|
Lionheart
|
|
« Vastaus #2536 : 24.07.2008 22:12:38 » |
|
Mua pelottaa itkee kenenkään nähden, koska aina kun mä itken niin ihmiset menee melkein paniikkiin. Se on kamalaa kun mua luullaan niin vahvaksi. (Mun pitäs aina olla se vahva, joka kantaa yli mustien ojien, mutta entä kun mä tarvitsisin kantajaa? Mä oon usein koulussakin pyytänyt kavereilta, että älkää aina luottako muhun. Ne ei oo ottanu sitä tosissaan. Mä pelkään tuottaa pettymystä. Sen takia mä pakoilen vastuuta. Jotenkin mä vaan tunnun vetävän ja keräävän sitä vastuuta itselleni asiasta kuin asiasta, pienet olkapäät luhistuneina, selkä notkolla ja jalat tutisten mä kannan enemmän kuin mun pitäis ja kaikki vaan sen takia, että mä pelkään. Siinä yks syy miks mä painoin sen neulan suoneen. Muita onkin lukuisia, pahimpana kaikista juuri ne omat päänsisäiset pirut.) Onneks teidän kanssa ei tarvi olla niin vahva vaan oma ittensä. Dawnchild, toi mun edellinen teksti (jota siteerasit) oli jotenkin tarkotettu lohduttamaan. Huomasin että sen voi käsittää myös toisella tapaa. Hope u got it right, I'm sure u did. Juu Kaylee: - "SAA USKALTAA! JA PITÄÄ USKALTAA! SÄKIN SAAT USKALTAA!" - "KAIKKI SAA USKALTAA!" - "No ei ihan kaikki.."(vai miten se meni..) Aika jännä päivä tänään.. Jännä.. Niin jännä, on herkkää. Herkkyys on jännää. Jännä tunne, on, onse jännä..
|
|
|
tallennettu
|
, in in in , in in in , in , in Punainen Solaarinen Lohikäärme
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #2538 : 24.07.2008 22:14:03 » |
|
Olin jo kirjoittanut tuon ennen kuin luin että säkin. heehhehe..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #2541 : 24.07.2008 22:36:04 » |
|
Hämähäkki-Elwyn tiukoissa trikoissa, uuh... Ohoh, pitääs fantasioida vähän hiljempaa * * Kuuntelen George Harrisonin while my guitar gently wheeps, se on isän biisi.. Muistan kun Geoge kuoli niin isä soitti koko päivän repeatilla tätä biisiä ja olisko ollut vähän liikuttuneen näköinen, mun isukki joka ei kyllä juuri herkistellyt ulos päin... Se oli mielestäni sööttiä kun Beatlesit herätti sellasen tunnereaktion. : Kun puhuin äidille näistä neitsyt miehistä ketä mun ympärillä nyt pyörii ja siitä kun tuo toinen osaa olla kuin itse piru halutessaan, niin äiti sanoi ikään kuin en olisi koskaan lapsena ollut silmät auki: "juu, kaikki aina ihmetteli miksi mulla ja isälläsi oli vaikeaa kun hän on niin diplomaattinen, pehmeä ja miellyttävä, mutta olinkin ainoa ihminen kenelle hän sanoi välillä todella ilkeästi ja ivallisesti asiat ja se sattui, itkin paljon ja riitelimme paljon. mutta teillä lapsilla on varmaan se lempeä kuva isästä, ettehän te hänestä sellaista huomanneet..." Olin ihan että daa.. Seurasin ihan pienestä pitäen sitä äidin ja isän välistä henkistä piikittelyä, miten niin muka en olisi nähnyt sitä? Kyllä aikuiset luulee olevansa ovelia jos ei lapset muka huomaa. Mutta eläköön äiti siinä uskossa. Eikös se niin ole että -lapset syntyy usein sanallisesti riitaisaan perheeseen? Minä , sisko , kolmas sisko ...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lionheart
|
|
« Vastaus #2542 : 24.07.2008 22:38:41 » |
|
olen itsekin kokenut tuon täytyy olla vahva tukipylväs jutun, ja siitä on moni muukin mulle kertonut... tuntuu olevan muuten perisuomalainen juttu, tää tukipylvästely. saa olla välillä kannettavana, ja välilllä sitten kantaa...ja varsinkin sulla vielä tuossa iässä, on lupa olla välillä pienenpi kuin joku toinen. tosin muistan kuinka itse olin siinä iässä jotenkin yksin, koska äitini oli masentunut. mutta nykyään minunkin perheelläni on jo kaikki paremmin. aika tuo haasteita ja koettelemuksia, mutta myös hyviä aikoja kaikille vaan vähän limittäin ja eri tahtiin...jotta voidaan vuorotellen harjoitella henkisiä hauislihaksia kantamista varten.So true muuten, nyt taidettiin päästä naiseuden ytimeen, kun miehet kai harvemmin harrastaa tälläistä kyyneltenavaamispiiriä virtuaalileirinuotiolla... hmm, tosin, me emme voi tietää, mitä he tekevät omissa kaljailloissaan... Mää tierän, mää oon nähny. Haluutteko kuulla? Ne.. ne.. .. ne juo kaljaa Kyl jellona tuli kerran tippa linssissä kotiin poikien illasta ja tolkutti mulle kaatokännissä, että hän rakastaa mua ja mä oon hänen koko elämä. : Mää sanoin että nyt sitte nukkumaan, huomenna on uus päivä ja pirullinen krapula. Katon pari Pasilan jaksoa ja meen jellonan viereen, joka närkästyneenä murisee tuolla sängynpohjalla, että multa pitää ottaa kone pois kun en enää huomioi sitä Mutta se olen MINÄ joka tässä suhteessa määrää, siitä ei päästä mihinkään. Sorry, no bonus. Ahaaaaa! TÄTÄ ne kuvaukset ykkös-ihmisistä (numerologiaa) kerto, pahimmillaan kunnon tyranneja ja taipumus määräillä muita.
