seuraava »

[Neela]

Sain kerran kuvan "käärmeestä" puhelimeen  Katselin sitä siinä kummissani, ihan pihalla siitä mikä hitsi tää nyt on olevinaan?  Lähettäjänä yks tuttu heppu, siis mitä riivattua 
Näytin sitä likkakaverille, jonka kanssa olin liikkeellä ja hän tajus heti ja repes  "eks sää ny m****ua tunne, kun näät? Lapsiaki tehny ihminen!" 
 
Sit vasta "näin", jotta SEHÄN se sinä ja kyllä oli taas punanen naama  ja makeat naurut ilmassa, ikää rapisi roimasti lisää (jos nauru pidentää ikää) 

Ei muuten, mutta kuva oli tullu väärään osoitteeseen ja oli meinaan mies hieman nolo seuraavan kerran kun nähtiin  sillä pistin takas tekstarin, jotta "joo´o, olisin uskonut kyllä ilman kuvaakin, jotta soma mela sulla on" 

Repesin!

[marix]

jaa täällä on päästy asiaan sillä välin ku meitsi on siivonnu makkarin komeroita ja siis sotkenu samalla olohuoneen.

huh. huomenna viimeistelen sen makkarin toivottavasti ja siirryn putsaamaan olohuonetta pitäs saaha nimittäin tupa siistiks ennen tangoja jos meillä pitäs vaikka jotku bileen sorttiset.

[Tiigris]

Mä huokailen täällä syvään ja haaveilen elämäni rakkaudesta, halimisesta, romantiikasta, intohimosta, käsi kädessä kävelemisestä, yhdessä ruuan laittamisesta, yhdessä siivoamisesta, yhdessä sohvalla lojumisesta, syvällisistä keskusteluista, hullutteluista, nauramisesta, jopa riitelemisestä, sopimisesta....

Jonain päivänä, jonain päivänä osuu ja uppoaa... Voi että... Unelma polttaa!

Se saa tapahtua! Kyllä..! 

Tällaisilla ajatuksilla pehmentelen täällä päätäni taas työntäyteisen iltavuoron jälkeen. Onneksi osaan fantasioida, muuten tulisin stressaantuneeksi tämän työn takia!

Huomenna taas aamuvuoroon... Kai sitä pitäs mennä nukkumaan!
Ihanaa yötä kaikille!

Ai että muuten tulin onnelliseksi tänään töissä kun vanhainkodin kissa palasi rilluttelureissultaan! Se oli kaksi viikkoa omilla teillään ja palasi nyt takaisin... Hoivasin ja rapsuttelin sitä minkä kerkesin ihmisten hoitamiselta.. Ja kiikutin sitä huoneesta toiseen mummojen ja pappojen ihailtavaksi.. Kyllä monista sellaisista jotka eivät enää puhu tai ole ns. enää järjissään, huomasi että silmiin heräsi tietynlainen loiste kun näki kissan... Paitsi yksi pappa huusi äreänä että äkkiä se prkleen katti pois täältä..! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ajelinpa "sattumalta" ravun kämpän ohi.. no jos kyynisesti ajattelee, vois olla parempikin alue.. oliko se sitten hyvä että katos kuvasta, mitä nuo pojat osaavat, ei varmaan luotettavuus ole ykkösenä.. ja hänen kanssaan koin sitten jotain sielukasta? Miten hän sen yleensä koki. Piti mennä biitsille. Jotenkin autiota. Ehkä haluan nähdä ihmiset kauniimpina kuin he ovat, sikäli yllättävää kun on edellinen kokemus muistissa. Ja kaikkien kanssa sit niin kovasti kemiaa ja sielua, pitäiskö nauraa itselleen.

No ei, kyllä siinä oli paljon tunteita ja sen sellaista.

Voi olla parempaakin tarjolla, mut se luottamus. >asioista kai selviää niin että katsoo kuin elokuvaa. Jossa tosin olen keskeisessä roolissa.. pitäis nähdä seuraava kohtaus.

[indiima]

Ehehehhehe

Sain kerran kuvan "käärmeestä" puhelimeen  Katselin sitä siinä kummissani, ihan pihalla siitä mikä hitsi tää nyt on olevinaan?  Lähettäjänä yks tuttu heppu, siis mitä riivattua 
Näytin sitä likkakaverille, jonka kanssa olin liikkeellä ja hän tajus heti ja repes  "eks sää ny m****ua tunne, kun näät? Lapsiaki tehny ihminen!" 
 
