seuraava »

[Tiigris]

En tiedä miksi, mutta haluaisin vain halata koko maailmaa..

Vaikka aamulla oli vähän levoton olo eikä päivälläkään niin mahtava,
niin nyt...

 

Kävin tunnin reippaalla kävelyllä tuolla ihanassa metsässä.
Oli näköjään jo sen verran myöhä, että muita lenkkelijöitä ei enää juuri tullut vastaan.
Tuo metsä on hyvin vanha, puut ovat korkeita ja paikka on korkealla..
Näköalapaikalta näkee koko kaupungin, tarpeeksi kaukaa.
Kuljin polkuja ristiin rastiin ja tuuli yltyi.
Taivas oli täynnä siniharmaita pilviä,
ilma oli mukavan raikas ja puhdistava..
Välillä pysähdyin ja jäin kuuntelemaan,
miten miljoonat puunlehdet pitivät kohinaa tuulessa..

Luonto on yksi parhaista ystävistäni..
Aurinko saa hymyn huulelle, sade huuhtoo ikävän pois,
tuuli saa ajatukset lentämään.
Voi miten kiitollinen olenkaan tälle ystävälleni.
 

Kiitoksia tästä päivästä. 
Halaus jokaiselle, joka tarvitsee sitä.
Ja kauniita unia. 

[mirka222]

Lionheart, eikö sun isä vois tehdä asialle jotain, ainakin tulla väliin, jos homma käy fyysiseksi? Vai onko hänkin "tyrannin" tossun alla? Äitisi ei arvosta sua, vaan pitää sua "alempana" lapsena, jonka täytyy totella ylempiään..Kuulostaa aika vanhanaikaiselta, mutta yllättävän yleiseltä kasvatusmetodilta..Mikä on äitisi aurinko, kuu ja nouseva? Totteleeko veljesi mukisematta? Onko hän yhtä voimakastahtoinen tai voimakas persoona kuin sinä? Jos olet perusluonteeltasi voimakastehtoinen  , se on uhka äitisi valta-asemalle ja sinut on "nujerrettava" mahdollisimman pian..Tuo kasvatustyyli ei sovi  luonteelle..Näkisin, että hänen tulisi aidosti kuunnella sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi ja tehdä kompromisseja ja muistaa KEHUA pienistäkin asioista ..Vasta silloin voisit todella arvostaa häntä ja "muuttuisit" ns. "kiltiksi" lapseksi..Tulimerkithän näyttävät kyllä, jos perheessä on jokin vialla, he eivät alistu marttyyrimaisesti tilanteeseen, vaan kapinoivat vastaan...Tuo narkkariporukoissa liikkuminen on yksi keino...Minä raivosin, huusin, nakkelin ovia isäpuolelleni AINA, vaikka äitini yritti tukahduttaa tunteeni ja käski olla sanomatta mitään vastaan..Aika ristiriitainen tilanne: pitäisi totella mukavaa äitiä, mutta samalla pitäisi puolustaa myös itseä paskamaiselta isäpuolelta..Isäpuoleni ei ole koskaan hyväksynyt minua omaksi "lapsekseen"..Hän ei ole näiden 20vuoden aikana ostanut ainuttakaan lahjaa enkä ole kuullut ainuttakaan kehua häneltä..Pätkäisisi kuulemma jos olisin hänen OMA lapsi..Omille lapsilleen hän puolestaan on valmis ostamaan vaikka kuun taivaalta eikä välitä, vaikka lapset olisivat täysin hunningolla..Usko vaan, tuo poismuutto tekee hyvää..Olin ihan taivaissa,kun pääsin 18 vuotiaana omaan kämppään..Sain olla rauhassa eikä kukaan moittinut mun kävelytyylistä, kavereista tai siitä että en ollut kotona tarpeeksi usein tai kun olin kotona sain kuulla, että olin kotona liikaa..Rahahuolet ovat sivuseikka, Suomessa kyllä pärjää ja elää, vaikka olisi työtönkin..Köyhyys ei ole mitään verrattuna vuosi kausia kestävään henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan..Kannattaa kuitenkin varoa, ettei itse omaksu samanlaisia tapoja, mitä nuo "ääliöt" ovat kotonaan viljelleet..Nuo tavat saattavat tulla salakavalasti pikku hiljaa esiin eikä itsekään välttämättä ensin huomaa, että toteuttaa samoja malleja kuin vanhemmat...Tiedostamalla, nekin saa muutettua..Voi käydä myös niin, että rupeaa aivan päinvastaiseksi kuin omat vanhemmat..Liian "löyhä" kuri ja liika salliminen ei kuitenkaan ole sekään hyväksi...Ajan myötä kannattaa yrittää pästää katkeruudesta irti, se vain syö voimia itsestä...Heidän tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta niitä voi yrittää ymmärtää..Mullakin nousee silloin tällöin kauhea ahdistus ja viha kun olen kylässä vanhemmillani ja isäpuoleni aloittaa saman paapatuksen mulle tai äidilleni, mutta tiedostan nykyään nuo tunteet ja yritän hyväksyä ne. Tiedän, että isäpuoleni ei siitä muutu miksikään, joten mun on turha haaskata ajatuksiani ja energiaani häneen..Poistun nykyään yleensä paikalta tilanteen alettua..Voi jee, kuulostan ihan joltain saarnaaja mummolta Kirjoittaminen ei ole kyllä vahvin puoleni! Toivottavasti tästä oli jotain apua Onneksi sinulla on lähellä kuitenkin rakastavia ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. 

