Niin Elämänilo,,,
Ehken olisi saanut suuttua niin kovin,mutta tuo alue on niin vanhaa ja sellainen virkistyskeidas,jossa ovat säilyneet hyvin vanhat puut ja taloista on jäljellä enää ikivanhat pihakasvit ja pensaat.
Kasvillisuus on hyvin monipuolinen ja pelkään vain sitä näkymää,että parvekkeeltani näkyisi vain hiiltyneitä puunrunkoja.
Katsoin Kotkan meripäiviltä vuonna 2007 esitettyä konserttia,jossa Junnu Vainion lauluja tulkitsi mm iki-ihana Samuli Edelman.
Kaikessa vähäeleisyydessään hän tulkitsee esityksensä suoraan sydämeen.
Laulu "Sellaista elämä on",on aina koskettanut sydäntäni ja tulkinta oli ihanan koskettava.
"Sinä kulkija 16-vuotias,mikä särki sun sisimpäsi,,,
,,,Sinä usko et nyt,mutta lupaan sen,vielä unelmoi myös nelikymppinen,,,"
Koko tuo laulu,toi mieleeni nuo eiliset pojat ja sen pienen,vielä lapsen ja mietin,että joskus minun työni on ollut olla kuulijana ja pääsi itku kaikkien nuorten puolesta.
Mietin tässä itsekseni,miten voisin olla vielä se kuulija,jolla edes muutama lohduttava sana,ilman etten mene enää niin täysin siihen mukaan,että masennun kaikesta näkemästäni ja kuulemastani.
En tiedä.Ehkä sen vielä keksin.
Viimeisenä Samuli lauloi myös omalla tavallaan hyvin surumielisen laulun "Kotkan poikii",,,
Jäi jotenkin raskas olo.
Elämä,jossa nuoruuden haaveet eivät toteutuneet.
Mutta ei siihen tunnelmaan voi,enkä haluakkaan jäädä.Silti nuo laulut eivät lakkaa koskettamasta minua.
Paljon muistoja,ihaniakin on juuri Kotkan meripäiviltä.
Mutta ne rakkaat ystävät,keiden kanssa siellä olin,,,
Kaksi niistä on hyvin alkoholisoituneita nykyisin.
Toinen soittaa minulle vielä silloin tällöin.
Vielä me menemme sinne!Vielä me menemme Porin yyteriin,,,
Minä tiedän,ettemme me enää mene,mutta annan hänen haaveilla.
Olisipa ihanaa,jos hänen haaveensa joskus täyttyisivät ja me todella vielä voisimme mennä sinne!
Aika näyttää,mutta nyt menen ja soitan hänelle.On hän sitten missä kunnossa tahansa.
Hänellä on suuri sydän!
