Niin Elämänilo!
Paljon pohdintaa se vaatii ja motiivien tarkastelua koko ajan.
Eikä suinkaan pidä unohtaa tuota,minkä mainitsit,että itse saa myös todella paljon takaisin.
Pyyteetöntä ystävyyttä,tukea kun itse sitä tarvitsee ja voi miten usein tarvitsenkaan.
Ihan täällä astrossakin on aivan upeita tukijoita ja kuuntelijoita ja kiitän siitä kyllä sydämestäni.
Mutta nyt menen tuohon metsäretkeeni,joka oli taas niin IHANA!
Tuomen huumaava tuoksu kun ohi kävelin.Nappasin siitä kuvan ja se on nyt taustakuvana kännykässä.
Fasaanikukot ja sitten tietysti nuo oravanpojat,jotka jo olivat saaneet melkein kokonaan ruskean kauniin värin.
Vaan mitäs sitten huomasinkaan.
Katsoin linnunpönttöä männyssä ja kukas se sieltä kurkkasi.
Hetken kesti tajuta,ettei ole mikään lintu,vaan orava.
Sitten tuli mieleen,että onko se nyt ihan laillisella asialla,vai,,,
Oli sen näköinen,että en minä tässä mitään,,,kunhan vaan käväisen.
Oravahan tekee risupesän kuusen latvaan yleensä.Että olikos se ryöstöretkellä?
Kielot olivat vielä niin nupussa,että niitä ei kannattanut poimia,mutta sinisiä metsäorvokkeja poimin hieman.Siihen sommittelin reunoille erilaisia lehtiä.Nyt koristaa ruokatilan pöytää.
Ja täytyy tunnustaa että kolme luumupuun oksaa taitoin tuohon Buddhan viereen "alttarilleni".
Anteeksi pyysin joka kerta kun napsautin poikki,mutta,,,
Mustikkasato näyttää kukinnan perusteella lupaavalta mikäli säät suosivat jatkossakin.
Ja näin vihdoin minäkin sen pääskyn!
Siis ei enää PÄIVÄÄKÄÄN!
Ja nyt pyörii yksi tietty motoristi koko ajan mielessä,joten pelkäänpä,että minun on käynyt hassusti.Enpäs tiedä miten tähän suhtautua,kun on huonoja kokemuksia vielä muistissa,enkä haluaisi enää mitään draamoja.
Kun katsoit minuun,kaiken muun mä unohdiiiiin,,,meitin biisi joskus aikanaan,,,