[Lionheart]

N222: Kiitos. Todellakin oli apua.

Mutsi on siis  ,  ja  .
Meillä  -veljeni ei tarvitse totella - hänellä kun ei ole rajoja tai sääntöjä ja hän on mutsin oma pieni enkeli. Velipoika saa mennä ja olla kuten huvittaa, mikä näkyy hänen fyysisessä ja henkisessä kehityksessä. Mä siis otan itse paineita veljeni kehityksestä, vaikka omakin on vielä kesken. Mutsilla on vaan se asenne että "anna se ny tekee niinku tekee, pojat on poikia". Nämä mun ja mutsin riidat johtuvatkin yleensä siitä, ettei mitään tasa-arvoa mun ja veljeni välillä ole hitustakaan. Isä ei sano mutsille koskaan vastaan, vaikka mutsi olis kuinka väärässä. Faija vaan poistuu paikalta.
  Kuten sanoit, mä kannan ylpeydellä  -merkkiäni ja vois sanoa, että oon tyypillinen merkkini edustaja. Oikeastaan mun on tähän enään mitään turha sanoa, toit viestissäsi esille melkein koko homman pääpiirteissään.

Oon miettiny, että astunko mä tosissaan liikaa mutsini varpaille huomauttaessani, ettei nyt oikeen mee nallekarkit tasan ja että välillä vois hoitaa sitä äidin roolia kokonaisuudessa, ei vaan sen ruuanlaiton muodossa? Ja tulipa mieleen, ettei mutsi ole muuten vielä edes vilkaissut mun päättötodistustani. Leijonana kaipaan tunnustusta suorituksistani, lapsena kaipaan edes jonkinlaista välittämistä tai huomiota. Onhan se sentään mun oma äiti.

[Lionheart]

julyette: Kiitos neuvostasi. Mutsilla tosiaan on tarve saada päättää koko perhettä koskevista asioista ja hän sanoo aina viimeisen sanan. Silti mä en haluis uskoa, että kuinka sitä voi olla niin.. No niin, taas se miksi?
  Mulle on voinut vaan pinttyä päähän se elokuvien stereotyyppi mamma, joka hoitaa kodin ja lapset, kuuntelee kun on murheita ja laittaa eväät aamulla vamiiksi, pesee pyykit ja melkein elää perheelle. Meidän mutsi tulee himaan neljältä, joskus tekee ruokaa ellen minä ole tehnyt, jossei jaksa niin syödään saarioisen mikropizzoja. Sitten se ottaa tunnin unet ja herättyään alkaa tehdä omia touhujaan. Koskaa ei oo aikaa vaikka istuiskin vain pihakeinussa tupakalla. Siihen kun menee viereen ja alottaa vaikka että "arvaa mitä mulle kävi tänään koulussa.." niin sieltä tulee heti että "mee muualle siitä hossottamasta".

Koko touhu saa mut niin kyyniseksi ja kovaksi. Se negatiivinen energia tarttuu ja mä en halua välittää sitä itseni kautta muihin.

