Kiitos teille Sasha ja NL ja muutkin!
Tapahtumasta on aikaa vierähtänyt 13 vuotta.Kirjoitin siitä siksi,että olen kyllästynyt WS*in kuitteihin masennuksestani ja terapiasta ym.
Me tiedämme toisistamme vain pintasilauksen ja olen kirjoittanut esim.masennuksesta siksi,että siitä voisi olla apua jollekin,joka käy sitä läpi.
Myöskin tämä kirjoittamani kokemus on paljon syvempi kuin itse tapahtuma,josta en voi paljon muistaa.
Aneluni ja itkuni,että he eivät veisi aikomustaan läpi.
Paikan,mutta minulla ei ole kasvoja henkilöille,joten siksi pelkkä kieli pelotti pitkään,kun kuljin kaupungilla.
Mietin kohtasinko juuri nyt sen miehen ja vastaavaa.
Mitä tuollainen kokemus sitten aiheuttaa naisessa?
Minä pesin itseäni karhealla sienellä suihkussa varmaan useita tunteja seuraavana päivänä,kuin pestäkseni tapahtuman pois.
Tunsin syvää häpeää,syyllisyyttä myös.Miksi olin lähtenyt sinä iltana?
Miksi poistuin vessaan ja jätin lasin?
Olinko pukeutunut provosoivasti?
Parin päivän kuluttua iski paniikki.Onko tästä kenties seurauksia?
Pakko mennä kokeisiin ja antaa ottaa kaikki testit,mutta enhän minä voi.
Kerroin hyvälle ystävättärelleni.Hän oli avioliitossa (kuten minäkin silloin),ei ulkopuolisia suhteita,mutta tuli minun kanssani ja otatti testit tueksi myös itseltään.
Siinä oli Ystävä.
Muutin paikkakuntaa ja niin vaikeaa kuin sitä onkin uskoa,unohdin koko tapauksen useiksi vuosiksi,kunnes se yhtenä päivänä palautui mieleeni.
Mietin miten kummassa olen voinut unohtaa sellaisen asian?
Nyt ymmärrän,että tarvitsin tuon ajan suojaksi.
En kyennyt käsittelemään sitä silloin.
Siksi terapia ja koska minulla on ollut varsin värikäs elämä,jota joskus itsekin olen ihmetellyt,ei masennuskaan mielestäni ole ihme.
En enää pelkää,mutta kaksi vuotta sitten käydessäni Virossa kahden ystäväni kanssa oli kyllä koettelemus!
Siellä kuuli paljon venäjän kieltä ja tunsin sellaisen ihmeellisen uhan koko ajan ympärilläni.
Matka oli kaikkea muuta kuin iloinen reissu,mutta se kannatti kuitenkin tehdä.
Ja kyllä Sasha ymmärrän sen,että sama olisi voinut tapahtua ihan minkä maalaisen kanssa tahansa.
Se kai kuului sielunsuunnitelmaani ja tunnen olevani vapaa jo tuosta kokemuksesta.
Tosin en enää juurikaan ajattele tapahtunutta.
Nyt vain tuli jotenkin mittari täyteen,koska en mitenkään puolusta mitään huumaavia aineita tämän kokemuksen jälkeen.
Ne ovat kuitenkin osa tätä yhteiskuntaa ja kuten aijemmin kirjoitin,vaikuttavat meidän elämäämme jollain tasolla yhä enenevissä määrin.
Mutta tämä tästä.
Sama voi kuitenkin sattua kenelle tahansa,joten pitäkää laseistanne huolta kun käytte viihteellä.