Minä näin joskus 14-vuotiaana jouluaattona (eli ei siis ihan lapsuuskokemus) "joulun taikaa" aamulla kun heräsin. Heräsin sellaiseen kilinään ja kun avasin silmät, ilmassa oli joka puolella kimalletta, sellaista juuri mitä Disneyn elokuvissa on! Ja siis se oli ihan todellista.. Kerroin heti äidille ja se uskoi.
Juuri sellaisen Joulun tahdon välittää omille lapsillekin; että Joulussa on jotain ihanaa ihmeellistä taikaa, rakkautta, lämpöä, iloa ja jännitystä. <3
Pikkukakkosta en ookkaan pitkään aikaan katsonut, tarvis tsekkailla mitä sieltä tulee,
kai meilläkin sitä kohta aletaan katsomaan.
Seven 1v4kk ikäinen kaveri kävi täällä kylässä niin oli pari aika kovaa huutokohtausta, eka kun toi toinen käveli ryömivän ohi ja pyllähti sen päälle
ja toisen kerran se heitti tutilla toista päin näköö... Sosiaaliset taidot ja toisen huomioon ottaminen ei oo ton iän vahvuuksia.. Mut hauskaa meillä oli. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa mun äiti-ystävää..
Mut en oo kyl niitä ihmisiä jotka lopettaa hengailun lapsettomien kavereiden kanssa siihen ku oma syntyy - musta on tärkeetä pitää nekin lähellä, ystävä voi olla vaikka eri elämäntilanne. Sillon vaan pitää osata vähä suodattaa puheitaan.