seuraava »

[Asterix]

Voijei, maalaatko sinä! Ihanaa... minun tavoitteena on joskus vielä tehdä sama, mutta vielä se on antanut odotuttaa itseään...  :

No kyllä tässä jonkinlaista luovaa energiaa laitan taulupohjille harrastusmielessä.
Käytän sekatekniikkaa, etupäässä akryyliväreillä, liimailen kipsistä tehtyjä vartalon osia,
erilaisia hiekkoja, puunpalasia ja sen semmoisia taulupohjille ja se sitten
on olevinaan kovasti taidetta.

Yhden työn, jossa oli kipsimallina oma peppuni, myin viime viikolla.
Se oli rakkaudella tehty ensin Vaakaa varten, mutta koska sain siitä niin hyvän tarjouksen,
Vaaka sanoi, että myy se ja tee uusi hänelle.

Laitan jossain vaiheessa kuvia töistäni tänne, kun ehdin.
Tarkoituksena on rakentaa myös netti-saitti niitä varten, kunhan tässä nyt saa aikaiseksi.
Uusi normaali palkkatyö alkaa huomenna, joten...

Minulla lomaa vielä tämä viikko ja ikävöin jo töihin.

Heh..! Ota sitten vain nautinnollisesti viimeinen viikko,
kuitenkin jossain vaiheessa pimeää syksyä kaipaat lomaa... 

[marix]

mun ranne on ollu koko päivän kipee paheneekohan vai paraneekohan..

[Chandra]

 

Heips tupaan!

Istahdan vain hetkeksi ja annan tuon puheensolinanne valua ylitseni,sillä en juuri itse jaksa nyt puhua,mutta iloisia ääniä kuuntelen mielelläni.

Kiitän mansikoista ja tuon laktoositonta vaniljajädeä niille kyytipojaksi.
Päivä on ollu äärettömän tapahtumarikas ja kuitenkin verkkainen ja nyt on takki tyhjä.
Poika sai eilen lekurilta lähetteen katkolle,mutta piakat oli niin täynnä että vasta tänään pääsi sisään.
Meillä tuo katko tapahtuu vanhan mielisairaalan yhteydessä,jossa paljon rakennuksia.
Siellä on lastenosastosta aina mummoihin ja vaareihin,jotka eivät sieltä enää poistu kuin sitten kun saavat jättää maallisen kehonsa.
No,eilen niitä kuskeja olisi ollut roppakaupalla.Paikka tietysti sijaitsee (koska on ikivanha) poissa asutuksesta ja ihmisten silmistä keskellä metsää.
Kaunis se on ja minä nyt en koe sitä millään lailla poikkeavana muista sairaaloista.

Mutta,,,
Vanhempi siskoni,joka on niin kiltti ja kultainen,halusi sitten lähteä 30km päästä kuskaamaan,kun kuuli ettei meillä ollut kyytiä.Kielloista välittämättä tuli.
Meno sinne oli vielä ok,mutta kun tulin ulos (saatettuani pojan ja otin hieman puhelin aikoja ym)ja menin autolle,niin näin että sisko rassu oli kovasti itkenyt.
Yritin siinä kaikkeni,mutta ei oikein mikään auttanut kun hänellä ei ole mitään kokemusta tuollaisista paikoista.
Suuntavaistonsa hän menetti täysin ja koko ajan sain neuvoa minne mennään.Unohti jopa missä minä asun!

Kotiin tullessa en sitten enää jaksanutkaan tehdä mitään.Takki tyhjeni kun tilanne laukesi.Ei muuten,mutta tuo tila vaatii hoitoa,koska pumppu on kovilla ja minä "reikkasin" yötä päivää.
Ei tullut uni,joten metsään ja siellä mietin että jokaisen ihmisen pitäisi pakosta joutua käymään mielisairaalassa tutustumassa.Nuo ennakkoluulot ovat vielä niin syvässä,että en oikein ymmärrä mitä siinä pelätään?
Saattaahan joku vastaantulija puhua höpöjä,mutta minä vastailen ja hymyilen ja ovat tyytyväisiä.
Jotta tällaista tänään.

