Sasha:
mutta onko muuta, parempaa keinoa puhua omasta egoismistaan tulematta tuomituksi
ja arvosteltavaksi?
Hyvä pointti :
Minusta oman egoisminsa tai narsisminsa rehellinen tunnustaminen on erittäin cool.
koska hyvä itsetunto perustuu
todelliselle itsetuntemukselle, samoin vahvuus. jos tietää, millainen
todella on, se tieto tekee horjumattomaksi. silloin voi joustaa, mutta ei katkea. ei hajoa enää niinkuin posliiniastia....mun menneisyyttä. olen liimannut itseni kokoon terapeutin ja muiden avustuksella.
siis: se todellinen minäkuva ei todellakaan tarkoita 'kaunistettua' kuvaa, vaan omat rumuudet, tai ei niin hyvät puolet nähden myös.
jos todella tietää että on narsisti, niin....mitä sitten? MIKSI se ominaisuus pitää ARVOTTAA jonkun ULKOISEN asteikon mukaan negatiiviseksi?
?
negatiivistä on kaikki se mikä ei toimi.
tuskin kukaan näyttelijä tai esiintyjä edes pärjäisi ilman jonkinastaista narsismia.
minäkin myönnän olevani....hmm....ainakin myönnän olevani pilkun***a, mutta jonkinlainen....hmm....olenko narsisti....en vielä tiedä.
nautin olemassaolostani ja en peittele sitä. siinä yksi määritelmä. onko se narsismia...
tykkään olla valokuvissa jos mieheni niitä ottaa. joskus teen omakuvia fotoshopilla tai otan naamastani kuvia...se on myös itsetutkiskelua. taiteilijat ovat aina maalanneet omakuvia....minä en ole vielä maalannut, piirtänyt kyllä...katselen peiliin päivittäin, pidän vaatteista, koruista ja meikeistä. se ei kuitenkaan ole enää minulle pakkomielteistä.... :
niin, tunkeudun elämään syvälle omalla tavallani, haluan kokea sen vahvasti, enkä pelkää (enää) pimeää.
mulla on ollut aikoinaan jättimäinen ego, mutta se on pienentynyt nykyään suhteellisen sopivankokoiseksi minulle....juuri sen takia kun se on ottanut kolauksia ja kouliintunut.
Se ego ilmeni minulla juuri äärimmäisenä kritiikinherkkyytenä ja itseni vakavasti ottamisena.
uskon, että se voi ilmetä eri ihmisillä monin eri tavoin....