Rakas joulupukki.
Tahtoisin joululahjaksi ystävän... Sillä toisinaan, olen niin yksinäinen...
Ja minulla on paljon rakkautta, jota antaa tosiystävälle...
Jotenkin oon pettynyt yhteen naiseen, jota oon pitänyt tosi läheisenä.
- ihminen joka valehtelee hitosti, yrittää mielistellä ja keksiä tekosyitä, lupailee et tulee käymään tai hoitaa vauvaa ja aina kun kutsun sen niin sama juttu,
sit kun se joskus harvoin käy niin se sanoo et voi kun sä et vieläkään oo pyytänyt mua vauvanvahdiks, tahtoisin niin auttaa...
No, olen yrittänyt pyytää häntä käymään täällä usein siks et vauva tottuis häneen ja hän sais harjotella hoitaan sitä. Mut ei se onnistu jos hän ehtii tapaamaan vain kerran kuussa.
En tiiä onko tuosta ihmisestä sellaiseen ystävyyteen mitä kaipaan... Jotenkin huomaan et tää ystävyys satuttaa mua vähän väliä.. Mä jotenkin odotan aina enemmän. Ja on sellainen tunne välillä et onko tuo nyt vain nättiä puhetta kun hän sanoo niin tai näin, oon nähnyt miten taitavasti hän valehtelee muille päin näköä, mielistelee ja osaa olla niin niin ihana ja mukava kaikille ja sen jälkeen haukkua selän takana. Välillä hänessä on jotain aitoa. Hän on oikeastikin empaattinen. Mutta miksi miksi hän on niin kaksinaamainen ja pinnallinen välillä...