seuraava »

[mirka222]

Mulla on tässä ongelmana se, että en halua menettää "cooleja"/välinpitämättömiä kasvojani kenenkään miehen edessä, vaikka kuinka sisällä kuohuisi Voin pahoin, kun niin usein naiset juoksevat epätoivoisesti jonkun miehen perässä!! Mua myös ahistaa sellanen alistuva koiranpentumies, vaikka tosin se olisi se "turvallinen" vaihtoehto..Haluan sellasen vahvan, itsevarman miehen, joka vie mut mennessään, eikä säikähä näistä mun pienistä "oikuistani"..Tollasiahan ei oo ku saduissa, joten mulla odottaa pitkä, yksinäinen ja kivinen tie tai sitten tyydyn vain siihen koiranpentuun, joka käytännön kannalta olisi paras vaihtoehto, mutta kun en ole oikeasti onnellinen sellasessa..

WS: Ehkä olisin halunnut syntyä mieheksi, heille nämä tunneasiat näyttävät olevan niin helppoja toisin kuin meille tunteellisille naisille

[^^Queen Nefertiti^^]

mistä sitoutumiskammo tulee > menettämisen pelosta vai vapauden menetyksen pelosta.. en osaa tuntea sitä

ei kaikki miehet oo vaan cooleja, ne vaan keskittyy TÖIHIN tms sitte kun seksi on hoidettu.

kait siihen nainenkin pystyy, ei tarttis kelata.

on oikeastaan vahvuus ja mielenkiintoista kokea tunnetta ja sielua laajasti. 

[Lionheart]

mistä sitoutumiskammo tulee > menettämisen pelosta vai vapauden menetyksen pelosta.. en osaa tuntea sitä

Se vähän riippuu. Menettämisen pelko ihmissuhteissa. Kontrollin menettäminen on mulle se juttu. Vapauden menetys tietyissä määrin, sillä itsepäisesti haluan tehdä vaan sitä, mistä tykkään ja olla niinkuin olen. En tiä.. Ajatus katkee ja pahasti.

EDIT: Sitoutumiskammon mä määrittelisin omalla kohallani niin, että pelkään jääväni koukkuun johonkin ihmiseen. Ja se, että antautuu sille toiselle ilman mitään estoja, se on pelottavaa. Antaa jonkun toisen vaikuttaa itseensä tunteiden kautta.
Saakohan tuosta mitään selvää..

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei se kontrolli siitä mene että on jonkun kanssa, mutta pikku kompromissit ei lie mahdottomia.

nimim suhdeneuvoja  .. jonka pitäis tehdä töitä..

Päivän jousimies  ; näet eräässä puolia joista et välttämättä pidä, mutta suhtaudut asiaan aikuismaisesti. jee..

[mirka222]

Lionheart: EDIT: Sitoutumiskammon mä määrittelisin omalla kohallani niin, että pelkään jääväni koukkuun johonkin ihmiseen. Ja se, että antautuu sille toiselle ilman mitään estoja, se on pelottavaa. Antaa jonkun toisen vaikuttaa itseensä tunteiden kautta.
Saakohan tuosta mitään selvää..

TUO ON NIIN TOTTA!!! Tuosta pitäs muotoilla joku viisaus
Tajusin, että exä on ollut se turvallinen ja helppo ratkaisu, mutta se ei ole ollut sitä oikeaa tunnetta...Veikkaisin, että suurin osa pitkistä suhteista perustuu juuri tolle turvallisuudelle ja helppoudelle ainakin toisen osapuolen kohdalla..Oon ite puolestaan ollu exälle kai se suuri rakkaus..Suhteissa on aina sellainen epätasapaino; jompi kumpi tykkää enemmän kuin toinen, mutta kummatkin hakee jotain puuttuvaa osaa elämästään, ite hain turvallisuutta, exä suurta rakkautta..Tuo rakkauden epätasapaino on juuri se ongelma..

[^^Queen Nefertiti^^]

nOHH.. sitä kai se rapu sitten kans varmaan pelkäsi.. sen lisäksi että sielun tasolla opettaa minua.. mitä sitten.. en ole ilkeää tyyppiä joka olisi käyttänyt hyväksi.. se vähän riippuu.. itseäni huvittaa nyt just se, miten kovis  oli pehmo sisältä ja herkkis  koettaa olla kovis.

ei kehenkään tarvi jäädä liikaa koukkuun. lopettaa koukut ja koukutukset kun haluaa! se siitä pelosta.

seuraava..

turvallisuus ja rakkaus on sisällä, seksi on varmaan about ainoa asia minkä TOINEN tarjoaa- lisuke  


           

[mirka222]

MUTTA, miettikää sitä, jos aina perääntyy ja pelkää sitä tunnetta, siinähän jää ihanan kauhea elämä elämättä!!! Eipä mullakaan ollut se 5 vuotta mitään herkkua, kun vääristä syistä yhdessä oltiin...Että ehkä mä yritän alkaa avoimemmaksi jonkun kiinnostavan kohdalla ja laskea niitä suojamuureja vähän, kyllä kai se aika parantaa vaikka kaatuis useampaan kertaan naamalleen

[^^Queen Nefertiti^^]

tottakai, ELÄ elämää.. kaikesta selviää.. välillä kirpaisee mieheen, välillä naiseen, molempaa on tullut koettua, ravun viimeisen kkn tempaus on vaan Uutta, senkin ymmärsin.   serkkuni sanoi aikanaan kun tapasin tän tyypin "hienoa, kyllä niitä tulee kun päästät vaan". jos tapaisin nyt jonkun.. kai se on ajoitus.. tuntuu toisaalta että jotain saattaa tapahtua..

mitä jos ajoitus on sittenkin aina oikea, vaikka olisi kaikenlaisia erottavia tekijöitä??

miksi se  tapaus on kiinnostava? miksi juuri hän massan seasta?  