|
|
|
tallennettu
|
, in in in , in in in , in , in Punainen Solaarinen Lohikäärme
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2543 : 24.07.2008 22:48:35 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #2544 : 24.07.2008 22:53:35 » |
|
No on tämä nyt itkuinen ilta! Itse itkeskelin kun Olli Lindholm voitti Iskelmä Finlandia palkinnon ja lauloi "Rakkaus on lumivalkoinen". Niin pienen hetken,,, Sitten tulit mieleen Lionheart ja lähetin ylöpäin suuren kiitoksen siitä,että olet siinä ja selvinnyt,etkä nähnyt kaikkea sitä,mitä oma poikani. Ja miten lumivalkoinen on pieni lapsi ja mitä kaikkea matkan varrella tapahtuu.Koskaan ei voi tietää. Miten vahvaksi tulee nainen,jonka kotoa haetaan poikaansa isojen miesten toimesta.Millä varmuudella sitä kykenee sanomaan,että TÄÄLTÄ ETTE HÄNTÄ VIE!Edessä sekopäiset miehet hakemassa montulle auton perään vedettäväksi.Miten poika pelkää äitinsä puolesta ja pyytää että älä tule väliin.Vaan ei viety. Ja tuli vielä syvä ystävyys tämän toisen miehen kanssa. Suojelus toimi jo silloin ja on kulkenut aina mukanani ja edelleen siihen luotan ja elän päivän kerrallaan. Olen nähnyt ihmeitä muutamia.Naisia ja miehiä,jo nuorukaisina aloittaneita,jotka ovat jaksaneet kulkea tuon raskaan paluu matkan,jolloin ystävät on vaihdettava ja paikkakunta ja kaikki muu.Mutta olen nähnyt myös heitä,jotka eivät ole jaksaneet enää sitä elämää.Sillä nautinnosta ei voi enää puhua silloin,kun vuosia käyttäjinä on rutkasti takana. Siltikin ymmärrän tämänkin sielunsopimuksena. Valintana ottaa tuo taakka harteilleen ja opettaa siten läheisiään.Sillä se koskettaa valtavaa määrää ihmisä ympärillä.Mutta kuten jokaiseen valintaan,tähänkin on annettu mahdollisuus muutokseen ja se ei ole läheisten käsissä. Nyt taas tuli tästäkin aiheesta jälleen kerran pitkälti tekstiä. Mutta toivon että vielä joskus tuo Rakkaus olisi ikuisesti lumivalkoinen ja puhdas voima meille kaikille.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #2545 : 24.07.2008 22:56:19 » |
|
RV... mukava kuulla! Kerro terveisiä sitten minulta valonkantaja-nimimerkillä, se oli varmaan niitä aikoja.. Pahus kun on tullut muutettua nimimerkkiäkin niin monta kertaa ettei muista kuka on ollut milloinkin... dawnchild, mielenkiintoista, mitkäs sun sitten on? kalat ainakin eiks vaan... Niin joo, olit jos oikein muistan? Mä luetutan parhaillaan herra Elvikselle mun runojani ja jänskättää mitä se sanoo...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #2546 : 24.07.2008 22:58:09 » |
|
Miten vahvaksi tulee nainen,jonka kotoa haetaan poikaansa isojen miesten toimesta.Millä varmuudella sitä kykenee sanomaan,että TÄÄLTÄ ETTE HÄNTÄ VIE!Edessä sekopäiset miehet hakemassa montulle auton perään vedettäväksi.Miten poika pelkää äitinsä puolesta ja pyytää että älä tule väliin.Vaan ei viety. Ja tuli vielä syvä ystävyys tämän toisen miehen kanssa. Suojelus toimi jo silloin ja on kulkenut aina mukanani ja edelleen siihen luotan ja elän päivän kerrallaan. Mutta toivon että vielä joskus tuo Rakkaus olisi ikuisesti lumivalkoinen ja puhdas voima meille kaikille. Kunnioitusta...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2547 : 24.07.2008 22:58:28 » |
|
Dawnchild: Tiedäkkö, ei narkkari tajua sitä miten pahalta se sen touhu sen läheisistä tuntuu. Ei narkkari osaa ymmärtää kuin itseään, ja itseäänkin niin vähän, ettei tajua omaa parastaan. Narkkari ajattelee vaan sitä seuraavaa piikkiä/pilleriä/mitä ikinä vetääkin ja käyttää säälimättä hyväkseen ihmisiä, joista se välittää (tai ainakin ennen välitti), vaan saadakseen lisää.
