Hyvää "huomenta"täältäkin suunnasta!
Miten se yö venyikään näin pitkälle päivään?
Aivan sikeästi nukuin iltapäivään asti,joten kyllä nyt vaniljapulla ja kahvi maistuukin.KIITOS tuojalle!
Aaviisuinen se sitten sai minut itkemään.
Tuon Sarah Brightmanin "Time to say goodbye".
En yllättynyt enää,että kuuluu Viisuinen sinunkin musiikkimakuusi,en myöskään tuosta irtipäästämisestä,jota käyt läpi.
Se tuntuu olevan tämän hetken päällimmäisiä juttuja ja minun eiliset pohdintani olivatkin paljolti sitä.IRTIPÄÄSTÄMISTÄ jostain,joka ei enää toimi.
Nyt se ystävyys saa mennä tuulen mukana itsestään.
Useimmiten,kuten kirjoititkin,näihin ei sisälly mitään draamaa,vaan asiat tapahtuvat itsestään.
Mutta tässä olikin jokin miettimisen paikka,joten se piti käydä läpi.
Enkä itkenyt tuota Sarahin laulua surusta,vaan sen kauneudesta.
Se on lempilaulujani ja Pentti Hietasen versiona hyllyssäni.Myös Botticelli laulaa sen ihanasti,enkä usko kenenkään,jolla ei ole ääntä siihen,edes yrittävän laulaa sitä julkisesti.
Tosin minä laulan kotonani välillä niin suureen ääneen ja rakkaudella sitä,enkä koskaan kyllästy.
Tosiaan,monenmoista on ilmassa ja minulla nykyään muutosvaiheet viedään läpi myös itkulla.Puhdistavalla itkulla,joka johtuu elämän kauneudesta,Maa-äidistä ja sen valtavista rikkauksista kauneuden suhteen.
Eilen katsoin norsun synnyttämistä ja miten tuo pieni poikanen heti hapuili jaloilleen ja äitinsä vei sen turvaan pedoilta.
Perhosen syntymää kotelostaan.
Siinä on jotain hyvin symbolista ja kaunista.
Nyt pitää yrittää herätä tähän päivään ja katsoa mitä se tuo tullessaan.
Kauppassa pitää käydä ja jos vaikka luontoon vielä ehtisi kävelemään.
Haistelemaan sumuisen sulaneen maan tuoksuja ja katsomaan,miten on kevät edistynyt.
Kiitos Aviisuinen ihanasta musiikista,josta vyöryi muistoja,kauniita sellaisia ja joka vahvisti myös irtipäästämistäni.