[Arkiviisu]

Heippa Astrolaiset,

Pahoitteluni mainosten ilmestymistä. Yritimme viimeiseen asti pitää sivustomme vapaana mainonnasta, mutta koska suurin osa sivuston käyttäjistä käyttää vain maksuttomia palveluita ja foorumia, meillä ei ollut enää muuta mahdollisuutta rahoittaa sivuston ylläpitoa. Käytämme kuitenkin mainoksistamme saamamme rahat myös sivuston jatkuvaan kehitykseen ja uusiin ilmaispalveluihin, sekä palvelimemme tehostamiseen, jotta sivuston toiminta jatkuisi jatkossa vielä tehokkaampana ja mielenkiintoisempana.


Mainosten laadusta:

Mainokset käyttävät tietynlaista kaavaa mitatakseen, mitä bannereita ihmiset painavat mieluiten. Järjestelmä kierrättää ensimmäiset pari kuukautta erilaisia mainoksia eri ryhmistä ja sen jälkeen päättelee, mistä astrolaiset olisivat eniten kiinnostuneita. Kun järjestelmä on saanut tarpeelliset tiedot, se näyttää pääosin mainoksia tai mainosryhmiä, mitä on eniten klikattu. Täten pystymme mainostamaan sivustolla niitä asioita mistä sivuston käyttäjät olisivat mahdollisesti eniten kiinnostuneita.

Kesäterveisin
Toni
Astro.fi Ylläpito

HEIPPA ~KIITOS Toni ; 



Nyt se sitten saatiin  tai ainakin minulle loksahti kohdalleen - kun tuli tätä " sisäpiirin tietoa"  sen verta kun sitä " kuuluu antaa" eli sopivasti taustatietoa tapahtuneille muutoksille - eli esmes SE että " tietyn ajan pyörii noita mainoksia" ETTÄ ei ole juuri nimenomaisesti valittuja 


Tarkennan vielä omalta kohdaltani ETTÄ en mitenkään pidä itseäni " henkisesti hienostuneena" ihmisenä kenen hipiä olis herkkä ja arka    tai että jotain " erityishuomioimista vaatisin"  VAAN jotain  muuta(kin) on tässä asiassa ollut pohdittavana  - kuten aiemmin kirjoitinkin. Omalta kohdaltani monet kysymykset  sai nyt vastauksen joten ei ole syytä tämän enempää asiaa ruotia - totta on että " talo elää  tavallaan ja vieras tulee ajallaan"  ja silleen ... 

Sou uskon että alkuhärdellien jälkeen asiat  ja fiilikset asettuu kohdalleen " ihan issekseen"  ja jossain vaiheessa vielä ihmetellään ETTÄ " miten sitä tultiin toimeen ennen uudistunutta Astro.fi ja ~foorumia  " ja parempi kuitenkin Astro. fi ja foorumi mainosten kera - kuin ei ollenkaan Astro.fi ja  foorumia
 

ETTÄ kiitos Seppo, Ylläpito, Modet ja me - nautitaan kesästä ja tästä " Astropesästä" 

~Aaviisunen 

[mateve]

Lionheart 
Oletpa sinä ottanut vahvan suorittamisen tässä elämässäsi.
Sinulla on samoja merkkejä äitisi kanssa ja äidin ja tyttären välillä on AINA kilpailuasetelma.    tunteiden vuoristorataa, oletko koskaan kysynyt tai pystynyt puhumaan äitisi kanssa minkälainen hänen ja äitinsä suhde on ollut? Usein tahtoo "ketju" jatkua sukupolvesta toiseen, jos ei katkase itse sitä. Tuntuu että äitisi on myös saanut osakseen lapsena samanlaista kohtelua, joten ei hän osaa muuta. Olet saanut hyviä neuvoja jo muilta mutta omakohtainen kokemus on ollut että tällaisen ihmisen kanssa ei voi puhua pakottamalla, ellei hän itse anna siihen mahdollisuutta. Itselläni oli äitini menneiden elämien "vihollinen", olin tehnyt jotain hänelle ja hän "kosti" sitä minulle. MUTTA hän myös teki palveluksen, sain voimaa suojella itseäni, sekä sain hyvät opetukset millaiseksi en varmaan haluaisi tulla ja olla lapsilleni. Rakkaudella on piilossa olevaa voimaa, rakasta äitiäsi, siunaa häntä ja kiitä, tulet huomaamaan miten autat häntä muuttumaan ilman vastarintaa.
Sinulle rakastavia energioita ja älä hukkaa kultaista sydäntäsi....

  Mateve

[Esmiralda]

Lionheart, sydämen soturi!