Sit vasta "näin", jotta SEHÄN se sinä ja kyllä oli taas punanen naama  ja makeat naurut ilmassa, ikää rapisi roimasti lisää (jos nauru pidentää ikää) 

Ei muuten, mutta kuva oli tullu väärään osoitteeseen ja oli meinaan mies hieman nolo seuraavan kerran kun nähtiin  sillä pistin takas tekstarin, jotta "joo´o, olisin uskonut kyllä ilman kuvaakin, jotta soma mela sulla on" 

Repesin!

Hihittelen yksinään. Ah ihanat kamerakännykät.
Hahaha

[Tiigris]

KIVA kiva KIVA kiva KIVA... Oon niin rättipoikki että en jaksais evääni liikuttaa...
On taas menneet viimeset työvuorot näin kivasti: ilta, aamu, ilta, aamu.. ja huomenna vielä aamu.. Kunnes sitten koittaa pari vapaapäivää ellen saa super-energyä ja intoudu heittään keikkaa jonnekin muualle..

Tämä on kyllä ehdottomasti fyysisesti raskain työpaikka missä oon ollut, raskaampaa kun tehtaalla missä nostelin 40kg pönttöjä toistensa päälle... Harmittaa silleen ettei jaksa aamuvuorojen jälkeen enää oikeen mennä edes kävelylle, ei tule ulkoiltua tarpeeksi... Ja tämä rytmin epäsäännöllisyyskin kuluttaa voimia. Tykkään kyllä herätä aamulla aikasin, mutta se on niin epäinhimillistä että iltavuoron jälkeen tulee aamuvuoro ja nukun yleensä 4-5 tuntia koska en yksinkertaisesti nukahda niin nopeasti että kerkeisin enempää nukkua.

Mulla on pienenpieni ressi huomisesta aamuvuorosta  koska oon meidän käytävällä vastuuhoitajana ja mun kanssa on hoitotyössä yks ihan uus opiskelija, joka tarvitsee ohjausta ja vähän ehkä hidastaa tahtia ja sit yks sellanen vähän laiska tyyppi, joka luistaa kaikesta.. Tuntuu nyt että mulle napsahtaa nakiksi kaikki vaikeahoitoiset ja varmaan joudun viemään kaikki suihkutettavat suihkuun koska sitä opiskelijaa en viitti laittaa siihen hommaan kun se veisi liikaa aikaa ja se yksi hoitaja on sellainen lusmu, ettei se tee ikinä mitään raskasta...
Plääh. No ehkä me selvitään....... Vaikka tänäänkin meidän piti sillä käytävällä hoitaa kaksi potilasta kolmisin eli minä ja kaksi kokenutta hoitajaa ja silti oli vaikeeta. Toinen mummo raapasi mun käteen sellaset jäljet että  ois niinku kissa huitassut.. Ja toiselta tuli nyrkki poskeen ja se meinaan ei ole kivaa. Niin ja kummatkin hakkasi käsiin ja yritti purra...

Mulla erittäin harvoin menee töissä hermot enkä koskaan huuda potilaille mut tänään teki kyllä niin paljon mieli, näin punasta kun se mummo oli ensin yrittänyt purra mua, potkaissut toista hoitajaa ja sit tuli se nyrkki poskeen niin että joku sen kynsi tökkäs silmän alapuolelle...  Mutten silti jotenkin osaa ikinä siinä tilanteessa sanoo muuta kun että "rauhoitu nyt, meidän pitää hoitaa sua, ei me tehdä pahaa"... Tai jotain vastaavaa.. Rauhoitella...

Mut niinhän se on että se huutaminen ja kiroaminen olisi ihan turhaa ja sellainen vihainen käytös vaan provosoi.. Eihän ne pahaa tarkoita, ne ei vaan käsitä sitä että ne vaatteet on pakko vaihtaa ja se vaippa myös, ja sitten menettävät kontrollin ihan täysin kun vieraan ihmiset käy käsiksi, vaikka mitenkä rauhallisesti yritetään aloittaa ja jutustellaan mukavia.... Ehkä mun luonne tosiaan sopii tähän työhön kun pysyn niin rauhallisena kaikesta paskasta huolimatta.... 

Mutta kaikista huvittavinta tänään oli kun siltä toiselta vaikeahoitoiselta mummolta piti ottaa verikoe.. Meitä oli siinä viisi hoitajaa pitämässä kiinni ja yksi otti sen kokeen.. Ja saatiin kaikki tehdä ihan täysi työ kiinnipidossa, vaikka se mummeli painaa ehkä 45kg.. Vihaisessa vanhuksessa on ihan hemmetin paljon voimaa! 

[Tiigris]

Anteeksi tää työasia avautuminen/purku mutta kun ei vaan oo hirveesti mihin näitäkään asioita purkaisi...
Siellä töissä tietenkin jutellaan jonkin verran ja ymmärretään, mutta kun me kaikki ollaan samassa veneessä niin ei sitä turhista asioista tietenkään ruikuteta kun tietää että kaikki ovat omalla tavallaan väsyneitä/rasittuneita niihin samoihin asioihin...