Siksi onkin mukava nyt hiljaa istua täällä ja kuunnella iloista puhettanne.

[kengururotta]

nyt on jotenkin taas tosi masentava olo 
Tuntuu,ettei elämässä oo enää mitään järkeä eikä ole ketään kuka välittää tai
kenen takia täällä edes pyörin.Huomaako kukaan jos mua ei oliskaan?
Kaipaan niin paljon rakkautta ja huolenpitoa,ehkä siksi kun en ole sitä koskaan saanut vanhemmiltanikaan.
En tiedä johtuuko tää olo yliväsymyksestä vai mistä mutta tuntuu etten jaksa
enää yhtään vastoinkäymistä    tekee mieli vaan itkeä ja huutaa.

No mutta meen pois täältä tuvasta etten madalla teidänkin mieltänne.

niin ja itse asia oli se että voisitko CHANDRA nostaa enkelikortin minulle?
Mietin sinua taas tänään,en tiedä miksi,mutta aika usein tulet mieleeni varsinkin silloin
kun tuntuu seinät kaatuvan päälle.
Ehkä tästä vielä noustaan.

Ehkä se on tää kun on tavallaan muutos kausi menossa mun elämässä,
niin mielialat heittää iloisesta surulliseen,en oo oikeen tasapainossa vielä
näiden juttujen kans.

Hyvää yötä jokatapauksessa ihanille tupalaisille!

[Rakkauden enkeli]

nyt on jotenkin taas tosi masentava olo 
Tuntuu,ettei elämässä oo enää mitään järkeä eikä ole ketään kuka välittää tai
kenen takia täällä edes pyörin.Huomaako kukaan jos mua ei oliskaan?

Me välitämme, me huomaamme.  Voimia sinulle rakas Kengururotta. 

[Lionheart]

nyt on jotenkin taas tosi masentava olo 
Tuntuu,ettei elämässä oo enää mitään järkeä eikä ole ketään kuka välittää tai
kenen takia täällä edes pyörin.Huomaako kukaan jos mua ei oliskaan?
Kaipaan niin paljon rakkautta ja huolenpitoa,ehkä siksi kun en ole sitä koskaan saanut vanhemmiltanikaan.
En tiedä johtuuko tää olo yliväsymyksestä vai mistä mutta tuntuu etten jaksa
enää yhtään vastoinkäymistä    tekee mieli vaan itkeä ja huutaa.

Voi kengu..  *halii*

Toi elämässä ei oo mitään järkeä -fiilis on tuttu. Ensinnäkin, mä en täällä ole vielä puhunutkaan viime vuosista ja ongelmista, pahoista ongelmista, joita mulla oli itteni ja koko tän elämisen kanssa. Tiedän, ettette tuomitse, mutta muistutan silti.. Tässä tulee tämän Leijonan arka kohta. Siihen on upotettu jo niin monta veistä, so please don't hurt me anymore.
  Tajuatte varmaankin mistä tässä on kyse, joten mun ei sitä erikseen tarvitse mainita, koska se tekee edelleen pahaa. Ihmiset oli varotellu, ne oli tarjonnu apua ja ne oli kaikki valmiita vetämään mut "takas pinnalle". Mä sokeena annoin itteni vaan tippua, koska se tuntu sillä hetkellä hyvältä enkä mä nähny koko todellisuutta. Eka meni asiat solmuun koulussa, sitten "kavereiden" kanssa, lopulta mä olin täysin vieraantunu jopa niistä ihmisistä, joita mä eniten rakastan tässä maailmassa. Ne hylkäs mut koska mä satutin niitä, mutta ottivat aina takasin suojiinsa koska ne välitti musta. Mä ajattelin vaan itteeni, lainasin rahaa ja käytin voitte arvata mihin enkä koskaan maksanu takas. Jellona jakso silti uskoo muhun vaikka mä olin ilkee sillekin, petinkin kai kerran. Mut siinä vaiheessa kun mä tajusin kaiken niin se oli liian myöhästä.
  Kun sydän sanoo toista ja kroppa toista niin se on vaikee tilanne. Vaikka siitä koko hommasta halus eroon niin ei yksinkertasesti vaan päässyt, koska pahimmassa tapauksessa seinään lopettaminen olis koitunu kuolemaks ja pikkuhiljaa lopettaminen vaikutti mahottomalta. Ja ammattiapua en halunnu. En kyllä mitään muutakaan apua. Mun piti tehä se ihan itse, koska se oli mun ongelma.
  Jossain vaiheessa mä onnistuin pääsemään irti viikoksi pariksi, mutta tipuin aina takas. Sille ei vaan voinu mitään. Nyt juhannuksesta asti oon ollu täysin ilman sitä. Tupakkaa on lopettamisen johdosta kulunu normaalia enemmän, samoin alkoholia, ja koiran kuolema meinas mut taas tiputtaa, mutta tässä sitä ollaan. Sanoin en voi kuvailla miten ylpee oon itestäni. Ja niistä ihmisistä, jotka ei luovuttanu mun suhteen, vaan jaksoivat rakastaa mua vaikka kaadoin paskaa niitten niskaan, valehtelin, petin ja varastin.