Minä näen sinut myös voimakkaana taistelijana, mutta kuin vähän turhaan huiot 'miekkaasi', se vie kamalasti voimia. Vaikka voimia vie myös nieleskelemiset ja hiljaisuuskin. Valitse keskitie. Ihailen, että pystyt purkamaan tunteitasi ja me kaikki otamme niihin osaa. Käyt rankkaa kasvun polkua.

Näen sinut polullasi vanhojen rikkakasvien keskellä, kuten Mateve tuossa sanoi, varmaan on jotakin sukupolvien karmaa nyt mitä joudut kitkemään. Ehkä sinulla on se tarvittava voima puhdistaa jotakin. Pysähdy kuuntelemaan...
omia tunteitasi ja äidin, myös isän. Pikkuveljelläsi tulee vielä vastaan omat taistelunsa, kun rajat löytyvät muualta. Hänellä on oma tie.

Lämpimästi tukien 

[Lionheart]

Mateve: Äitini ja hänen äitinsä suhde oli äitini kertoman mukaan hyvä. Mummu oli hieno ihminen, oikeudenmukainen ja reilu. Mutsi kehuskelee aina, kuinka hän piti minun ikäisenäni huolta kahdesta sisaruksestaan ja kuinka hän oli ahkera jne "silloin kun mä olin sun ikäises.." Mut noita nyt on tullu kuultua vaan silloin kun mutsi on halunnu haukkua mua.

Kiitokset mateve ja Esmiralda. 
Oikeastaan kiitos kaikille tuesta ja neuvoista. Tuntuu hyvältä kun ymmärrätte.

Lionheart karistaa nyt tämän cityn pölyt tassuistaan ja painuu maalle miettimään syntyjä syviä.. 

[^^Queen Nefertiti^^]

On aina helppo sanoa MUILLE, mitä sinä välität noista ihmisistä siinä - he ovat teidän näytelmässänne tärkeitä.  Itsellä taas on muut. No omassa elämässä ei ole väkivaltaa.. muut kysymykset..

  

[Esmiralda]

Kiitos kahvista ja pullasta!

Olipa kiva turista, muuttopuuhat olivat joskus pelkän matkalaukun kanssa....

Nyt olisi jo uskomaton juttu, kaiken tämän 28 vuoden jälkeen!!! Voi sitä kamaa!

[Neela]

Huomenta tupaan! 

Kahvia, teetä ja aamupalaa tarjolla.

Voi sinua Lionheart, vasta juhlit kesälaitumille pääsyä. Tekee varmasti hyvää karistaa cityn pölyt tassuista ja ottaa vähäksi aikaa etäisyyttä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikö elämä ole pakko ottaa seikkailuna? Seikkailuna työhön, bisneksiin.. jopa tunne, ja sielun polku ovat seikkailua?

Vai olenko väärässä? Koko ajan voi tapahtua yllätyksiä suuntaan tai toiseen, iloisia tai suruisia. Nyt elämä tuntuu olevan ok, jännitystäkin piisaa.. kunhan ei siis mene ihan tosissaan tunteeseenkaan.

Vai onko henkinen elämä ja sielun kasvu jotenkin hyvin vakavaa?? Ei kai?

[*Kide*]

Huomenta ystäväiseni, pitkästä aikaa 
KOulutyö on imaissut minut syvälle syövereihin ja kun hetki lepoa tule suoduksi itselleen, painun pehkuihin 

Lionheard -olen sanaton  ja todella pahoillani puolestasi... mutta ennen kuin luin sinun kirjoitusta äidistäsi, olin päättänyt syleillä sinua peruskoulun loppumisen johdosta 
Muistan tunteen, kun sieltä laitoksesta ulos pääsi ja myös kaikesta huolimatta hienoilla arvosanoilla. Ole ÄÄRETTÖMÄN ylpeä siitä, se on jotakiin joka ei koskaan sinulta huku tai pois oteta ja se on täysin sinun saavutus 
Tuohon äitisi tilanteeseen suhtaudun samoin kuin muut, hae apua. Se ei ole nöyrtymisen merkki, vaan todellisen vahvuuden... vahvuuden jolla voit tehdä suuria muutoksia myös isäsi ja veljesi suhteen. Uskoisin, että pidemmän päälle myös veljesi maksaa kalliin hinnan tuollaisesta epätasapainoisesta kasvatuksesta 
Ystävättäreni lapsi oli sinun ikäinen, kun marssi sosiaalitoimistoon ja vaati saada apua, kun ei kertakaikkiaan tullut toimeen isänsä kanssa. Mitään fyysistä tilanteessa ei ollut, mutta perheen elämä oli yhtä suurta huutoa koko ajan ja perheen pienimmät siitä eniten kärsi  Shokki tietty tämä liike oli perheelle, mutta nyt vuosien jälkeen kaikki ovat sitä mieltä, että se pelasti monella tapaa heitä. Jopa suhteet ovat isään parantuneet ja voi sanoa; loppu hyvin, kaikkia hyvin.
Sosiaalitoimisto siis hommasi asunnon ja toimeentulon, kun aloitti ammattiopinnot ja oli alaikäinen 
Ole vahva ja äläkä vain pyri pitämään muurejasi yllä, siinä mihin ne ovat minimissään ehkä joutuneet jäämään. Sinä olet fiksu ja älykäs nuori, pärjäät paremmin ilman tuota henkistä väkivaltaa  Ikä ei ole este saada apua!
Vaadi sitä!

