Menin nukkumaan ja pistin aamun uusiksi.
Herättyäni olikin sitten virkeä aamu olo.
Poika soitti kahdesta yksiöstä ja kävi toista katsomassa ja saa maanantaina tietää,miten käy.
Lähetin perään kaikki enkelit ja hänen oppaansa ja kehui kyllä,että oli mukava vanha pariskunta.
Nyt pidän vain peukkuja ja lähettelen toiveita yläkertaan.
Sitten lähdin tutustumaan tuohon lähimetsään ja osuin suoraan sen kuusivanhuksen luo.
Voi sitä runkoa.
Kiedoin käsivarret puun ympärille ja eihän siihen mahtunut kuin puoli kuusta.Annoin vanhukselle energiaa ja katselin ylöspäin,miten se oli antanut suojan ainakin yhdelle,jolla suuri pesä.
En vielä tiedä kuka siellä asustaa.
Kävelin pururataa eteenpäin ja vastaan tuli kaikenmoisia telineitä,joissa saa venytellä ja vetkutella itseään.
Vatsalihaksillekin oli omat penkkinsä.
En kokeillut vielä,sillä siihen olisin jäänyt pää alaspäin roikkumaan.
Etenin polkua ja välillä poikkesin siltä.
Siinä metsässä on paikka,jossa muutamia vuosia sitten eräs hyväksi ystäväksi tullut tuettavani lähti täältä planeetalta.
Etsin paikka tovin ja ensin tuli sinivuokkojen lehtiä.
Kurkistin niitten kätköihin ja olihan siellä jo pienet nuput ja yksi oli kasvattanut vartta niin,että jo siniset kukat melkein auki.
Siinä alapuolella oli paikka,josta ystäväni lähti.
Oli vielä hankea vähän ja kirjoitin siihen nimensä ja sydämiä ja piirsin enkelin.
Aivan kuin hän olisi siinä kanssani ollut.
Meedio-istunnossa on tullut kerran minua kiittämään ja tuomaan niin ihanan kauniin viestin,että minä en voinut kuin vuolaasti itkeä.
Jatkoin matkaani ja välillä metsäkumpareet olivat jo aivan paljaina lumesta ja melkein kuiviakin.
Kävelin koko radan ympäri ja huomenna menen sen kyllä ainakin kahdesti.
Että metsä voi olla ihana ja aarteita täynnä.