Tällä kertaa mä onnistun.

Ja nyt te pidätte mua varmaan jonain narkkaripaskiaisena, mutta ihmiset muuttuu. Minä muutuin. Tipuin huipulta pohjalle ja ryömin takaisin ylös, here I am now.

Sori tästä elämäntarinasta, pointtina oli, että kyllä ihmiset välittää kengu.

Nykyisin kun mua masentaa, niin musiikki näyttelee suurta osaa kun haluan nousta takaisin tassuilleni
Killswitch Engage - The Arms Of Sorrow
http://youtube.com/watch?v=36-wQVgIISo

 

[Lionheart]

Sori toi vuodatus. Jotenkin tuli sellanen olo että piti pistää se tuohon viestiin. 

Oon silti se sama Lionheart kuin tähänkin asti..

Kegulle vielä toiset voimahalit 

[*Kide*]

Iltaa tupahan 
Täälläpä on  pöytä koreana, vaikka mistä kesäherkusta  nam! ... ja rankat tunnelmat... ensin avaan ikkunan ja näytän kuinka taivaanranta valkenee kauniina ilta-aurinkoon ja kerron sen tietävän upeaa huomista 

Itse tulin kipeän kurkkuni kera tänne juomaan lasin tai kaksi ihan vettä, kiitos. Käväisin paikassa, jossa ollesani kurkku ei oireillut, mutta muutaman tunnin päästä se alkoi polttaan. Nyt on "nahkaton"  Olo muistuttaa ikävästi tunnetta (pahempana) jota kärsin homeisen työympäristön takia aikoinaan 
Äsh, täytyy vaan tarpoa eteenpäin ja ensi kerralla jos toistuu, ottaa puheeks paikanomistajan kanssa  siitäpä vasta fubaa syntyykiin  : jos sellaiseen juttutuokioon päädytään...

[Rakkauden enkeli]

Sori toi vuodatus. Jotenkin tuli sellanen olo että piti pistää se tuohon viestiin. 

Oon silti se sama Lionheart kuin tähänkin asti..

Kegulle vielä toiset voimahalit 

Turhaa anteeksi pyytelet ja toki olet sama kultainen Lionheart.  Todella hienoa ja todella rohkea olit, että avauduit meille noinkin rankasta ja vaikeasta asiasta. Hienosti olet onnistunut ja tsemppiä ja voimia jatkoonkin...

[Chandra]

 
  

Kenguseni pienoiseni!
Nostin sinulle jo kortin ja sen viesti oli että sinun pitää vain uskoa ja luottaa.Ja luottaa ennen kaikkea myös itseesi,koska olet valittu tuomaan Luojan sanomaa tänne maan päälle.
Luota ihmeisiin ja Jumalan parantavaan rakkauteen.
Käyt nyt läpi jonkinlaista valmistautumis aikaa tulevaa tehtävääsi varten ja siksi nuo olotilat vaihtelevat.(Ihan tuttuja itsellenikin)
Näe hyvyys myös muissa ihmisissä.Ja vahvistuksen lauseena;YOU CAN DO IT!