[kengururotta]

Huomenta!
ihanaa kun tänään on iltavuoro niin sai nukkua vähän pidempään,
en silti viitsinyt kovin myöhään nukkua että kerkee käydä kaupassa yms...
Töissä tulee aina äkkiä kova nälkä,tänään ostan kyllä sellaiset eväät että.
Kurkku on jostain syystä kipeytynyt heti töiden aloittamisen yhteydessä,
ja aivastelen siellä monta kertaa päivässä kun olen,sit kun tuun
kotiin niin en enää aivastele.
Tuntuu inhottavan kuivalta ja käheältä kurkku,kun nielaiseekin niin sattuu.
Aina mulla on kans joku paikka kipeenä.  
Tasan viikon päästä haen koiranpentuni kotiin. Sain onneksi töistä
vapaata sen päivän,ja onneksi isosiskoni tulee koko kesäksi kotiin
ja lupasi auttaa pennun hoitamisessa ja kouluttamisessa.
Kävin muuten eilen pitkästä aikaa ratsastamassa,
oi että oli mahtavaa! Ratsastin kahdella eri hevosella.
Alankin käymään siellä nyt useammin.

Mutta nyt syömään ja kehittelemään hiuksille jotain,
aurinkoista keskiviikkoa kaikille!!

[Lionheart]

Kiitokset Jaspis kannustavista sanoistasi 

Alkaa se aurinko taas pikkuhiljaa paistaa minunkin pääkopassani, linnut laulaa ja elämä on ihanaa.. Käytiin eilen serkun kans uimassa sellainen 1800 metrin lenkki tuolla järvellä. Nyt on pohkeet kipeenä 
  On muuten hauska, että vaikka mä täällä vain kerran pari kesässä käyn, niin tuo lähikaupan myyjä muistaa minut silti.. Kyselee kuulumisia ja juttelee kuin oltais läheisiäkin. Kumma kuinka ihmiset on erilaisia eri puolella maata. Jos menis Vantaalla kauppaan niin ei siellä paljoa puhuttaisi myyjän kanssa.. Ja muutenkin, joillekin ihmisille tervehtiminenkin tekee tiukkaa.. Silmiin katsomisesta puhumattakaan! No mutta nyt en mieti sellasia..

Ainiin! Täällä on melko rentoja poliiseja. Sain eilen serkulta luvan käydä ajamassa pienen lenkin sen autolla ni kas kummaa sattu poliisit pysäyttämään.
poliisi: "Vähän kovaa ajoit tuossa.. Jaahas, ei taida korttia löytyä?"
minä: "No tuota.. Kyllä parin vuoden kuluttua jos uudelleen tuutte kysymään ni löytyy."
poliisi: "Kenenkäs auto tämä on?"
minä: "Serkun.. On mulla paperit jossai" *etsii rekisteriotetta*
poliisi: "Juu no ei me niillä mittään tehdä. Olekkos sää minne menossa?"
minä: "No tuohon mökille takasin.."
poliisi: "Noh, ajeleha varovasti vaan sitte. Hyvät illanjatkot."
minä: "Joo sitä samaa!"

Ja taas, jos olis ollu Vantaan poliisit niin kortti veks, merkintä rikosrekisteriin vähintään liikenteen vaarantamisesta, sakot.. Kokemusta on 

Mutjoo, mä meen kiskomaan ton yhen sängystä ylös. Hyvää päivänjatkoa kaikille ja nauttikaa kesästä!