Ja sitten työn ulkopuolella taas, niin ei kovinkaan moni osaa eläytyä tähän työhön tai ymmärtää miten paljon se vaatii henkistä jaksamista, pitää olla tietynlainen luonne että kestää, herkkä mutta tietyllä tavalla jättää ne tunteet joskus ihan tyystin veks, ja kohdata ne kaikki asiat mille ei vaan mahda mitään, oma riittämättömyys, se ettei kaikkia voi auttaa/miellyttää ja siihen päälle se fyysinen puoli ja väysymys kun ei ehditä pitää aina kunnon taukoja edes... Ja naisvaltainen ala niin se työporukan vuorovaikutus ei aina ole siitä kauneimmasta päästä...

Vetoaahan se miehiin kun sanoo olevansa hoitaja  : ja kun niillä on sellainen kuva että siellä me kävellään käytäviä pitkin keimaillen valkoisissa asuissamme ja hymyilemme ja juttelemme mukavia ja silloin tällöin annamme vähän jotain piikkiä .... Eih... 

[Rakkauden enkeli]

Vihaisessa vanhuksessa on ihan hemmetin paljon voimaa!  [/color]

Niin on, mutta niin on kyllä lapsissakin.  Kerran töissä oli kolmen aikuisen naisen (itseni mukaan lukien) vaikea pidellä kiinni erästä 6-vuotiasta poikaa ja estää häntä satuttamasta itseään ja muita. Hänellä oli paljon ongelmia, (psyykkisiäkin) ja hän välillä sai noita "raivareita". 

[Tiigris]

Niin, se on ihme voima mikä herää ihmisessä silloin kun hän kokee olonsa turvattomaksi ja uhatuksi...

Usein tulee töissä sellaisia tilanteita että pitää väkisin vääntää jonkun ihmisen raajaa jotta hoitotoimenpide saataisiin tehtyä... Ja kun vanhoilla ihmisillä luut naksuu ja muutenkin. Se tekee välistä itselle aika pahaa. Se ei ole silti mitään väkivaltaa. Mitä muuta voisi tehdä? Jättää se ihminen oman onnensa nojaan, vaippa vaihtamatta makaamaan yksin sänkyynsä?

Mikä on inhimillistä hoitoa?

Yksi vaihtoehto on tuupata vaikeat hoidettavat niin täyteen rauhoittavia lääkkeitä, etteivät he pysty vastustelemaan.. Sekin on väärin..

No joo, näitä eettisiä ongelmia.. Työ on tehtävä.

Aina löytyy niitä ihmisiä jotka jaksaa valittaa omaistensa huonosta hoidosta. Okei, jossain määrin joku voi hoitaakin huonosti, mutta useimmiten työn huonous johtuu kiireestä. Sellaisille ihmisille haluaisin sanoa vain: näytä miten sinä tekisit tämän työn näillä resursseilla ja inhimillisesti ja jos löydät jonkun paremman tavan kuin meidän tapamme niin olemme vilpittömän kiitollisia kaikki. Sekä potilaat että hoitajat.

Ja kun tulee vastakommenttia että kiire ei ole mikään selitys, niin sanoisin että tule itse tällä työntekijämäärällä yhteen aamuvuoroon ja hoida oma osuutesi potilaista, aamupesut ja syöttelyt aikataulun mukaisesti. Vai haluatko jäädä ylitöihin joka päivä....?

Minulla on kuitenkin sellainen rauha asiasta sydämessäni että tiedän kunnioittavani ja tekeväni sen mitä teen puhtaasta halusta auttaa.. Jos haluaa auttaa ja rakastaa, se ei voi tässä kosmisessa systeemissä olla väärin, vaikka konkreettisella tasolla siinä olisi ikäviltä tuntuvia puolia...

Mutta nyt pyyhin kaiken pois mielestä ja mietin muita asioita..

[Tiigris]

Höh..

Miten mä kerkeen toteuttaa ne kaikki haaveet ennen kun vanhenen...

Tuntuu että nyt pitäis vaihtaa suuntaa.. Jonnekin, en tiedä minne. 

[Tiigris]

No kun mä tajusin taas jotain: että mulla on kaikki portit auki...
Siis voin halutessani vaihtaa vielä uraa vaikka sata kertaa. Ja tuli hemmetin typerä olo kun tajusin että mun pitää kökkiä vielä puoli vuotta tässä koulussa..

