Elektra!
Mukavaa kun löysit tiesi tänne,vaikka hieman syrjässä,metsän keskellä olemmekin.
Tuo metsälampi houkutti perustamaan tuvan tähän.
Kyllä yhdyn kirjoitukseesi.
Ilo on mielestäni koko ajan taustalla,mukana,vaikka jokin ikävä tapahtuma saattaa sen hetkeksi sivuuttaa.Mennä sen yli.
Surussaankin ihminen kokee iloa.
Katsellessani luontoa ja sen menoa,tunnen suurta iloa elämästä.
Rauhoitun sen keskellä ja olen yhtä sen kanssa.
Suru on myös myötätuntoa.Myötätuntoa niitä kohtaan,joilla on ikävä omaisiaan,pelkäävät sairauttaan ja surevat pois lähtöään.
Myötätunnosta en haluaisi luopua.
Aina voi löytää sanan tai lauseen,jolla lohduttaa toista ja niin siitä surustakin löytyy myös ilo.
Ilo,että on voinut jotenkin tukea.
Kohdelkaa muita,kuten toivoisitte itseänne kohdeltavan.
Me olemme ihmisiä,joilla on paljon tunteita ja hyvä niin.
Tunteet ovat kuin lahja,joilla purata paha olo pois.
Ei tarvitse aina olla niin kovin henkinen.Sydämessään jokainen kuitenkin tietää,mitä on ja toisten ajatukset eivät silloin hetkauta.
Ei sitä tarvitse HUUTAA suureen ääneen.
Jeesuskin tunsi myötätuntoa,auttoi heikompia.
Tekikö se hänestä vähemmän henkisen?
Hän myös menetti uskonsa hetkeksi juuri ennen kuolemaansa.
Jumalani,miksi minut hylkäsit?
Ehkä hän myös näillä esimerkeillä osoitti meille,että saamme tuntea kaikkia tunteita ja silti olemme tervetulleita taas joskus pitkältäkin matkalta takaisin rivistöön.
Ja sinun kahvisi!Tässä,ole hyvä!
Muuten,täällä toimii kyllä itsepalvelu myös.Kaikki on yhteistä,eli siitä vaan,jos kukaan ei ole paikalla.