Huomaathan miten ystävät täällä tuvassakin välittävät?
Itsellänikin on nyt ollut poikkeuksellisen usein tuo tila päällä,että olen ypöyksin koko maailmassa ja kukaan ei välitä,tai muista.
En tiedä mistä ne joskus niin raskaina tulevat,mutta muistan sitten enkelini ja Jeesuksen,joka kulkee vierellä.
Muistathan sinäkin!

LIONHEART!

Minusta sinä olit ihailtavan rohkea!
Rakastan totuuden torvia.Eikä silloin tarvitse pukeutua minkään kovan panssarin alle.Se on niin vapauttavaa!
Olla sitä mitä on ja kaikkihan me muutumme jatkuvasti.Samoin myös tunteemme menevät laidasta laitaan sen mukaan,mitä kulloinkin on meneillään.
Kiitos kun jaoit tarinaasi kanssamme!

[Lionheart]

Kiitos kun ymmärrätte ettekä tuomitse. Se merkitsee mulle enemmän kuin osaatte kuvitella 

Nonnnni! Nyt on sitten sekin kerrottu. I feel so free. 

[Rakkauden enkeli]

Ai mahoton Elwyn.  Kommunikaatio ei aina toimi niinkuin pitäisi, tai se voi olla vähän vaikeaa.  En tiedä onko muilla samanlainen kumma olo nyt että nukkumaan ei malta mennä ollenkaan, eikä tippaakaan väsytä ja jotenkin sellainen jännän odottava olo, että jotain erityistä tapahtuisi? Aivan kuin tässä yössä olisi jotain taikaa tai jotain.  En nyt osaa pukea sanoiksi mitä tunnen...  Jostain syystä jäin kuitenkin vain tänne "linjoille" roikkumaan, vaikkei noita uusia viestejäkään ole ollut enää luettavana. Mitä nyt täällä toki jutskataan... 

[Chandra]

  

Katsos kun vielä hetken on 22 päivä,mestariluvun.
Kyllä!Jotain IHANAN PUHDISTAVAA ja uutta avautumista on nyt niin tuossa,,, ,,kun vaan saan kiinni.
Ajatelkaas miten ihana meidän täällä olisi jutella asioista,kun ei tarvitsisi jotain ihmeellistä julkisivua väkisin pitää yllä.
Vaikka olenhan jo pitkään kantanut murheitani tänne teille jaettaviksi.
Kiitos vaan kun olette jaksaneet kuunnella ja tukea,sillä asunhan yksin ja kissani toki kuuntelee,vastaakin,vaan ihan samaa kieltä emme vielä puhu.

Silloin on hyvä hiipiä tänne,tuttuun tupaseen.

[Rakkauden enkeli]

Kappas, enpäs ajatellutkaan tuota mestarilukua.  Täällä on mukava oleskella, mutta olisi kiva jos porukkaa olisi täällä vielä enemmän jakamassa näitä energioita.  No ehkäpä he huomenna kirjoittavat tänne nähneensä unta Chandrasta, Elwynistä ja Rakkauden valosta rupattelemassa keskenään. 

[Lionheart]

Lisätään listaan Lionheart. 
Mä alan tässä pikkuhiljaa heräilemään. Pian käväisen heittämässä pienen rundin, ympäri tämän kylän. Ajelen hiljaksiin ja kuuntelen tuulen ujellusta, kunnes saavun vauhtisuoralle ja lyön vitosen silmään, käännän kaasukahvan ääriasentoon ja annan putken huutaa usvaa tähän yön hiljaisuuteen.. Sitä ennen kirjoitan tämän viestin tässä, asiaa ei varsinaisesti ole, mutta silti mä haluan jotain sanoa. Ja ne hetket on harvassa kun tämä tyttö on sanaton 

Jammaan tän Elwynin linkittämän biisin ja sitten pyörän päälle.