No viime yönä oltiin täpinöissä ja odoteltiin kaikki JOTAIN,,,
Jatkuu vaan tuo odotus ja hyvältä tuntuu.
Nyt sytytin ensimmäisen kerran ulkolyhtyyn kynttilän jo hämärtyvään iltaan.
Juu,huomattu on tuo muutos Kaylee.
Eikä tarvitse kuin miettiä viimeistä kuukautta että kuinka ihmeessä olen ehtinyt kokea tuon kaiken!
Noinko vähän on mennyt aikaa ja niin paljon tapahtunut!
Velikin pääsi jo kotiin lomalle,henkiä poistettu,meedio-istunto,poika sairaalaan,hoitoja,ennustuksia ja juuri tuo vahva tunne siitä että elämä kantaa.
Alkukesä meni itkiessä kun perhonen lensi ohi,tai lintu istahti oksalle,tai muuten vain.
Sitten tunne että olen ypöyksin koko maailmankaikkeudessa ja taas itkettiin.Unia,unia ja unia.
Ja yht äkkiä valtava kiitollisuuden tunne siitä,että elämä kantaa ja on ollut niin värikäs kun taakseen katsoo.
Mitään en vaihtaisi,vaikka joskus on tuntunut että miksi aina minulle tapahtuu sitä ja tätä.
Tarpeen on kaikki opit olleet!
Juu LIONHEART!
Katsotaas koska päästään taas samaan tunnelmaan.Tosiaan välillä tuntui kuin olisimme olleet samassa huoneessa kaikki.