Ehkä sinun Elämänilo on tarkoitus katkaista tuo hoivaketju
ja tyttäreen turvautuminen.
Ja siitä syyllisyydestä tiedätkin varmaan,,,
Että se sitoo energioita yhtä voimakkaasti kuin esim.pelkokin.
Tässä tuntuisi olevan hieman molempia.
Pelkoa myös siitä,että mitä tapahtuu,jos sanot?
Mitä mitä pelkäät siinä?
Miksi kannat syyllisyyttä jostain,jossa et ole tehnyt mitään väärin?
Päinvastoin,auttanut äitiäsi ja ollut aina saatavilla.
Ehkä siinä onkin se pointti.
Alamme pitää itsestäänselvyytenä sitä,että joku joka on omistautunut tälle auttamiselle,on aina käytettävissä.
Vaatii hieman rohkeutta sanoa asia kauniisti,mutta jos se ei heti mene perille,niin siemen on kuitenkin kylvetty ja äitisi ehkä yksinään miettii,että sinulla tosiaan on OIKEUS MYÖS MUUHUN,OMAAN ELÄMÄÄN!
Ja tänäänhän sen jo aloititkin.
Eikä tuo pieni kiukun purkauskaan turha ollut.Se saa toimimaan.
Minä olen tehnyt tuota samaa aikuisen poikani kanssa.Ensin ei mennyt millään perille,että hyysääminen loppuu nyt!
Mutta itsehän minä hänet siihen olin opettanut.
Nyt ajan kanssa välit ovat hyvät ja perille on mennyt!