Tämä on valitettavasti niin totta ja myös alkoholistin kohdalla... Itsekin erästä läheltä seuranneena... Sitä on vaikea sivusta seurata kun jokin aine vie voiton ihanasta ihmisestä...
|
|
« Viimeksi muokattu: 24.07.2008 23:02:58 kirjoittanut Rakkauden valo »
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2548 : 24.07.2008 23:03:50 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lionheart
|
|
« Vastaus #2549 : 24.07.2008 23:15:30 » |
|
No on tämä nyt itkuinen ilta! Itse itkeskelin kun Olli Lindholm voitti Iskelmä Finlandia palkinnon ja lauloi "Rakkaus on lumivalkoinen". Niin pienen hetken,,, Sitten tulit mieleen Lionheart ja lähetin ylöpäin suuren kiitoksen siitä,että olet siinä ja selvinnyt,etkä nähnyt kaikkea sitä,mitä oma poikani. Ja miten lumivalkoinen on pieni lapsi ja mitä kaikkea matkan varrella tapahtuu.Koskaan ei voi tietää. Miten vahvaksi tulee nainen,jonka kotoa haetaan poikaansa isojen miesten toimesta.Millä varmuudella sitä kykenee sanomaan,että TÄÄLTÄ ETTE HÄNTÄ VIE!Edessä sekopäiset miehet hakemassa montulle auton perään vedettäväksi.Miten poika pelkää äitinsä puolesta ja pyytää että älä tule väliin.Vaan ei viety. Ja tuli vielä syvä ystävyys tämän toisen miehen kanssa. Suojelus toimi jo silloin ja on kulkenut aina mukanani ja edelleen siihen luotan ja elän päivän kerrallaan. Olen nähnyt ihmeitä muutamia.Naisia ja miehiä,jo nuorukaisina aloittaneita,jotka ovat jaksaneet kulkea tuon raskaan paluu matkan,jolloin ystävät on vaihdettava ja paikkakunta ja kaikki muu.Mutta olen nähnyt myös heitä,jotka eivät ole jaksaneet enää sitä elämää.Sillä nautinnosta ei voi enää puhua silloin,kun vuosia käyttäjinä on rutkasti takana. Siltikin ymmärrän tämänkin sielunsopimuksena. Valintana ottaa tuo taakka harteilleen ja opettaa siten läheisiään.Sillä se koskettaa valtavaa määrää ihmisä ympärillä.Mutta kuten jokaiseen valintaan,tähänkin on annettu mahdollisuus muutokseen ja se ei ole läheisten käsissä. Nyt taas tuli tästäkin aiheesta jälleen kerran pitkälti tekstiä. Mutta toivon että vielä joskus tuo Rakkaus olisi ikuisesti lumivalkoinen ja puhdas voima meille kaikille. Ei sinun kuuluis kiittää minust, minun kuuluis kiittää sinust ja teistä kaikista. "Parantumisen" matka on pitkä ja vasta tovin olen sitä kulkenu, koskaan sitä ei pääse loppuun asti, mutta sen valkoisen kalkkiviivan voi nähdä ja se motivoi vaikka paikallaan juoksemaan, jossei muuta. Mulla ei oma äiti suojellut, ei tiennyt koko asiasta muutaku sen putkareissun jälkeen, ja nämä min "veljet" on pitäny musta huolta. Ne on se turvaverkko ennen tippumista, heistä mä olen kiitollinen He piti velkojat loitolla, saatto joskus kouluun kun mua pelotti ja lainas rahaa, jotta saisin maksettua niille pimeiden katujen tallaajille. Silti ne esti mua muuttumasta yheksi niistä.
|
|
|
tallennettu
|
, in in in , in in in , in , in Punainen Solaarinen Lohikäärme
|
|
|
|