoin, kuin ne jotka laihduttavan niin pari-kolme viikkoa siinä karppauksen alussa. Tämä sen vuoksi, että sillä opetetaan kroppa rasvapolttoiseksi, jolloin se osaa sitten ketoneiden lisäksi myös tuottaa sokeria rasvasta aivoille glukoneogeneesillä. Proteiinistakin osaa kroppa puksuttaa sokeria.  Elimistö ei tarvitse välttämättä syötyä sokerinlähdettä (=kaikki tärkkelys ja sokerit), sillä aivot syövät VAIN maksan tuottamaa sokeria, eli vaikka söisi kuinka paljon leipää, niin se sokeri aivoille kulkee maksan kautta.

Ainoat solut, jotka eivät pärjää ilman  sokeria ovat syöpäsolut: Niiden mitokondriot ovat sillä tavoin vahingoittuneita, että ne kykenevät vain sokeriaineenvaihduntaan. Kaikki muut solut - erityisesti ne aivosolut - toimivat oikein iloisesti ketoneillakin.

Jos haluat tyhmän lapsen, laita se täysvegaaniselle ruokavaliolle:
Niillä kädellisillä, jotka edelsivät ihmislajia ja söivät pääasiassa kasvisruokaa, oli pidempi ohutsuoli ja pienemmät aivot. Eläinproteiinin ja erityisesti rasvan saanti sitten lyhensi ohutsuolta ja kasvatti aivoja.  Mutta: Maanviljelyn myötä eläinkunnan tuotteiden syöminen on vähentynyt verrattuna metsästäjä-keräilijäelämään ja tulokset näkyvät jo: Aivojen koko on pikkiriikkisen jo pienentyt kivikauden jälkeen ja ohutsuoli vastaavasti pidentynyt. (Lähde: Heljä Suuronen-Gleib: Kivikautinen Ruokavalio. Löytyy kirjastosta ja sisältää lähdeviitteet erinomaisesti, myös tästä asiasta.)

Se mistä asiasta tietämättömät ihmiset puhuvat äärikarppauksena ei ole karppausta ollenkaan. Se on sitä virheellistä propagandaa, jota roskalehdistö syöttää tietämättömille ihmisille. Karppaus on simppeleimmillään sitä, että viljat ja sokerit vaihdetaan kasviksiin ja rasvaan. Se ei taatusti ole yhtään epäterveellistä  minkään ikäiselle ihmiselle.

Kaikki  eskimot elivät ennen lähes koko elämänsä ketoosissa ja eskimolasten aivot kehittyivät oikein hyvin ketoneilla. Kaikkien äitien vauvat, paitsi raskausdiabetesta sairastavien, syntyvät ketoosissa ja ovat ketoosissa pari ekaa viikkoa.

[Eklektikko]

Kuvissa näkemäni karppaajaperheiden lapset ovat kyllä olleet ihan normaalipainoisia ja pyöreäposkisia. Keskusteluissa on käynyt ilmi ja tätä on uutisoitukin, että ne terveysvaikutukset ovat olleet flunssien väheneminen, vatsavaivojen väheneminen, iho-ongelmien väheneminen ja ylivilkkauden ja keskittymishäiriöiden häviäminen. Painonmuutoksista ei ole raportoitu ja karppaajalapset pysyvät kauniisti kasvukäyrillä tai jopa ylittävät ne.

Ei karppaaminen laihduta normaalipainoista ihmistä ja sillä voi alipainoinen saada myös painoa takaisin ja ennen kaikkea kehittää lihaksistoa.

Minä karppaaja syön lihaa keskivertona vain noin 100g /päivä, tosin en syö lihaa joka päivä koska proteiineja saa myös pähkinöistä ja maitotuotteista. Vihanneksia menee selvästi yli puoli kiloa päivässä. Hiilihydraatteja saan noin 100 g päivässä, joten en ole varmaan ikinä ollut ketoosissa. Paino joka oli normaali karppauksen aloittaessa on edelleen normaali. Rasvaa syönkin sitten yli 100 g per päivä ja suurin osa siitä voin, kerman ja kotikefiirin muodossa. Tällä rasvamäärällä verenpaine on alentunut ja kokonaiskolesteroli on alentunut lukemasta 4,8 lukemaan 4,4. 

Karppausta voi käyttää laihduttamiseen ja silloin usein aloitetaan ketoosilla. Useimmille ihmisille se on kuitenkin ruokavalio/elämäntapa ihan samalla lailla kuin kasvissyönti kasvissyöjille. Ei sen painon tarvitse muuttua yhtään mihinkään.

Tuntuu ihan hassulta kun ihmisillä assosioituu vain karppaus=laihdutus. Ihan yhtä hassua kuin jos olisi vaikka kasvissyönti=laihdutus automaattisena oletuksena.

Vielä lisäys syöpäsoluista: Syöpäsolut siis kuolevat nälkään ketogeenisella dieetillä ja elimistön kykyä tuhota ne meissä joka päivä alkavat noin tuhat syöpää vain helpotetaan sillä, ettei syödä suuria määriä tärkkelystä/sokeria, jolloin ylipäätään sitä ruokaa on syövälle tarjolla vähemmän. Saksassa kokeillaan parhaillaan vapaaehtoisilla terminaalivaiheen syöpäpotilailla mitä taudille tapahtuu kun ovat ketogeenisella dieetillä.