Sh:ksi opiskelen pelkästään siksi että siitä on pohjaa vaihtoehtoisille hoitomuodoille. Mutta nyt tajusin että mä tykkään kaikesta viestintään liittyvästä ja tunnen oloni ontoksi, kun en ole pitkiin aikoihin kirjoitellut runoja ja tarinoita ihan omaksi ilokseni. Sen lisäksi haluan piirrellä ja maalata ja voi miten tykkään laulaa. Mä olen luova, mä olen ehkä enemmän luova asioiden yhdistelijä kuin hoitava ihminen..

Ehkä pystyn yhdistämään luovuuden ja viestinnän jotenkin johonkin tällaiseen "huuhaa"-juttuun (tarvitsen sen huuhaajutun tulevaan ammattiin, ehdottomasti), mutta voi hemmetti, miten mä teen sen..

Kun haluaa saada sen tunteen että toteuttaisi itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Käyttäisi kaikki ne lahjansa ja erityispiirteensä. Niin että se olisi palkitsevaa itselle, sekä siitä olisi hyötyä muille, että voisi jotenkin auttaa ja saada aikaan edistystä ihmisten, eläinten, koko maailman hyvinvoinnissa!
Mutta on aika kunnianhimoiset odotukset itseltäni.. Mutta kun mä tiedän että mussa on sitä jotain niin paljon mitä en tässä nykyisessä tilanteessa pysty hyödyntämään ja ilmaisemaan yhtään......

[Tiigris]

"Kaikkihetinyt "

Joo.. Kärsivällisyys on hyve?

Mutta kun se on kamalaa kun ymmärtää miten laaja kirjo on mahdollisuuksia, ne vaan vilisee päässä niin kuin olisi jossain kunnon jytädiscossa... Eikai tästä siis selviä muuta kuin bailaamalla itsensä sen kaiken läpi...

Voi kun saisin lomaa omista aivoistani.. Mutten kyllä halua tehdä vaihtareita kenenkään teidän kanssa,
kun olette ihan yhtä sekaisin päästänne.. Kunnioituksella..

Voisinpa olla viikon kissana. Istua ikkunalaudalla ja saada mahtavat adrenaliinikicksit joka kerta kun lintu lentää ohi... Mutta joo, kai sillä kissallakin on omat rankkuutensa elämässään... Pitää mouruta ja osoittaa mieltään kun joku dorka tarjoaa hanhenmaksamössöä päivälliseksi vaikka teki mieli turskaa ja tonnikalaa...

[Tiigris]

Varmaan jos saisi jonkun toisen pään sisällön omaan koppaansa niin aika äkkiä sitä tulisi tunne että  onpas tyhmiä ajatuksia ja mikä tämäkin suunnitelma nyt on ja "haluan kotiin..!" (siis jos kuitenkin jollain tasolla pystyisi säilyttämään tietoisuuden siitä että omat ajatukset ovat toisen ajatuksia)

Hmmh, meneepäs tämä nyt monimutkaiseksi..



Hahaa, mä saan kohta munaa! keitettynä! 

[*Kide*]

Kaylee -susta tulee siis isona terapeutti, joka ohjaa ihmisiä kommunikaatioissa ja kirjoittamisen kautta itsensä tutkimisessa. Tai sitten avioerojuristi 

Iltaa vaan kaikille, tuliin tänne notkuun kun uni ei maistu ja enään ei jaksa kumminkaan lukea koulujuttuja 
Iästä jos täällä puhutaan... itse tajusin 30v. ylityksestä johtuvan järkytyksen jälkeen, että HEI, NYTHÄN TÄÄ VASTA ALKAA!  Se "rajapyyykki" oli joku pääkalloilla varusteltu pyhänmaan raja, jonka takana... EI MITÄÄN UUTTA 
Jos nyt jotakin kaivamalla kaivaa, niin kyllä tän "vanhenemisen" huomaa kropassa, ei päässä  : Kroppa kitisee ja naukuu välillä kuin rasvaamaton vanha ovi ja vaivat vaan lisääntyy... eikä nyt kannata vanhempien älähtää  kokemuksiani vaan turisen  alamäki alko fysiikassa, jos mitään ei tee  tuntee nahoissaan heti, kun repsahtaa liikunnan puolla... mutta pää senkun paranee ja kokemusta karttuu 

Innolla odotan kun seuraavan 10v. aikana lapset lentää pesästä (toivottavasti hyvällä lentotaidolla) ja alkaa  nuoruuden renesassi  Esimakua on jo ilmassa, kun ovat hieman isompia, eikä koko ajan äidissä kiinni  :

[Rakkauden enkeli]

Rakkaat astrolaiset,  tänään tarjoan teille kakkukahvit sillä pääsen elokuussa opiskelemaan sosionomi-diakoniksi.  Intuitioni oli oikeassa, sillä jo "tiesin" että pääsen.  Nyt se on kuitenkin "virallista".  Always trust your heart.