Juu NL!
Sama juttu täällä.Ei näy aurinkoa vaan sumua ja vettä tihuttaa hiljakseen.
Aijon silti tehdä tuon lenkkini,jonka eilen suunnittelin ja jospa se päivä kirkastuisi.
Et kai vain asu samassa kaupungissa kuin minäkin Totsi?
Meillä täällä myös muutolintujen pysähdys alue,jossa kolme lintutornia.
Siellä voi nähdä haikarankin.
Joutsenia on koko kesän ja ne kesyyntyvät,koska ihmiset käyvät niitä ruokkimassa.
Sinne suuntaan minäkin,kun kelit ovat sellaiset,että aikaa voi viettää tuntikausia.
Muuttolinnut tuovat terveiset alkavasta kesästä ja siksi kai se pakahduttavan riemun tunne,kun lintuparvet pyyhkäisevät ohi.
Lepää sinä sängyssä.Älä rasita itseäsi millään joutavalla,vaan lepää.
Luin mielenkiintoisen kanavoinnin IRTIPÄÄSTÄMISESTÄ.
En siis olekkaan laiska,kun teen vain silloin kun tekeminen tuntuu hyvältä.
Ihmisen pitäisi pyrkiä irtipäästämään vanhoista malleista,että aina on tehtävä ne viikkosiivot ja yleensäkin pakosta jotain.
Jos tekee väkisin ja väsyneenä,eikä sitä työtä rakasta,niin putoaa alemmille värähtelytasoille silloin.
Kaikki mikä on mielekästä ja tuntuu hyvältä.Kaiken minkä teet rakkaudesta työtäsi tai muita ihmisiä kohtaan,nostaa värähtelytasoasi ja mielesikin pysyy hyvänä,joten päätin pitää tästä kiinni.
Ja tunteehan sen,kun väkisin jotain pakertaa.
Jälkeä ei tahdo syntyä ja muuttuu ärtyisäksi.
Taas perin looginen ja yksinkertainen asia.Se vain piti tulla vielä tekstinä eteeni,että sain varmuutta omiin tuntemukseeni.
Milloinkohan ihminen alkaa luottamaan vain itseensä,kun se kuitenkin meille kaikille selkeästi viestitetään.
Nyt otan tämän todesta ja teen vain sen ja sitä,mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.
Aika laaja käsite on tämä irtipäästäminen,mutta perin tehokas,kun sen oppii.