[Lionheart]

Ride on tears..

Niin tuo rakkauden epätasapaino.. Pelkää antavansa enemmän kuin toinen, haluu olla samalla viivalla. Se se on se juttu, mikä mua ahdistaa ehkä eniten. Pelottaa että mä annan itestäni enemmän kuin on tarpeeks ja se toinen vaan ottaa, eikä anna takaisin. Paitsi että tuon jellonani kanssa asia on toisin päin. Se oon minä, joka jarruttelee. Mut parempi jarrutella, ettei se seinä tuu liian nopsasti vastaan. Sillonhan se törmäys sattuu enemmän, eikö?

[^^Queen Nefertiti^^]

Mikä on Se mikä voi tapahtua jos annat liikaa?

Lopettaako hän antamasta?

Vai?

Pitääkö laskelmoida?

Entäs jos jäisit(te) mieleen henkilönä joka oli anteliain ja runsain.. kaikista heidän tuntemistaan..

Riimu!

Maljojen kolmonen
Tunteiden kolme maljaa pursuavat yli äyräidensä ja sinulla on nyt lupa nauttia sydämesi pohjasta kaikesta, mitä kohdallesi sattuu osumaan. Uskalla elää täysillä ja näyttää tunteesi myös toiselle / toisille.

[Lionheart]

Ehkä mä pelkään sitä, että annan itestäni sille ihmiselle tarpeeks. Niin että se kyllästyy ja häipyy pois. Tosin tätä pelkoa mulla ei jellonan kanssa ole.

Mä oon aina ollu sitä mieltä, että jos antaa jotain, niin pitää saada takaisinkin. En tiedä miksi on näin, mutta tuntuu, että jos mä annan itestäni muuten kuin vapaaehtoisesti jotain, niin mun pitää saada siitä myös takaisin. Niinku duunista saa rahaa, niin miksi sitten ihmissuhteissa pitäis tyytyä vaan antamaan ilman vastausta. Get it? No leijonan kanssa ei edelleenkään ole näitä ongelmia, mutta joissain ystävyyssuhteissani taas sitäkin enemmän. Ehkä pelko hyväksikäytöstä? Se se on kans.

Ja tuo mieleen jääminen.. Jälkeenpäin asioita on niin helppo muunnella mieleisikseen ja menneessä on turha elää. Vrt. kukkia haudalle vai ihmiselle itselleen, ennenkuin hän on poistunut tästä maailmasta? Hyvät ajatukset mielellään tässä hetkessä, ei jälkeenpäin. Ja mikähän mun pointtini taas oli.. 

[^^Queen Nefertiti^^]

No JOS henkisen kehityksen tiellä ollaan? periaatteessa pitäisi antaa laskematta. No itse tarjosin eräälle noin satkulla syksyn hänen tarjottuaan ensin jonkin verran, sitten hän maksoi yhden velan takaisin ja tarjosi pari vikaa kertaa ja katosi    mutta siis. Mitä noita laskemaan - myös tunnetasolla. Ei siinä kyllä suhteen tuoksinassa kovasti laskenut kuka tarjoaa ja mitä..

Muuten elät pienesti..

Mitä se kaikki antaminen ja saaminen on, energiaa kuten raha. Tietenkään hyväksi- käyttöskenaarioita ei tarvita..

[Lionheart]

Mut jos sitä vaan sokeena antaa ja antaa omaa energiaansa, muut kulkee ohi ja ottaa vastaan, niin eikö siinä kulu loppuun?

[^^Queen Nefertiti^^]

Käykö noin dramaattisesti yleensä? Todellisuudessa olet ehtymätön.. tuonkin sanoin eräälle.. että muutu kaiken Lähteeksi, sitten ei voi puuttua mitään. Oltiin jossain kahvilassa ennen Amma-temppelin tilaisuutta..

silloin oli lunta ja piti sen kanssa kulkea yöt pitkät, tais olla flunssakin. Mutta oli se niin romantic kai sitte.   

[Tiigris]

Niin joo, sisko keksi hyvän pojan nimen, se vähän kapinoi näitä nykyajan luonto-trendi-nimiä vastaan ironisella tavalla... Sen pojan nimi ois sitten Rae-Kuuro 

Siis ei mulla eikä sillä mitään luontonimiä vastaan ole, mutta se on ärsyttävää että tulee nimissäkin tiettyjä trendejä aina..

Mutta oonhan määkin kaksinkertainen kukka, (in english: Irish Lily) tosin siihen aikaan ei annettu tällasia nimiä vaan kaikki olivat perus Annaa, Mariaa, Riittaa, Tiinaa, Saria, Leenaa... Siinähän oli sitten hyvä syy kiusata "SULLA ON KUMMALLINEN NIMI!"